Skidi 9.8.2018

Tarhaan tutustuminen – Nytkö se arki alkaa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ei hitto tämä aika on mennyt nopeasti. Vastahan istuin kakat housussa synnytyssairaalassa Benkun kanssa kahdestaan ja nyt se jo tutustuu tarhaan. Olenko valmis tähän?

Käytiin siis alkuviikosta tutustumassa Benkun tulevaan tarhaan, mikä oli lähellä meidän entistä asuntoa. Nythän muuton jälkeen tulee matkaan 900 metriä lisää. Tarha vaikutti erittäin mukavalta, eikä samanlaiselta betonilähiön tarhalta, kuin missä minä nuoruuteni vietin. Tarhan piha on iso ja sielä on tekemistä kaiken ikäisille aina keinusta polkupyörään. Myös Benkun ryhmän tarhatäti vaikutti oikein mukavalta, eikä tavallaan harmita jättää kundia hänen hoiviinsa.

Hetken kyllä mietittiin, että onko ok laittaa kundi tarhaan noin 1,5 vuoden ikäisenä, mutta huoli meni aika nopeasti pois, kun nähtiin miten hyvin hän viihtyi paikassa ja leikki itsekseen autoilla. Nyt vain mietityttää, että ollaanko itse valmiita tähän? Kohta Benkulla on kavereita kylässä, tai hän on kavereillaan. Sitten hän menee kouluun ja minulla palaa hermo, kun en osaa selittää pythagoran lauseketta, tai derivoinnit menee päin persettä.

Tarhaan meno on kuitenkin kundille hyvä asia, sillä siellä hän saa uusia ystäviä, oppii leikkimään muiden kanssa ja saa tuhlattua aivan tuhottomasti energiaa, jotta nukkuisi kunnon yöunet, eikä heräisi 5.30. Kyllähän faija jaksaa könytä alakertaan, kun aurinko vielä paistaa. Talvella saattaa tehdä aika tuskaa tulla leikkimään keskellä yötä 😀

On myös hyvä, että Benkku menee tarhaan, sillä samalla saadaan J:n palatessa töihin hyvä rytmi arkeen. Se helpottaa varmasti kaikkia. Kaavahan menee sillä tavalla, että minä heitän kundin tarhaan 8-9 ja J hakee töistä päästyään. Kun he ovat syöneet ja ottaaneet iltapäiväpäikkärit, olen minä todennäköisesti jo kotona. Sitten lähetään potkimaan palloa. Ei keinumaan, hiekkalaatikolle, katsomaan koiria, vaan potkimaan palloa.  Tai sitten treenaamaan, koska education is important, but biceps are importanter!

Mitenkäs teidän lapset ovat menneet tarhaan? Onko kaikki mennyt ok vai ollut tuskien taival vanhemmille ja lapselle? Jos vanhemmat ovat lujilla, niin kuinka kauan sitä kestää? Tottuuko jo kahdessa viikossa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Mahtavaa kuulla, että kaikki on mennyt hyvin 🙂

1 vastaus

Lastentarhat lakkautettiin Suomesta vuonna 1973 voimaan astuneen päivähoitomain myötä. Sen jälkeen meillä on ollut päiväkoteja.
Tarhat kuuluvat eläimille(jos nyt niillekään?), joten jatkossa annetaan kanojen hakea kanatarhasta virkkeitä, ja unohdetaan kerralla nuo molemmat sanat lasten varhaiskasvatuksesta puhuttaessa.

1 vastaus

😀 😀 😀

1 vastaus

Voi pientä raukkaa, kun joutuu noin pienenä päiväkotiin! Itse päiväkodin tätinä olen sitä mieltä, että lapsen paikka on kotona 3-vuotiaaksi. Emme ehdi huomioida lapsia tarpeeksi päivän aikana. Varautukaa, että iltaisin lapsi kaipaa tosi paljon syliä ja huomiota. Ja saattaa kiukutella. Tsemppiä!

1 vastaus

Lastentarhanopettajalle tai lastenhoitajalle on alentavaa jos puhut heistä täteinä, koulutus on kuitenkin kummallakin.

1 vastaus

Meidän poika aloitti viime viikolla päiväkodissa 1,5-vuotiaana. Ihan tosi hyvin on mennyt, syö ja nukkuu siellä paremmin kuin kotona. Iltaisin on ollut toki väsyneempi kuin ennen ja tarvii vanhempien syliä pitkän päivän jälkeen. Pärjäämistä helpottaa paljon jos syö ja juo itse, kävelee hyvin ja osaa edes vähän puhumalla ilmaista itseään.

1 vastaus

Mahtavaa kuulla, että kaikki on mennyt hyvin 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Faijahommia
Olen 33-vuotias yrittäjä, kenen elämä pyörii pikkuisen pellavapäisen blondin pojan ympärillä. Työssäni tuotan ja myyn videotuotantoja, sekä teen sisällöntuotantoa blogin lisäksi myös urheilusivostolle. Intohimoinen penkkiurheilija ja innokas crossfittaaja. Into tosin ajaa kehityksen edelle. Blogissa tutustutaan vanhemmuuteen isän näkökulmasta. Tervetuloa mukaan :)

Arkisto

Instagram

  • Perjantai-illan treeni 💪

faijahommia

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: