KOKEILUA KOLMEN LAPSEN PERHEENÄ

Meidän viikonloppumme alkoi aivan ihanissa merkeissä! Koti on taas täynnä lapsista kumpuavaa iloista elämää, sillä Ade ja Alex saapuivat purjehdusreissulta kotiin ja saimme kylään vielä lasten serkun Maxin.

Minun tulee vietettyä Maxin ja tämän äidin kanssa aikaa viikon jokaisena päivänä, mutta nyt Max on luonamme ensimmäistä kertaa yökylässä. Olemme siis ensimmäistä kertaa pidemmän tovin vastuussa kummipojastani ja pääsimme tutustumaan kolmilapsisen perheen arkeen oikein toden teolla.

Päivämme sujui yhtä kommellusta lukuun ottamatta todella hyvin. Maissi on ollut ehkä hieman vieraskorea ja siksi oikein kiltti sekä hyväntuulinen. Maissi on syönyt kaikkea mitä hänelle on tarjottu ja vähän muutakin. Hän on pelannut biljardia, nukkunut päiväunet, leikkinyt lemppari lelullaan ambulanssilla ja harjoitellut ohjaamaan Alexin kauko-ohjattavaa autoa. Ensimmäisen kerran Max ihmetteli luonamme oloa, kun aloimme tehdä iltatoimia. Hän ymmärsi, että hauskan päivän päätteeksi tänne on tarkoitus jäädä yöksi ja hämmentyi. Koti-ikävä laantui kuitenkin nopeasti ja hän nukahti kuunnellen äänikirjaa Peppi Pitkätossusta. Nyt hän tuhisee tuolla Aden ja Alexin sopissa ja toivomme todella, että hän nukkuu täällä paremmin kuin kotonaan…

Mikäs se mainitsemani päivän kommellus oli? Tällä kertaa kukaan lapsista ei ole tehnyt mitään vaan kommellus osui omaan nilkkaani. Ihan kirjaimellisesti, sillä tänään aamupäivällä kun kannoin sylissäni työkaluja, onnistuin tiputtamaan käsistäni puukon, joka jäi pystyyn nilkkaani. Terä sattui aivan jäätävästi ja jalastani vuosi melko paljon verta. Pistojälki oli kuitenkin tosi siistin näköinen ja kohtalaisen pieni, joten päättelin selvinneeni pelkällä laastarilla.

Pysyinkin Maxin vauhdissa mukana useamman tunnin ajan, kunnes myöhemmin iltapäivällä jalka alkoi kipeytyä. Rampauduin lopulta niin, etten enää kyennyt varaamaan lainkaan painoa jalalle. Haavan tikkaaminen olisi ollut ilmeisesti myöhäistä ja ajattelin kokeilevani lepoa ennen lääkäriin ryntäämistä. Pepe haki apteekista jotain haavan liimausteippiä ja hyvän paketoinnin sekä särkylääkkeen avulla jalkani alkoi parantua hieman. Apteekkari oli haavani kuvaa katsottuaan sanonut, että se olisi pitänyt tikata. Pepe kertoi vastanneensa, että arvaa lähteekö hän kolmen lapsen ja nilkuttavan akan kanssa yhtään minnekään. 😀

Tilanne oli kotonamme kieltämättä koominen, kun olkkarissa pyöri omien lasten lisäksi yksi täystuho sekä vielä kyläilemään saapunut naapurintyttö. Minä lepuutin jalkaani sohvalla ja Pepe sinkoili ympäriinsä yrittäen keksiä lapsille vaihtoehtoa liian pippuriseksi osoittautuneelle kinkkukiusaukselle. Nyt koti on aivan mullin mallin, mutta päätimme löysätä nutturaa ja heittäytyä hetkeksi ihanan lapsiperhekaaoksen vietäviksi!

Alexin jalasta valuva ”verivana” on onneksi vain punaista tussia!

Päivämme kolmilapsisena perheenä on opettanut meille, että turvaistuimet ja tavallinen henkilöauto on suunniteltu vain kaksilapsisille perheille. Olemme ymmärtäneet myös kuinka ihanan iän omat lapsemme ovat saavuttaneet. Elämä on kummasti helpompaa, kun lapsi ymmärtää puhetta ja kykenee ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi. Taaperon kanssa tättäröidessä oivalsimme kuinka omatoimisia Ade ja Alex jo oikein ovat ja millaisia helpotuksia tämä meidän aikuisten elämään tuo. Jos sulla on just nyt taaperon nukutusmaraton käynnissä ja muistelet kaihoisasti elämäsi lapsettomia vuosia, niin haluan lohduttaa, että helpotusta on luvassa. Pian nämä hakevat itse aamupalan jääkaapista, pukevat vaatteet ylleen ja katoavat koko päiväksi pihalle kavereiden kanssa leikkimään.

Kolmilapsisien perheen arkeen oli kivaa kurkkia ja haluamme ihanan Maissin yökylään pian uudestaankin. Tänään Lidlissä kiljuvaa Maissia kärryihin tunkiessamme kylläkin katsoimme Pepen kanssa toisiamme ja totesimme, että ei enempää lapsia meille!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä