ihan mamina - Banneri

Kirjoittelin aikaisemmin niistä mun harjoitus-supistuksista ja vatsakivuista jotka alkoi Thaimaan lomalla raskausviikolla 16. Tällä viikolla töihin palatessa kivut villiintyi entisestään. Aina töissä kiire aikana kun en ehtinyt istumaan alas pariin tuntiin alkoi tuntua siltä kun joku istuisi mun vatsan päällä ja puristaisi. Se ei tehnyt kipeetä, mutta tuntui hemmetin epämukavalle. Helpotti kuitenkin heti kun sain istua hetken aikaa ruokatauolla. 

Mainitsin kivuista neuvolassa, hoitaja laittoi lähetteet virtsanäytteisiin ja emätin näytteisiin tulehdusten varalta. Tässä vaiheessa alkoi tuskanhiki valua pitkin naamaa, olen töissä kaikissa meidän alueen laboratorioissa, koska me näytteenottajat kierretään eri työpisteitä. Eli ihan sama mihin labraan menisin, siellä olisi joku tuttu. Ei ollut hirveän houkutteleva ajatus mennä työkaverin eteen mahdollisesti tulehtunut lettu levällään ja sen jälkeen naureskella kahvihuoneessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ajoin toiselle puolelle kaupunkia sijaitsevaan laboratorioon ja rukoilin, että siellä olisi joku vähän vähemmän tuttu hoitaja vastassa.

Pääsin lääkärille torstaina, kerroin vaivani ja lääkäri pyysi mua ottamaan housut pois ja asettumaan tutkimuspöydälle. Kiva, taas joku tuntematon menee mun pöksyihin. En ole koskaan pelännyt tai jännittänyt gynekologisia tutkimuksia, mutta mua alkaa aina naurattaa kauheesti kun joku tuntematon puuhailee mun alakerrassa. Se juontaa juurensa yhteen kertaan, kun lääkäri teki sisätutkimuksen ja tokaisi ”sinulla on todella kauniit ulkosynnyttimet”. Mitä ihmettä tuohon kuuluisi vastata?? Kiitos? Kai? 

Tää koko raskaus on yhtä tutkimista ja ronkkimista. On verikokeita, sokerirasitus testejä, virtsakokeita, täytettäviä kaavakkeita ja sen lisäksi että joku tuntematon työntelee sormiaan sun sisälle, sinne laitetaan usein myös epäilyttävästi dildoa muistuttava ultraäänilaite. Äläkä ymmärrä väärin, on pelkästään hyvä asia että meistä raskaana olevista pidetään näin hyvää huolta Suomessa.

Vauvalla oli tutkimusten mukaan kaikki hyvin, kohdunkaula semmoinen kun pitääkin ja lapsivettä sopiva määrä. Lääkäri kuitenkin määräsi kahden viikon liikuntakiellon ja viikon sairasloman, käski seurata loppuuko kivut siihen ja palata arkeen varovasti. Mulla on nyt kuitenkin tosi hankala olla sairaslomalla tai paikallaan, energiaa olisi vaikka muille jakaa ja hirveä hinku tehdä kaikkea. En kuitenkaan halua riskeerata vauvaa yhtään, joten keskityn nyt viikon verran blogiin ja kevyisiin lenkkeihin koirien kanssa. Eniten mua piristi ihana pieni paketti ja kuvassa näkyvä imetyskoru, jotka on saatu raskauskeijulta!

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Kommentit (2)

Hei!
Kuulostaa hyvältä idealta! Täytyy itsekkin vielä vähän perehtyä kelan asioihin, mutta lupaan toteuttaa molemmat postaukset 😊 Kiitos ideasta!

Oisitko voinut tehdä blogipostauksen kaikista käytännön asioista, mitä pitää ottaa huomioon kun odottaa? 🙂 esim. Äitiysrahan kertymisestä tai vanhempainvapaista tms. Ja myös kiinnostaa sun omat ensiraskauden oireet ja muutkin raskauden mukanaan tuomat kropan oireilut!

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X