En muista saaneeni neuvolakäynneiltä juurikaan uutta tietoa. Esikoistani odottaessani etsin suurimman osan tiedoistani netistä, lehdistä ja kirjoista. Luin odotusajasta, suosituksista ja tutkimuksista. Liityin myös vertaisryhmiin, joiden kautta sain paljon kokemusperäistä tietoa raskausajasta ja vauvaperhe-elämästä. Olin nuori, mutta itsevarma ja hyvillä tukiverkoilla sekä tasapainoisella elämäntilanteella varustettu tuleva äiti.
Äitiysneuvolakäynnit eivät tuoneet odotukseeni juuri muuta kuin tiedon siitä, että vatsassa oltiin elossa. Sikiön sydänäänten kuuntelu, sf-mitan ottaminen ja proteiinien seuraaminen olivat oikeastaan ainoat asiat joita äitiysneuvolalta odotin. Tiheästi vaihtuvan ihmisen kanssa keskustelu henkilökohtaisista asioistani ei ole minulle luontaista. Etenkään silloin kun aistin, ettei aikaa ole enää paljoa jäljellä ja seuraava asiakas on jo odotushuoneessa. Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa vastaisin neuvolantädin kuulumisten kyselyyn jotain muuta kuin ”Hyvää!” Ei sillä, että minulla olisi ollut muuta sanottavaa, paitsi sillon kerran kun sain pöydän yli rasvattoman maidon hyötyjä esittelevän esitteen, joka näytti olevan painettu Valion rahoittaman tutkimuksen pohjalta.
Vauva-ajan neuvoloista mielenkiintoisimpia olivat ne ensimmäiset käynnit, joilla näki miten vastasyntyneen paino on noussut. Kuopukseni vauva-ajan neuvolakäynnit alkoivat kuitenkin heti pojan syntymän jälkeen ahdistaa minua. Neuvolantäti tuli kotikäynnille, jonka aikana hän vaati nähdä imetystä ja yritti parantaa valmiiksi kylläisen vauvan syystäkin löyhää imuotetta tarttumalla kiinni tissiini ja puristamalla nänniäni vauvan suuhun. Meillä ei ollut imetyksen kanssa ongelmia ja vaikka imetin ihan missä tahansa julkisessa tilassa, en halunnut näyttää tissejäni tuntemattomille. Imetyksen jälkeen täti olisi halunnut katsoa housuihini, varmasti ihan hyvin tarkoitusperin, mutta siinä kohdassa laitoin pelin poikki. Vierailu oli jo muutenkin ahdistava, enkä todellakaan halunnut levittää vajaa viikko sitten synnyttänyttä alapäätäni neuvolantädin eteen omalla kotisohvallani. Täti hymyili, että jälkitarkastuksessa sitten. Vauva ei ollut ainoa valvottava asia, kun laskin päiviä jälkitarkastukseen. Minulla ei ole ongelmia käydä gynekologilla tai neuvolalääkärillä, mutta neuvolantädin kanssa olisin halunnut pitää välit sellaisina, ettei meistä kumpikaan ole sörkkinyt toisten tavaraa.
Arvostan neuvolajärjestelmää suuresti ja ymmärrän sen merkityksen yhteiskunnassamme.
Yhtä huonoa kokemusta lukuun ottamatta minulla ei ole neuvoloista huonoakaan sanottavaa. Arvostan neuvolajärjestelmää suuresti ja ymmärrän sen merkityksen yhteiskunnassamme. Minulle itselleni nyt vain riitti tieto sikiöiden ja lasten normaalista kehityksestä. Kehityksen seuraamisen vuoksi lapseni käyvät toki edelleen neuvolan tarkastuksissa, eivät vain minun kanssani. Meidän vanhempien erottua isä alkoi hoitaa lasten neuvolat, enkä minä ole käynyt neuvolassa varmaan lähes viiteen vuoteen.
Kommentit (6)
Hei, tädittely särähti korvaan, vaikka tuskin sitä alentavana tarkoititkaan. Voisitko jatkossa käyttää sanaa terveydenhoitaja, hoitaja tai neuvolahoitaja? Samaan törmään itse opettajana aika ajoin. Hoitaja ja opettaja kuulostaa paremmalta kuin täti 😊
’Minulle itselleni nyt vain riitti tieto sikiöiden ja lasten normaalista kehityksestä.’ Niin, no sehän se kai onkin se neuvolajärjestelmän pointti. Seurataan, kehittyykö sikiö ja lapsi normaalisti.
Minunkin lapset käy neuvolassa ja minäkin osaan myös hakea tietoa netistä ihan itse. Samiksii 🙂
Neljän lapsen kokemuksella olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että neuvolan nimi pitäisi olla mittaamo…. Perusjutut hoitavat, mutta siihen se melkein jääkin. Jos vastaat ”mitä kuuluu” kysymykseen rehellisesti niin ei ne joko osaa, välitä tai ennätä auttaa. Suuri pettymys.
Minä olen saanut niin hyvää huolenpitoa omasta neuvolastani, että olen ikuisesti kiitollinen. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen terveydenhoitaja tunnisti synnytyksenjälkeisen masennukseni, järjesti minulle saman tien lääkäriajan, ja niin vain kävelin neuvolasta kotiin diagnoosin, reseptin ja psykologiaikojen kanssa. En olisi itse tajunnut hakeutua lääkäriin, vaikka voin todella huonosti.
Sama kai se on, kuka siellä käy kerran vuodessa.
Hei! Totta, että hoitaja on varmasti parempi ja asiallisempi sana! Ei vain käynyt mielessä kun tekstiä kirjoitin 🙂