Faija 18.5.2017

Poika on syntynyt! Osa 2

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Synnytys on aloitettu! Tippaa käteen ja joka suunnasta pyörii johtoja.

Kello pyöri seitsemän nurkilla, kun pääsimme synnytyssaliin. Tässä on useita tunteja hämärää, johtuen varmaan siitä, että olin jatkuvassa jännityksessä ja hengittäminen unohtui useiksi tunneiksi. Jännitin varmasti enemmän kuin tyttöystäväni, mutta se kuulemma kuuluu asiaan.

Kätilömme oli onneksi erittäin pätevä ja todella mukava. Vaikka hän näytti nuorehkolta, oli työnjälki sellaista, että ihan kuin hän olisi ollut kätilönä jo toista vuosikymmentä. Suuri osa tyttöystäväni rauhassa olemiselle oli varmastikin juuri kätilömme rauhallisuus, mutta asiallisuus. Iso kiitos sinulle Johanna (sukunimestä ei hajua). Toivottavasti viesti kantaa sinulle asti internetin voimalla 🙂

Isän rooli synnytyksessä on yllättäen erittäin suuri. Leffoja katselleena, olen luullut isän roolin olevan vain läsnäoloa ja tsemppaamista varten. Todellisuushan on aivan toinen. Hieron hartioita, silitin selkää, autoin kaikessa mahdollisessa ja kun synnytys käynnistyi kunnolla pidin supistusten aikana jalkoja ylhäällä.  Tämän lisäksi se henkinen tuki ja turva on myös todella arvokkaassa asemassa. Menkää miehet mukaan synnytykseen. Teitä tarvitaan siellä!

Yksi ihmetyksen aihe oli myös kätilöiden ja hoitajien vähäisyys, kun itse synnytys alkoi. Kätilömme sanoi, että minun pitäisi painaa hälytyskello-nappia, kun hän käskee. Silloin ”taustajoukot” tietäisivät, että nyt ollaan lähellä lapsen ulostuloa ja heitä tarvittaisiin. Elokuvissahan synnytyssalissa on noin 10 ihmistä töissä, joten odotin oven lentävän saranoiltaan kun arjen sankarit tulvivat synnytyssaliin sisään!

Ja pskan marjat 😀 Ovesta sipsutti sisään kaksi työntekijää, joista toinen oli opiskelija. Elokuvat ovat taas pilanneet nämäkin oletusarvot. Jos voin antaa miehille jotain ohjeita, niin älkää ottako mitään oppeja elokuvista! 😀

Synnytyksen aloittamisen ja synnytyksen välillä oli noin 7 tuntia, mutta viimeiset kaksi tuntia menivät todella nopeasti. Minulle annettiin lupa käydä keskiyöllä kaupassa ostamassa ruokaa, koska ”ei tässä pitäisi mitään tapahtua vähään aikaan”. Kun tulin takaisin kaupasta, niin huomasin tyttöystävälläni olevan kädessään puhelin, jolla hän oli juuri yrittämässä soittaa minulle. Synnytys oli alkamassa!

Synnytys oli rankka kokemus seurata sivusta. Oli todella orpo olo katsoa, kun toinen on erittäin kovissa kivuissa ja itse voit vain tukea. Tämä raastoi minua erittäin paljon!

Mutta tämä kärsimysnäytelmä sai palkkionsa, kun kello 2.22 tuli maailmaan 51cm ja 3.3kg pelkkää fyysisyyden ruumiillistumaa, kun pikkujäbä taisteli tiensä meidän luokse! Tunne oli mitä mahtavin! En tosin pystynyt seistä omilla jaloilla vaan jouduin olemaan polvillani tuolilla, jotta näin miten mini tuhisi tyttöystäväni rinnalla. Olin samaan aikaan iloinen, teki mieli nauraa, teki mieli itkeä. Koko maailma oli pyörähtänyt ympäri. Aivan mahtavaa!

Se mitä tapahtui synnytyksen jälkeen säikäytti todella paljon ja siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Kiitos paljon!
Joo kyllä tässä on tuijotettu lähes herkeämättä vauvaa 🙂

1 vastaus

Kiva lukea isän näkökulma synnytykseen. Todellakin on synnytyksessä suuri tuki ja turva ja hyödyllinen voi olla myös monessa käytännön asiassa. Onnea vielä teidän perheelle! Jatko-osaa tarinastanne odotellen.

1 vastaus

Kitos 🙂 Tämän takia ajattelinkin kirjoittaa tätä blogia ja juuri näistä asioista, mistä ei kauheesti puhuta tai kirjoiteta.

Kiitos tuhannesti. Viimeinen osa on vain osittain kirjoitettu, koska silmät alkaa hikoilemaan kun sitä ajatteleekin. Vaikka mitään erikoista ei tapahtunut, niin se oli silti itselle rankka kokemus.
Siitä enemmän toivottavasti huomenna.

1 vastaus

Onnea teidän perheelle! Odotan jo innolla seuraavaa postausta 🙂

1 vastaus

Kiitos 🙂
Katsotaan kun sen saa valmiiksi pikkuhiljaa 😀

1 vastaus

Vielä kerran onnea koko teidän kolmen koplalle ?. Toivottavasti miehet myös lukevat tämän

1 vastaus

Kiitos paljon!
Toivottavasti 🙂

1 vastaus

Paljon onnea odotetusta uudesta ihmisestä! Nauttikaa, sillä niin kliseistä kuin se onkin, pikkuvauva-aika on ohi ihan liian äkkiä.

1 vastaus

Kiitos paljon!
Joo kyllä tässä on tuijotettu lähes herkeämättä vauvaa 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Faijahommia
Olen 33-vuotias yrittäjä, kenen elämä pyörii pikkuisen pellavapäisen blondin pojan ympärillä. Työssäni tuotan ja myyn videotuotantoja, sekä teen sisällöntuotantoa blogin lisäksi myös urheilusivostolle. Intohimoinen penkkiurheilija ja innokas crossfittaaja. Into tosin ajaa kehityksen edelle. Blogissa tutustutaan vanhemmuuteen isän näkökulmasta. Tervetuloa mukaan :) niko@faijahommia.fi

Arkisto

Instagram

  • Blogissa juttua Benkun nukkumisesta.😴😴
Onko teillä näkynyt muutoksia unessa kun elämään tulee suuria isoja juttuja, kuten tarha tai muutto?

faijahommia

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: