Olen niin onnellinen, herkistynyt ja ylpeä äiti

Adeliina meni perjantaina viimeistä kertaa esikouluun ja viimeistä kertaa päiväkotiin. Aivan uskomatonta, että kesän jälkeen esikoiseni on koululainen.

Adeliinan vuosi esikoulussa sujui hyvin, vaikka hän joutuikin eskarin vuoksi vaihtamaan uuteen päiväkotiin. Lasten entisessä päiväkodissa ei ollut esikoulua ja Adeliina joutui vielä ennen koulun alkua sopeutumaan vuoden ajaksi uuteen ympäristöön. Tuntuu kovin väärältä, että pieni lapsi joutuu tutustumaan ryhmälliseen uusia ihmisiä ja sitten pian tutustumisen jälkeen hyvästelemään heidät. Uusi päiväkoti tai koulu on lapselle kuin uusi työpaikka aikuiselle. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ja toimintaan vie aikansa. Vanhoja ystäviä ikävöi ja uusien kavereiden saaminen voi kestää. Uudet työpaikat ja koulut ovat olleet minun elämässäni raskaita siirtymävaiheita. Mitä ne ovat sitten pienelle kuusivuotiaalle?

Päiväkotien vaihtumisten lisäksi myös lasten kodit vaihtuivat kahteen kertaan. Me muutimme viimevuoden loppukesänä Pepen asuntoon ja pian tämän jälkeen lapset muuttivat myös toisessa kodissaan. Molemmat muutot tehtiin alkuperäisten naapurustojen sisällä ja lapset saivat jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Vaikka lähikaupat ja kaverit pysyivät samoina, eivätkä lapset aina paljastaneet todellisia tuntojaan, niin tiedän muuttojen vaatineen valtavasti sopeutumista lapsilta.

Ikävien muutosten vastapainona perheemme sai elämäänsä hieman paremmmat puitteet, kuten suuremmat neliöt, isomman pihan, päätyasunnon rauhan ja mahdollisuuden useampaan makuuhuoneeseen. Yksi muuttomme vaikuttimista olikin se, että koululaisina lapsemme todennäköisesti kaipaavat enemmän omaa tilaa. Nyt meillä on olohuoneessa paljon leikkitilaa koulun jälkeen kylään saapuville kavereille sekä kymmenen hengen ruokapöytä, jonka äärellä mahtuu tekemään koulutehtäviä.

Vaikka elämämme ei ehkä ole ollut kaikkein tasapaksuinta ja perhe-elämälle suotuisinta, niin lapseni ovat aina voineet uskomattoman hyvin. Vanhempien ero ja muutot eivät todellakaan ole asioita, mitä heidän elämänkululleen suunnittelin. Kaikesta huolimatta minulla on kaksi tasapainoista, onnellista ja kaikin puolin täydellistä lasta. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, miten Adeliina ja Alex ovat kuluneen vuoden aikana suhtautuneet kaikkeen uuteen innokkaan uteliaasti ja viisaasti. Olen aivan varma, että näillä ominaisuuksilla varustettua esikoistani odottaa edessään upea ensimmäinen kouluvuosi.

Nyt meillä on koko pitkä kesä aikaa nauttia tästä portsalaisen puutalon päätyyn kätkeytyvästä, ihanasta perhe-elämästämme. Miten onnellinen viikonloppu meillä onkaan taas ollut!

Kommentit

2 kommenttia
Eveliina

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Näinhän se varmaankin on; lapset ovat sopeutuvaisempia ja ajattelevat asioita ehkä jopa positiivisemman kautta kuin me aikuiset, jotka ehkä pelkäämme pahinta. Olen hämmästellyt omien lasteni sujuvaa sopeutumista tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta vastaus taisi löytyä sinun tekstistäsi.
Kiitos!

Avatar

Näin opettajana ja kasvatustieteitä lukeneena voin sanoa, että lapset sopeutuvat paljon, paljon paremmin ja nopeammin uusiin tilanteisiin kuin aikuiset! Eli päiväkodin tai koulun vaihtaminen, muuttaminen tai elämäntilanteen muuttuminen voivat olla aikuisille paljon suurempia asioita, kuin lapsille. Ja juuri tästä syystä aikuiset usein ajattelevat niiden olevan isoja asioita myös lapsille. Vaikka kyllä jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja osaa varmasti lukea heidän tunteitaan. Ja lapsia on toki paljon erilaisia.

Olen kuitenkin urani varrella lohduttanut useampaakin eronnutta vanhempaa, että kyllä ne lapset varmasti pärjäävät, jos muuten on kotiasiat kunnossa. Niinkuin teillä vaikuttaa olevan <3 Eli varmasti sinunkin lapsesi voivat oikein hyvin, varsinkin, jos eivät ole osoittaneet ahdistuksen merkkejä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä