SAIN TÖITÄ YHTEISÖPEDAGOGIN TYÖKENTÄLTÄ

Tänään alkoi Nuorisotyön viikko, jonka aikana nostetaan valtakunnallisesti esille nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää arvokasta työtä nuorten hyväksi. Koska erikoistun yhteisöpedagogitutkinnollani työskentelemään nimenomaan nuorten parissa, ajattelin korkata nuorisotyön viikon kertomalla kuulumisiani opiskelu- ja työelämästä.

Yhteisöpedagogiopinnot jatkuvat

Pääsin viime viikolla tapaamaan opiskelukavereitani ihan oikeana lähiopetuksena järjestettynä koulupäivänä. Päivä oli luokkamme yhteinen valmennuspäivä, jolloin meillä on tapana kohottaa luokan yhteishenkeä leikkien, vaihtaa kuulumisia ja orientoitua yhdessä opintoihin. Vietimme koulupäivää merenrannalla olevassa saunarakennuksessa, joka on suosikkini koulun opetustiloista.

Yhteinen syyslukukauden aloitus oli tärkeä, sillä lomailun ja työelämän jälkeen minusta on tuntunut vaikealta palata opintotehtävien pariin yksinäni. Nyt sain ilmoittauduttua syksyn kursseille yhdessä muiden kanssa ja läppärin avaaminen oli nyt tänään, ensimmäisenä etätyöskentelypäivänä hieman helpompaa kuin kesällä.

Opiskelen tulevan syksyn pääsääntöisesti etänä ja lähiopetusta järjestetään näillä näkymin vain huomenna alkavalla taloussuunnittelu ja -hallinto -kurssilla. Minulle etäopiskelu sopii mainiosti sen puolesta, että Alexin hoitopäivät ja Aden iltäpäivät iltapäiväkerhossa pysyvät lyhyinä.

Harjoittelijana Nuorten turvatalolla

Aloitin huhtikuussa ensimmäisen ammatillisen työharjoitteluni Nuorten turvatalolla. Olin hyvin innoissani tästä ensimmäisestä kurkistuksesta minulle niin merkitykselliselle työmaalle.

Koin itseni täydelliseksi untuvikoksi turvatalon kokeneista ammattilaisista muodostuvassa työyhteisössä, mutta ymmärsin kuitenkin löytäneeni oman alani.

Minulla ei ollut niinkään tietoa palveluohjauksesta tai alan termistöstä, eikä juurikaan ratkaisuja asiakkaiden kirjaviin haasteisiin, mutta monissa tilanteissa tuntui riittävän, että olen ihminen ihmiselle.  Tuntui luontevalta kohdata asiakkaita ja heidän tilanteitaan sekä elää mukana turvatalon arjessa. Lisäksi minusta tuntui hyvältä työskennellä järjestössä jonka arvot jaan.

Käsittämättömän loistava harjoittelun ohjaaja johdatti minut asiakastyön ytimeen ja näytti minulle kuinka tätä paikoin hyvin vaativaa työtä tehdään rautaisen ammattilaisen elkein. Olen todella kiitollinen, että sain ensimmäisen kokemukseni yhteisöpedagogin työkentältä juuri tästä työpaikasta. Pääsin seuraamaan nuorten elämää sekä alan muita toimijoita ja tuulia aitiopaikalta. Ammatillinen identiteettini alkoi kypsyä ja aloin pohtia mitä voin juuri yhteisöpedagogina tuoda tähän moniammatilliseen työyhteisöön.

Sain töitä kriisi- ja perhetyöntekijänä

Ennen kun harjoitteluni ehti loppua, minua pyydettiin muutamaan turvatalon työvuoroon sijaiseksi. Tuntui hienolta ja jännittävältä tehdä työtä oikeana työntekijänä ja olla ensisijaisessa vastuussa talosta; sen nuorista ja toiminnasta. Muutaman sijaisvuoron jälkeen halukkuuttani kyseltiin vakituisiin työvuoroihin. Olen aivan haltioissani tästä opiskeluani ja ammatillisia tavoitteitani tukevasta työstä, enkä ole ihan vielä edes ymmärtänyt asian hienoutta.

Tuntuu ihan hassulta, että reilu vuosi sitten ihmisläheinen työ oli kaukainen haave, jota kohti olin ottanut ensimmäisen varovaisen askeleen opintopolun yhteishaun avulla. Nyt tunnen olevani oikeassa paikassa, oikean asian äärellä. Opin työn ja koulun kautta jatkuvasti lisää minulle tärkeästä aiheesta ja näen tulevaisuuteni nuorten hyväksi tehtävässä työssä.

Hyvää Nuorisotyön viikkoa kaikille!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä