Faija 10.5.2018

Kun paluulento menee täysin v*tuiksi

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olipahan taas paluulento Roomasta!

Kirjoitan myöhemmin itse Rooman reissusta, sekä siitä miten helppo Roomassa vauvan kanssa oleminen on. Vertailen kaupunkia myös Barcelonaan ja listaan molempien hyvät ja huonot puolet mitä tulee vauvan kanssa reissaamiseen. Puran nyt ensin todella raskaan paluumatkan ja kaikki koettelemukset joiden läpi jouduimme taistella päästäksemme kotiin.

Saimm perjantaina tietää, että Italiassa on mahdollinen lakko paluupäivänämme ja meidän paluulento saattaisi muuttua lakon johdosta. Lakon oletettiin alkavan klo 8.00 ja loppuvan 16.00. Meidän suoran paluulennon oli määrä lähteä tiistaina klo 7.45. Maanantaina tuli sitten varmistus, että lento on peruttu ja meidän pitäisi olla Norwegianiin yhteydessä, jotta meille buukattaisiin uudet lennot. Suomen päässä tästä lakosta ei maanantaina asiakaspalvelun auetessa tiedetty mitään. Sieltä sanottiin vain, että ”tuskinpa se teitä koskee”.

Soitin viestissä saamaani numeroon ja noin tunnin jonottelun jälkeen pääsin puhumaan ihmiselle. Paluulento oli peruttu ja suoran lennon sijaan saimme vaihtoehdoksi 7.10 lähtevän lennon Kööpenhaminaan, missä olisi kuuden tunnin välilasku. Tämä kävi meille mainiosti, sillä Köpis on upea kaupunki ja keskustaan pääsee kentältä helposti junalla. Olisimme olleet hyvissä ajoin kotona tiistaina.

Noooh. Aamulla 4.30 herätys ja taksi kurvaa pihaan. Kuski ei itse osaa laittaa turvaistuinta ja sen säätämisessä menee pitkään. Kun vihdoin saamme istuimen turvallisesti kiinni ja pääsemme kentälle, huomaamme, että meidän lentoa ei ole koko taulussa. Hetken selvittelyn jälkeen kuulemme, että se oli siirretty lähteväksi 3.30 aamulla ja meille oli kuulemma lähetetty viesti asiasta. Kukaan kohtalotovereistamme kentällä ei ollut myöskään saanut viestiä. Paluulento oli siis aikaistettu ilman infoa. Hienosti ajateltu Norwegian.

Kun saimme vihdoin uudet lennot jouduimme tyytymään seuraavan päivän lentoihin Tukholman välilaskun kautta. Tämä ei ollut mikään paha ongelma, sillä lentoyhtiö lupasi hoitaa meille lentokenttähotellin. ”Lentokenttä”hotelli oli reilu puolen tunnin taksimatkan päässä kentästä ja kun menimme kyselemään takseiltä, että onko heillä turvaistuinta, he vain sanoivat, että voisimme pitää lasta sylissä ja he ajaisivat hiljaa. No tämä nyt ei oikein kuulostanut houkuttelevalta ja pyysin heitä kysymään keskuksesta, että saisiko kentälle taksin, missä on turvaistuin. Hetken soittelun jälkeen sain vastauksen ”ei onnistu, sillä kukaan ei halua ajaa tänne lyhyen matkan takia”.

On varmaan sanomattakin selvää, että emme lähteneet kävelemään yli kahta tuntia moottoritien vartta Best Westerniin. Laitoin tuumasta toimeen ja soitin kentän  yhteydessä olevaan Hiltoniin ja sieltä löytyi onneksi huone. Ei muuta kun kamat huoneeseen ja jalat ylös.

Kun aamulla lähdimme kotia kohti, kävi sydän kurkussa. Laitoimme matkatavaroita hihnalle turvatarkastuksessa, kun Benkku alkoi huutamaan. Hän oli työntänyt sormensa pyörivän laukkurullan väliin ja se oli sielä jumissa. Tästä alkoi noin 15minuuttia kestävä huutoitku, mutta onneksi sormi ei murtunut tai pahimmassa tapauksessa luut katkennut. Pientä punaisuutta, turvotusta ja arkuutta sormessa oli, mutta kaikki oli parin tunnin päästä jo normaalilla tasolla.

Eikä tässä vielä kaikki. Istahdamme koneeseen ja kuulemme kuulutuksen, missä sanotaan, että lentokoneen taaksepäin työntävä työntävä laite oli hajonnut ja nyt odotamme uutta. Katsoin kelloa ja mietin, miten meidän vaihtoaika vain lyhenee lyhenemistään. Onneksi Arlanda on suhteellisen pieni kenttä ja kerkesimme hotkia leivätkin ennen boardausta.

Sellanen paluuleto tällä kertaa 🙂 Eipähän jaksa enää pienemmistä asioista valittaa, kun kaikki voi mennä noin reisille. Eihän tuo kaksistaan olisi haitannut, sillä meidän kanssa Roomassa oli meidän kaveripariskunta, mutta Benkulta alkoi korvikeet, puhtaat vaatteet, sekä omat vaipat loppumaan.  FYI: Roomassa ”oikean kokoiset” vaipat ovat ihan naurettavan pieniä.

faijahommia

Onneksi kundi ei paljoa stressannut, vaan otti aika iisisto koko homman, poislukien tuon pienen säikähdyksen Rooman lentokentällä.

Onko teillä ollut farsseja lennoilla? Tiedättekö, miten pahasti nuo kaikki säätämiset ottaa aivoon 😀

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Joo olisi meidänkin pitänyt.




0
1 vastaus

Eh! V***minkin voi mennä. Omasta mielestä teidän matka meni hyvin. Kun on 2 krt alle vuotiaan kanssa reissussa ja kummallakin kerralla sairaalassa tiputuksessa itsestä johtumattomista syistä, vieraassa maassa. Se aina riippuu vähän perspektiivistä mistä asiaa katsoo kuin päin v:tä asian näkee menneeksi. Onneksi selvisitte matkasta hyvin. Vaippoja, korviketta ym tarvikkeita on aina saatavilla kun Euroopassa matkustaa.




0
1 vastaus

No tuohan on kyllä worst-case -scenario.
Varmaan vaikuttaa meidän ongelmat aika pieniltä tuollasen kokemuksen jälkeen.




0
1 vastaus

On ollut. Ja mitä isompi porukka (=enemmän lapsi) matkassa, sitä varmempi sotku 😅
Kerran ollaan viiden alle kouluikäisen lapsen kanssa odoteltu paluulentoa 14 tuntia. Ja koska pienen kentän henkilökunnalta loppui työaika kello yhdeksältä illalla, meidän piti odottaa kentällä viimeiset seitsemän tuntia ilman yhtään kahvilaa tms. Oli pitkä yö.
Pienten lasten nukuttaminen yöunille niille koville muovipenkeille, nukkuvien lasten saaminen koneeseen ja vielä pitkä paluulento + automatka kentältä takaisin kotiin. Lomat on niiin rentouttavia…

Kerran toisella porukalla, monta lapsta mukana silloinkin, jäimme kentälle konetta vaihtaessamme, sillä jatkolennolle varattu lentoyhtiö oli mennyt konkurssiin. Siitäkin kehkeytyi aika (kallis) seikkailu.




0
1 vastaus

Aika perseestä tollaset!




0
1 vastaus

Juuri näistä syistä tykkään pakata matkoille mukaan vauvan oman turvakaukalon/istuimen. Ei jaksa ylimääräistä huolta ja säätöä, mitä lainajutuista aiheutuu.




0
1 vastaus

Joo olisi meidänkin pitänyt.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Faijahommia
Olen 33-vuotias yrittäjä, kenen elämä pyörii pikkuisen pellavapäisen blondin pojan ympärillä. Työssäni tuotan ja myyn videotuotantoja, sekä teen sisällöntuotantoa blogin lisäksi myös urheilusivostolle. Intohimoinen penkkiurheilija ja innokas crossfittaaja. Into tosin ajaa kehityksen edelle. Blogissa tutustutaan vanhemmuuteen isän näkökulmasta. Tervetuloa mukaan :)

Arkisto

Instagram

  • Vuosi sitten oli aika helppoa 👌

faijahommia

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: