Faijahommia 16.6.2018

Päivärytmi: Kotiäiti VS työssä käyvä isä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Moni kotiäiti ja -isä tietää, että oma päivä on aikataulutettu minuutilleen, ruokien, juomien, päiväunien, sekä muiden menojen kohdalla. Valotan nyt hieman omaa päiväaikataulua verrattuna kotona olevan äidin aikatauluun.

 

06:00 – 09:00

Herätys: 06:00, kun Benkku herää. (Välillä faija saattaa nukkua hieman pidempään koska väsyttää)

Aamutoimet: 06.00-07.30. Molemmat yleensä hoitavat näitä, kuten puuron syöttämiset, vaipanvaihdot yms

Tästä eteenpäin aikataulut muuttuvat huomattavasti.

09:00 – 10:00

Äiti:  Benkku menee päiväunille. Samalla tehdään päivän ruokaa tai siivotaan.

Isä:  Jalat pöydällä sähköpostien naputtelua ja muutamia soittoja. Aina on aikaa selata hieman interwebin ihmeellisyyksiä ja jauhaa kakkaa työkavereiden kanssa.

11:00 – 14:00

Äiti: 11.00 – 14:00 Tässä välissä leikitään, siivotaan, vaihdetaan vaippaa, annetaan välipalaa, koitetaan rauhottaa jos Benkku itkee, käydään kaupassa ja koitetaan väistellä kaikkea mitä Benkku saa käsiinsä ja koittaa heittää päin äitiä. Usein kundi on kyllä todella rauhallinen ja höpöttelee rattaissa omiaan. 14:00 Benkku ottaa toiset päikkärit.

Isä: 11.00 – 14:00 Käydään rauhassa lounaalla, tapaamisissa, sekä tehdään kaikessa rauhassa töitä

14:00 – 17.00

Äiti: Benkku nukkuu noin 14:00 – 15:00, eli äidillä on hieman omaa aikaa. Ellei sitten ole jotain kotitöitä tehtävänä. Päikkäreiden jälkeen on tiedossa lisää leikkimistä, ruokkimista, ruoan pyyhkimistä lattialta, tukasta ja mistä tahansa. Kaukosäätimen etsimistä, joka löytyy kuivaruoka-laatikosta tai kalsareiden seasta vaatekaapista. Keinumista, kävelyä, pallon heittelyä, lisää syömistä, juomista, huutamista, nauramista ja kaikkea siitä väliltä.

Isä: Faija on jo lähtökuopissa töissä ja saattaa pelata työkaverin kanssa yhden ottelun FIFA:a, ennen ruuhkaan hyökkäämistä.

17:00 – 19:00

Äiti: Kun ovi avautuu, äiti huokaisee helpotuksesta. Nyt äiti pystyy keskittyä taas huushollin ylläpitoon, kuten pyykkäämiseen tai muihin kotiaskareisiin paremmin, kun ei ole taaperoa roikkumassa jalassa. Tässä vaiheessa äiti saa myös ottaa omaa aikaa ja rojahtaa sohvalle.

Isä: Töistä kotiin ja ensimmäiseksi otetaan kundi syliin, sillä Benkku odottelee jo melkein ovella, ellei ole juuri syömässä. Iltapalan syöttäminen on viimeaikoina ollut minun etuoikeus suurimmilta osin, sekä myös kundin kanssa leikkiminen. Yleensä heitellään palloa ja kuunnellaan kirjoja mistä kuuluu helvetinmoinen mekkala. Katsotaan Benkun kanssa Pikku Kakkosen kaikkien sarjojen alkutunnarit ja jorataan niitten tahtiin. Sitten taas jatkuu häminä. Myöe Emmerdalen tunnari pysäyttää kaiken liikkeen.

19:00 – 20:00

Hampaiden pesu, vaatteiden vaihto ja hyvää yötä. Nukuttaminen menee suunnilleen puoliksi meillä.

 

Pakko kyllä myöntää, että oma päiväni on huomattavasti helpompi, kun J:n, sillä minä voin istua kakalla kännykän kanssa töissä vaikka tunnin jos siltä tuntuu. Kotona sitä ei oikein pysty, sillä vessasta on paha huudella, että ”Benkku mitä sä syöt? Benkku mitä sä teet? Benkku mikä hajos? Benkku paperi on loppu, tuotko iskälle lisää”

Pakko nostaa hattua ja jakaa arvostusta kaikille kotiäideille/-isille, joilla on pieni taapero kotona. Tiedän, että teidän oma aika on todella vähäistä ja välillä saattaa hermoja kiristää.  Vaatikaa puolisoiltanne silloin omaa aikaa, sillä muutaman tunnin hiljaisuus tekee todella hyvää, varsinkin jos se on esimerkiksi kävelylenkillä luonnossa. Lapsi on yhteinen palkinto ja siitä pitää molempien nauttia 🙂

Tälläistä on töiden jälkeen 🙂

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Joo joillain saattaa olla vähän haastavampia aikoja kuin isivuoden isällä.




0
1 vastaus

Mä olen ollut nyt vuodenvaihteesta kotona tutön kanssa. Oon nauttinut joka sekunnista. Vaihtelevaa ja vauhdikasta tämä arki on, mutta raskasta siitä ei saa, ei sitten millään.

Blogista löytyy useampikin tätä teemaa sivuava teksti, kannattaa käydä kurkkimassa.




0
1 vastaus

Joo kyllä mä sun blogia olen seuraillut. Kova äijä oot!
Kyllähän tuohon varmasti tottuu nopeasti, kun rytmit puskee päälle yms.




0
1 vastaus

Minä kyllä heittäisin vielä semmosen huomion, että riippuu lapsesta, että onko raskasta. 😊 Ja tietysti myös vanhemmasta, miten kokee asiat. Ja päälle se kaikki muu, eli onko elämä pelkästään lapsen hoitamista, onko omia harrastuksia ja aikaa niihin, onko ystäviä, sukulaisia lähellä, puolisoa, sairauksia..

On monen tekijän summa koko elämä. Ja se, onko kotiäitinä tai -isänä raskasta vaihtelee. Ei voida yleistää, että muillakin on tälläistä, kun minullakin on. 🙂 Ettei kukaan vaan jää kuvittelemaan niin.




0
1 vastaus

Tuskinpa kukaan kuvittelee, että nämä minun kirjoitukset on absoluuttisia totuuksia 😀




0
1 vastaus

Ihana teksti ja ihanat fiilikset! Sä sovit faijaksi upeasti. Kaikkea hyvää sulle ja perheellesi!




0
1 vastaus

Kiitos Terea 🙂
Pelkkää hyvää takaisin!




0
1 vastaus

Lähinnä kommentoin, kun isivuosi-nimimerkin tekstissä oli ”..mutta raskasta siitä ei saa, ei sitten millään.”

Kun jollain se on raskasta. Isivuoden isillä onneksi ei ole, eikä varmasti monella muullakaan, mutta jollain on. 🙂




0
1 vastaus

Joo joillain saattaa olla vähän haastavampia aikoja kuin isivuoden isällä.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Faijahommia
Olen 33-vuotias yrittäjä, kenen elämä pyörii pikkuisen pellavapäisen blondin pojan ympärillä. Työssäni tuotan ja myyn videotuotantoja, sekä teen sisällöntuotantoa blogin lisäksi myös urheilusivostolle. Intohimoinen penkkiurheilija ja innokas crossfittaaja. Into tosin ajaa kehityksen edelle. Blogissa tutustutaan vanhemmuuteen isän näkökulmasta. Tervetuloa mukaan :)

Arkisto

Instagram

  • Blogissa mietitään, että voiko faija reissata hyvällä omatunnolla viikon ilman perhettä.⬆️
Onko teillä ollut samanlaista fiilistä?

faijahommia

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: