Voiko isä lähteä hyvällä omatunnolla viikoksi ulkomaille?

Teksti

Ulkomaille meneminen on itselleni ihan mieletöntä terapiaa. Olen käyttänyt matkustamiseen pienen kerrostaloasunnon verran rahaa, eikä se kaduta pätkääkään. Käyttäisin ne uudestaan jos voisin. Yhteensä olen käynyt 29 eri maassa, joskin useassa maassa monta kertaa.

Nyt on kuitenkin hieman erilainen matka tiedossa. Lähdettiin torstaina aamulla ystävien kanssa viikoksi Kroatian Pulaan ja lähtökohdat reissaamiselle ovat todella antoisat. Upea sää, auto alla, lämmin merivesi ja halpa hintataso. Kuitenkin joku tykyttää takaraivossa.

Mietin tuossa sängyssä eilen maatessani, että onko se omatunto mikä ahdistaa, kun jätin J:n ja Benkun viikoksi kotiin kahdestaan. Toki heillä on joka päivä seuraa ja menevät mökille, mutta silti tunnen pientä syyllisyyttä ollessani täällä enkä kotona leikkimässä Benkun kanssa. Samalla tunnen myös pientä ärsytystä itsessäni, että lähden ulkomaille potemaan huonoa omatuntoa. Olen siis ollut aikaisemminkin ulkomailla ilman perhettä, mutta en näin pitkään Benkun synnyttyä ja nyt kundi tekee muutakin kuin nukkuu, sekä tuhisee.

Aamulla kun olin lähdössä reissuun heräsi Benkku minun herätyskelloon, eikä enää nukahtanut uudestaan. Siinä sitten piti leikkiä hetken verran ja kun otin matkalaukun esiin, alkoi Benkku työntämään sitä pois ovelta päin. Tiesiköhän kundi, että olen lähdössä pitkäksi aikaa pois? Onneksi oven laittaessani kiinni ei kuulunut pienintäkään pihahdusta, vaan kundi meni takaisin nukkumaan,

Huono omatunto saattaa myös johtua siitä, että meillä on nyt remppa- ja muuttohommat käynnissä. Minä lähdin ulkomaille ja J:lle jäi vetovastuu katsoa ovia, kahvoja jne jne jne. Tämä reissu oli tosin varattu jo aikoja sitten, joten tietoisesti en tätä pakoreissua tehnyt 😀

On jännä nähdä meneeköhän tämä fiilis ohi, kun saan hieman rentouduttua ja pääsen siihen lomamoodiin mikä on ulkomaille mentäessä tyypillistä. Ehkä kalliolta hyppiminen kristallin kirkkaaseen veteen, sekä siinä snorklaaminen kalojen kanssa auttaa. Tai sitten Venetsian roadtrip. Toivotaan parasta 😀

Onko teillä käynyt samanlaisia fiiliksia reissatessa? Meneekö ne ohi? Voimistuuko ne? Tai oletteko te olleet pöydän toisella puolella? Mikä fiilis siitä on tullut? Mitä tälle fiilikselle voi tehdä?

 

 

Kommentit

5 kommenttia
Faijahommia

Näinhän se pitää olla. Jokainen perhe tekee asiat omalla tavalla 🙂

Itse olen äiti enkä voisi kuvitellakaan lähteväni viikoksi ulkomaille ilman perhettäni, ainakaan kun lapset ovat pieniä. En tuomitse niitä jotka niin tekevät, lähinnä vähän ihmettelen ? mutta hyvää reissua sinulle!

Mielenkiintoinen teema. En nyt vastaa sinun ja perheesi tilanteeseen (koska en kaikkia siihen liittyviä asioita luonnollisestikaan tiedä) vaan yleisellä tasolla työssäkäyvän vanhemman matkustamisesta vanhempainvapaalla olevan jäädessä kotiin.

Pohdit lähinnä siltä kannalta, että miten he pärjäävät kotona. Siinä en usko olevan mitään ongelmaa. Vanhemmista varsinkin se, joka on vanhempainvapaalla, on varmasti tottunut olemaan lapsen kanssa kahden.

Se, milloin näissä tilanteissa voi syntyä epätasa-arvoa, on se, jos perheen taloudelliset resurssit jakautuvat epätasaisesti. Siis jos vanhempainvapaan kustannukset kaatuvat pääosin sen vanhempainvapaalla olevan niskaan ja työssäkäyvä pitää aiemman elintasonsa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jolloin työssäkäyvä matkustelee kavereidensa kanssa ja kotivanhempi venyttää penniä kotona. Se ei tietystikään ole reilua. Korostan edelleen, että en tiedä sinun perheesi tilannetta, mutta halusin yleiseen keskusteluun tuoda tämänkin näkökulman. Toivottavasti puolisollasi on vastavuoroisesti joku kiva tyttöjen reissu tiedossa.

Mun nähdäkseni on jees, jos isä lähtee viikoksi yksin reissuun, jos myös äiti tekee vastaavan reissun yksin. Näin meillä on tehty vastavuoroisesti ja vuorotellen.

Jos taas näin ei ole, vaikka perusteluna olisi, että ”äiti ei halua lähteä reissuun ilman lapsia”, niin sitten ei käy.

Täällä äiti myös. Itsekään en mitenkään osaisi kuvitella matkustavani yksin ja kavereiden kanssa ja mies ja lapsi jäisivät kotiin. Myös mieskään ei halua matkustaa ilman meitä, vaikka olen sanonut että se sopii, jos hän haluaa. Me tehdään kaikki aina matkat yhdessä perheenä ja panostetaan yhteisiin reissuihin, joihin kaikki lähtevät mukaan. Perheet on erilaisia, eikä näitä asioita kannata vertailla! Ylipäätään tärkeintä oisi, että molemmat vanhemmat saisivat omaa aikaa silloin tällöin tasapuolisesti, oli se sitten miten vaan toteutettuna.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä