Minua on pyydetty mukaan kahteen realityohjelmaan

Minua on lähestytty kahteen otteeseen telkkariohjelman tuotannosta. Molemmilla kerroilla minut on löydetty blogini kautta ja minut on koettu ohjelmaan sopivaksi henkilöksi blogini perusteella. Ensimmäisellä kerralla harkitsin mukaan lähtemistä pidempään, mutta hiljattain tapahtuneen yhteydenoton kohdalla tiesin heti toimittajan ensimmäisten lauseiden jälkeen aionko lähteä mukaan ohjelman tekoon.

Teiniäidit

Esikoiseni vauva-aikana minulta tiedusteltiin halukkuutta lähteä mukaan Ylen Teiniäidit -sarjaan. Aivan ensimmäisenä reaktionani vastasin ohjaajalle, että en nuoresta iästäni huolimatta koe olevani teiniäiti. Olin 18-vuotias, mutta elin tasapainoista ja normaalia perhe-elämää. Minä opiskelin, kirjoitin blogia ja elin ihanaa elämää yhdessä lasteni isän ja laajan tukiverkkomme kanssa. Sana teiniäiti aiheuttaa minussa jonkinlaisen vastareaktion. Se oli korvaani negatiivissävytteinen silloin ja on sitä yhä edelleen. Iästäni huolimatta en halunnut leimautua teiniäidiksi.

Nimen lisäksi halukkuuttani lähteä mukaan ohjelmaan jarrutti sarjassa aiemmin näytetyt sekoilut. Kävin ensimmäisen yhteydenoton jälkeen katsomassa sarjan aikaisempien kausien jaksoja ja joidenkin osallistujien edesottamusten vuoksi en halunnut minua liitettävän samaan porukkaan.

Ohjaaja vastasi tähän huoleeni, että tällä kaudella heidän tavoitteenaan olisi löytää sarjaan myös kunnollisena ja hyvänä vanhempana näyttäytyvä nuori äiti, jollaista minä blogini puolesta heille edustin. Tämän argumentin jälkeen pohdin osallistumistani uudesta näkökulmasta. Voisin tuoda näkyväksi sitä, että nuori ikä ja äitiys eivät kaikkien kohdalla tarkoita ongelmia.

Ohjelmaan lähtemisen hyvistä puolista huolimatta minua pelotti, että arjestani voidaan leikkausvaiheen avulla antaa juuri sellainen kuva, minkä tuotantoyhtiö haluaa katsojille välittää. Katsoin jo 18-vuotiaana tositv-ohjelmia kriittisin silmin. Tiesin, että ohjelman osallistujien puheesta voidaan ja joudutaan jättämään paljon pois. Ilmeitä saatetaan leikkauksen myötä siirtää eri yhteyksiin ja reaktioista saadaan tällöin erilaisia, mitä ne ovat alun perin olleet. En väitä, että juuri tämän ohjelman kohdalla toimittaisi näin, mutta vähäisestä kontrollistani lopulliseen tv:stä esitettyyn tuotokseen sekä teiniäiti-stigman vuoksi, en halunnut mukaan ohjelmaan.

Rikkaat ja rahattomat

Minulle oli suuri yllätys saada pyyntö lähteä mukaan tähän parhaillaan televisiosta tulevaan sarjaan. Saadessani ensimmäisen yhteydenoton asian tiimoilta, tiesin heti, ettei sarja ole minua varten.

Minulle on pienestä pitäen opetettu, ettei rikkautta mitata rahassa. Olen aina tiennyt olevani maailman rikkain ihminen eläessäni maailman parhaimmassa suvussa ja rakastavimmassa perheessä. Taloudellisesta näkökulmasta sijoitan itseni normaalituloiseksi, minkä vuoksi kerroin toimittajalle, ettei perheeni ole sitä mitä he ohjelmaan etsivät. Yllätyin kun ohjaaja kertoi, että oikeastaan riittää, kunhan asumme ääripäätä edustavalla asuinalueella. Tässä kohdassa ymmärsin, etten tiennyt olenko ohjelman tekijöiden silmissä rikas vai kenties rahaton. Opiskeleva äiti viittaisi rahattomuuteen, mutta puutaloin ja mukulakivin varustettu asuinalueemme on monesti rankattu Turun arvostetuimmaksi. Olisin sitten ollut rikas tai rahaton, niin tämän ohjelma ei missään nimessä ollut sellainen johon minä sopisin tai haluaisin.

Pidän kuitenkin siitä, että kerrankin suomalaisessa televisiossa puhutaan rahasta. En jaksa katsoa etenkään suomalaisia remonttiohjelmia kuten Huvilaa ja Huussia, sillä raha kierretään aina mahdollisimman kaukaa. On typerää, ettei kustannuksia ja yksittäisten tuotteiden hintoja voida kertoa suoraan ohjelmassa. Tällaiselle tavalliselle inspiraatiota etsivälle kotinsa remontoija-sisustajalle hinnat ovat oleellinen tieto. Olisi mukavaa hahmottaa ohjelmien myötä millaisia mahdollisuuksia erilaisilla budjeteilla on. Olen iloinen, että Rikkaat ja rahattomat yrittää vastata tähän kysymykseen.

Rahasta puhumisen normalisoinnin lisäksi ohjelman hyviä puolia on uudenlaisen perspektiivin saaminen. Viikon ajaksi toisen saappaisiin astuminen varmasti avartaa näkökulmaa. Hyvätuloisen elämän mukavuuksista nauttiminen voi inspiroida esimerkiksi opiskeluun ja totuttua suurempi budjetti mahdollistaa uusia kokemuksia ja tavaroita vähävaraisemmalle perheelle. Parempituloinen perhe ja katsojat taas ehkä ymmärtävät ohjelman myötä, ettei edes meillä suomalaisilla ole samanlaisia lähtökohtia elämään.

Hyvistä aikomuksista huolimatta sarja on minusta nimeään myöden mauton. En pidä siitä, että jokaisessa jaksossa rahaton perhe heittelee seteleitä pitkin lattioita. Tämä epäaito reaktio toistuu jokaisessa ohjelman jaksossa ja saa minut vaivaantuneena kuvittelemaan tilannetta edeltäneitä ohjaajan ohjeita: ”Heitelkääpä niitä seteleitä ilmaan ja olkaa oikein iloisia!” Ei kiitos…

Osallistuisinko ylipäätään mihinkään ohjelmaan?

En osallistuisi tietokilpailuihin, kuten Haluatko miljonääriksi?, sillä pelkäisin yli kaiken jotain matemaattista kysymystä kuten ”montako tuhatta on miljoonassa” ja sitten vastaisin kolmen oljenkorren jälkeen muille ilmiselvään kysymykseen väärin. En olisi sinkkuna osallistunut mihinkään kumppanin etsintä ohjelmaan, sillä parin etsintä tuntui olevan melkoista hakuammuntaa. En voi ymmärtää jotain unelmien poikamies -ohjelmia, sillä miten voi kilpailla saadakseen jonkun, jota ei edes voi tietää haluavansa? Olisi toki ollut kivaa, jos Ensitreffit alttarilla -ohjelman ammattilaiset olisivat etsineet minulle parin ilman velvoitetta mennä naimisiin tai osallistua ohjelmaan.

Minulle ei oikein tule mieleen sellaista ohjelmaa mihin lähtisin innosta kiljuen. Ehkä voisin osallistua Selviytyjiin tai johonkin vastaavaan taitoa ja nokkeluutta vaativaan ohjelmaan. Voisin myös osallistua ohjelmaan, jossa jollain tavalla seurataan omaa elämääni ilman sitä teiniäidin statusta. Viihdyn kuitenkin ihan mainiosti telkkarin tällä puolella!

Olisi kiva kuulla onko teitä pyydetty joskus johonkin telkkariohjelmaan ja mihin te voisitte lähteä mukaan?

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Me ollaan oltu kaappaus keittiössä Kapen opeissa. Oli mielenkiintoinen kokemus ja hyvin voisin lähtee johonkin tv-ohjelmaan tulevaisuudessakin mukaan.

Avatar

Ei ole pyydetty mutta en näe syytä miksen voisi mennä johonkin kiinnostavaan hyvällä maulla tehtyyn ohjelmaan, esim. ensitreffit alttarilla tai love island 🙂
Tietokisoissa pelottaisi juuri tuo itsensä nolaaminen 😀

Avatar

Mielenkiintoista pohdintaa👍

Eveliina

Kiitos! 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä