eveliina matilda - Banneri

Ajatella, että olen blogannut jo niin kauan, että voin tehdä tällaisen kahdeksan vuoden blogikatsauksen! Silloin kun sattumalta tai syystä palaan varhaisempiin postauksiini on aina jännittävää nähdä sekä erityisesti lukea millainen olen aiemmin ollut. Miten ajattelin seitsemän vuotta sitten, mitä elämässäni tapahtui juuri silloin ja miltä minä näytin? Palataan siis ajassa taaksepäin seitsemään edeltävään heinäkuuhun!

24. heinäkuuta 2013

Seitsemän vuotta sitten olin 18 vuotias ja odotin esikoistani sekä uuden kotimme valmistumista. Olin muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiini, johon saapuisi pian muuttomme jälkeen myös ensimmäinen lapseni, jota vielä tuolloin kutsuimme Ellieksi. Muutama päivää aiemmin lasta kutsuttiin Anttoniksi, sillä kuvittelin odottavani poikaa. Muutto häämöttää -postauksessa napsin kuvia vielä keskeneräisestä asunnosta. Muistan suunnitelleeni kuinka sisustaisin vaaleansinisestä huoneesta tyttövauvan huoneen.

6. heinäkuuta 2014

Elin varsin tavallista kotiäidin elämää, johon kuului toisinaan koko päivän läpi yöpuvussa kulkeminen sekä päivän kohokohtana leikkipuistossa vierailu. Yhtenä heinäkuun viikonloppuna veimme kuitenkin lapsen ja koiran pariksi päiväksi hoitoon. Tällä aikaa minä ravasin läpi jopa kahdet festarit! Kuvassa olen laittautunut valmiiksi festareille, enkä näköjään säästellyt meikin tai kynsilakan kanssa. Muistan viikonlopun olleen hauska, mutta vähistä unista ja pienen lapsen ikävöimisestä johtuen myös raskas. Kirjoitin viikonlopusta postauksen Kahdet festarit ja uimareissu yhdessä viikonlopussa. Pitkässä kirjoituksessa on paljon kuvia ja erityisesti postauksen lopussa on aivan ihanat kuvat meidän pienestä tytöstä. Mikä upea sinisilmä hän olikaan!

20. heinäkuuta 2015

Laivalla lasten kanssa -kirjoituksessani kerron piknikristeilystä, jonka teimme vain oman pienen perheemme kesken. Matka taisi olla parin kuukauden ikäisen Alexin ensimmäisiä laivamatkoja ja oli hyvin jännää tehdä tällainen retki nelihenkisenä perheenä.  Muuten kivasti onnistuneelta reissulta mieleeni on painunut hyvin vahvasti se, miten väsynyt olin risteilyn viimeiset tunnit. Oikean puoleisessa kuvassa istun Cafeteriassa, imetän Alexia ja taistelen nukahtamista vastaan. Yöllä heräilevä vauva, aikainen herätys ja vilkkaan taaperon kanssa vietetty päivä tekivät tehtävänsä ja jostain syystä muistelen tuota olotilaa joka kerta kun olen varaamassa laivamatkaa.

10. heinäkuuta 2016

Tämä kuva minusta ja Alexista on otettu silloisen vuokra-asuntoni edustalta aivan Turun ydinkeskustasta. Kerron postauksessa minun ja hyvän ystäväni mukavasta ajanvietosta siltä ajalta kun Helsingissä asuva ystäväni majoittui muutaman päivän luonani.

Asuin lasten kanssa kivassa 20-luvulla rakennetussa kivitalossa ja käytin ahkerasti keskustan palveluita. Tämä ajanjakso on kuitenkin tähänastisen elämäni surullisin ja jopa tämän Viikko kämppiksen kanssa -postauksen kuvia katsellessa minut valtaa samanlainen surullinen olo, mitä tuolloin podin. Olin eron jälkeen luopunut unelmieni omakotitalosta ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni olemaan erossa lapsistani, kun he asuivat välillä isänsä luona. Tässä vaiheessa elämää lopetin kaikissa kantoliinakerhoissa, perhekahviloissa ja äitiympyröissä liikkumisen. En halunnut nähdä muita perheitä ja otin välimatkaa perheellisiin ystäviini.

Huomasin kuitenkin melko pian, ettei itsesääli sopinut minulle. Aloitin työskentelyn sekä ankaran rahan säästämisen, jotta voisin ostaa uuden unelmieni asunnon.

7. heinäkuuta 2017

Kivojen kesäisten heinäkuiden kirjoituksiin mahtuu yksi tunteellisempikin raapustus. En ole yksin, jos mulla on mansikoita ja suklaata -kirjoitus käsitteli sinkkuelämäni ongelmallisuutta.

”Miksi minusta pidetään kiinni kun nousuhumala haluaa läheisyyttä, mutta ei silloin kun tarvitsisin tukea? Miksi ikäiseni ovat kykenemättömiä ottamaan lapsiani elämäänsä ja itseäni vanhemmat taas pitävät minua vaimoehdokkaan sijaan kevytkenkäisenä kesäheilana? Kunpa vihdoin kohtaisin ihmisen joka olisi kanssani samalla puolella ja näkisi kuinka paljon minulla on annettavaa parisuhteeseen.”

Kaipasin kovasti aitoa rakkautta ja sain kipinän postauksen kirjoittamiseen horoskoopistani, jossa vesimiehen väitettiin oleva itsenäinen ja sitoutumaton oman tiensä kulkija. Oli lähellä, etten reklamoinut asiasta astro.fi:lle.

 

16. heinäkuuta 2018

Vietin elämäni ensimmäistä kesälomapäivää, jonka aikana suhailin ystävien kanssa ravintolassa, uima-altaalla, paljussa, jokilaivassa, autoillessa sekä baarissa. Tämä oli minulle tuolloin melko tavanomainen lapseton viikonloppu. Tapailin miestä jonka kanssa minulla oli hauskaa, mutta vauhdikkaan menon kääntöpuolena suhteestamme puuttui tasapaino täysin. Me emme siis olleet toisillemme luotuja, mutta näin jälkeen päin ajatellen nuo yhdessä vietetyt kuukaudet ovat minulle arvokas kokemus. Nousin eron jälkeisestä suosta ja ymmärsin, että elämä voi olla hauskaa. Sain jollain tavalla elämänhaluni ja oman arvon tunteeni takaisin. Ilot ja itkut opettivat minulle paljon ja muistelen tuota aikaa sekä sen ajan ihmisiä lämmöllä.

23. heinäkuuta 2019

Tässä kuvassa nautiskelen viiniä ja juustoja Pepen asunnon vintillä, johon olemme hetki sitten raahanneet huonekalumme ja tavaramme. Kiikun korituolissa ja katselen ympärilläni olevaa tavarakaaosta sekä keskeneräiseksi jäänyttä remonttia. En voisi olla onnellisempi. Tänne me rakennamme pesämme ja tästä tulee lastemme rakas lapsuudenkoti.

Tämän postauksen teko hetkellä lapset olivat kylläkin isänsä luona ja lapsivapaasta nauttiessani innostuin kirjoittamaan Joka toinen viikko lapsivapaa -miten elämme silloin? -postauksen, jossa kerron vuoroviikkovanhemmuuden positiivisista puolista. Hassua, että tämä postaus tuli eteeni juuri nyt luonnostelen uutta tekstiä samaisesta aiheesta.

1. heinäkuuta 2020

Tässä minä nyt seitsemän värikkään vuoden kasvattamana istun omalla sohvallani. Tai minun ja elämäni rakkauden yhteisellä sohvalla. Olen itsevarma, onnellinen ja levollinen. Unelmani omasta asunnosta, rakkaudesta, työelämästä ja opiskelupaikasta ovat käyneet toteen, vaikkakaan eivät tavalla jolla 24.7.2013 suunnittelin. Aion tehdä tästä tänään alkaneesta heinäkuusta elämäni onnellisimman ja toivon aivan ihanaa ja rentouttavaa heinäkuuta myös Teille lukijoilleni!

Kommentit (10)

Olet ansainnut onnesi, kaiken kokemasi jälkeen, hyvää kesää!

Hei! Olipa kiva lukea tämä blogiteksti, olen lukenut blogiasi alusta saakka ja tuli sellaisia ”onko tuostakin jo noin kauan”-fiboja. 😀
Sinun tekstisi vievät mukanaan, niitä on mielekästä lukea ja entistä mielenkiintoisempaa nyt, kun opiskelet yhteisöpedagogiksi, kuten minäkin. Tsemppiä opintoihin! Ollaan valittu kyllä mielenkiintoinen ala! Mulla tässä vielä opinnäytetyö ja ruotsin syventävä, kääk. 😬

Olipa aivan ihana kooste menneistä vuosista. Ihan ekaa en muista lukeneeni, mutta muut kuvat muistan. Aika kauan siis ollut matkassa mukana ja eri elämänvaiheitasi seurannut. Vaikutat nyt todella onnelliselta. Kaiken sen jälkeen, asiat menivätkin juuri niinkuin piti. Ihanaa, jos koet saavuttaneesi tasapainon. Hyvää kesää!

Ps. Odotan kovasti lisää postauksia remontistanne. Kokonaiskuva asunnosta on itselläni ainakin vielä hukassa! (jos se on tarkoituskin, niin ymmärrän kyllä sen! )

Ihana postaus! Ensimmäisestä heinäkuusta asti on blogia luettu ja edelleen suosikki (ja ainoa blogi joka ei millään tavalla ärsytä minua). Kiitos, että jatkat tätä edelleen, olet auttanut kirjoituksillasi, myös minun, lukijan, vastaavissa elämäntilanteissa! On ollut ihanaa seurata elämääsi tähän asti, olet ansainnut kaiken onnen mitä sulla tänä päivänä on! Kivaa kesää 😍

Aivan ihana kommentti! Kiitos! Juuri tällainen palaute auttaa jatkamaan blogin pitoa 🙂 Todella mukavaa kuulla jos kirjoituksistani on ollut sinulle oikeasti myös hyötyä. Ihanaa kesää sullekin!

Olet kyllä niin mielettömän vahva, kaunis ja tasapainoinen nainen, ihanaa, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Olet kyllä onnesi ansainnut! Ihanaa kesää koko teidän perheelle!

Kehoni läpi kulki ihan kylmät väreet kun luin nämä ihanat sanasi. Kiitos todella, todella paljon. Toivon hyvää kesää myös sinulle!

Oon seurannut blogiasi alusta asti.
Ihailen sua jotenkin tosi paljon.
Ehkä kuljen vähän perässä, haikailen että löytäisin myös vielä sen ihmisen kenen kanssa olisi hyvä olla.
Oon niin onnellinen myös sun puolesta että oot itse löytänyt elämäsi rakkauden ja onnen ja elämä muutenkin antaa parastaan.
Kaikkea hyvää teille ja ihanaa loppukesää!

Eikqä, miten ihanasti sanottu! En voi uskoa, että joku oikeasti _ihailee_ minua. 😀 Kiitos kauniista sanoistasi, toivon sinullekin kaikkea hyvää ja ihanaa kesää. 🙂

Vastaa käyttäjälle 1609 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X