Suunnittelin aluksi, etten suunnittele synnytystä ollenkaan. Menen vaan synnärille ja teen niin kuin kroppa ja kätilö sanoo. Nyt kuitenkin kun asiasta on ollut puhetta neuvolassa ja joka paikassa olen miettinyt asiaa.
Lääkeetön: Haluaisin kokeilla synnyttää mahdollisuuksien ja voimien mukaan ilman kipulääkkeitä pelkän ilokaasun voimin. Mikäli kivut yltyy sietämättömiksi otan kyllä epiduraalin tai spinaalin. Tavoitteena olisi pärjätä ilman, koska en halua puudutteen takia joutua katetroitavaksi. Missään nimessä en halua oxynormia tai aqua-rakkuloita, voin jo kuvitella sen pahoinvoinnin mikä niistä mulle aiheutuisi.
Alatiesynnytys: Mulla on aivan järkyttävä sektiopelko! Pahin tilanne olisi joutua sektioon heti kättelyssä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että lääkärin kädet on mun vatsanpeitteiden alla ja olen hereillä. Kieltäydyin myös nielurisaleikkauksesta ja viisaudenhampaiden poistosta koska ne olisi pitänyt tehdä puudutuksessa. Voisin jopa synnyttää perätila vauvan jos lääkäri arvioi sen turvalliseksi.
Sain yhdeltä upealta kätilöltä vinkkejä miten synnytykseen voi treenata! Mulla on ongelmia selän ja lantion seudun kanssa. Lihaksisto on kireä ja aivan jumissa, tämä voi vaikeuttaa vauvan asettumista raivotarjontaan ja se voi hankaloittaa synnytystä.
Kätilö vinkkasi lantiota avaavia liikkeitä, yksi niistä oli syväkyykky ja siinä heijaaminen. Kyykyssä jalkaterien pitää osoittaa ulos ja kantapäiden olla maassa, huomasin heti venytyksen tässä asennossa ja aion treenata sitä ja muita avaavia liikkeitä synnytykseen asti.
Kätilö kertoi myös, että kun keskittyy omaan lantion seutuun ja oppii kuuntelemaan mitä keho tarvitsee niin synnytyksessä huomaa ne kehon antamat viestit. Voi tulla olo, että täytyy päästä konttaus asentoon jotta synnytys voi edetä. Ei siis kannata jäädä makaamaan sänkyyn vaan kuunnella vartaloa.
Perhehuone: Toivon, että päästäisi perhehuoneeseen. Haluan synnyttää hämärässä huoneessa missä on paikalla vain Toni ja kätilö. En halua viettää sairaalassa yhtään enempää, kun on pakko. Ensisynnyttäjät kuitenkin joutuvat olemaan pari päivää sairaalassa ennen kotiutumista. Toni saa sen parin päivän aikana kantaa mulle osastolle sushia ja kaikkia muita herkkuja mitä en ole saanut syödä yhdeksään kuukauteen! Ja koska on todennäköisesti juhannus kun synnytän, haluan grilliherkkuja ja mansikoita!
𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27
Oletko sinä suunnitellut synnytystä?
Menikö suunnitelmien mukaan, vai ihan päin vastoin?
Saattaisit pitää myös:
Miksi syöminen on niin hemmetin vaikeaa? (sokerirasitus)
Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1
Kommentit (8)
Ihana kuulla että pelosta huolimatta sulla ei jäänyt synnytyksestä pahoja traumoja ja koit sen kuitenkin jossain määrin hyväksi kokemukseksi! Kiitos tästä! 😍
Minulla oli hyvin samanlaiset ajatukset, kun valmistauduin esikoiseni synnytykseen. Kaikki menikin aivan toisin. Synnytys käynnistettiin, koska vedet olivat menneet 1.5 vuorokautta aiemmin eikä mitään ollut alkanut tapahtua. Kun 18h jälkeen päästiin ponnistusvaiheeseen, se pitkittyi kolmi tuntiseksi ja todettiin tarjontavirhe. Synnytys päättyi kiireelliseen sektioon sillä lapsi oli saatava ulos eikä ollut vielä niin alhaalla, että imukuppia olisi kannattanut käyttää. Sektio oli minulle pahin pelko, mutta siinä vaiheessa ajattelin vain vauvaa ja suostuin siihen. Vaikka kaikki meni toisin kuin olin ajatellut, olen jossain määrin tyytyväinen synnytykseeni sillä niin kätilö kuin paikalla olleet lääkärit sanoivat että en olisi voinut tehdä mitään toisin. Kannattaa siis varautua jossain määrin myös pahimpaan, itse kun en ollut. Saa nähdä kuinka käy syksyllä, kun synnytys olisi uudelleen edessä. Toivon sinulle hyvää ja onnistunutta synnytystä ja loppuodotusta!
Hei olis ihana lukea sun synnytyksestä! Rakastan synnytystarinoita 😍 Vinkkaa mulle ehdottomasti kun saat tekstin ulos.
Hyvä pointti 🙂 Täytyy perehtyä tarkemmin noihin hengitystekniikoihin ja miten pystyisi rentoutumaan supistuksissa. Kiitos vinkistä!
Tsemppiä! Toivottavasti saatas molemmat hyvä synnytyskokemus 😍
Minäkin pelkään sektiota "kuollakseni" ja olen myös valmis tekemään kaikkeni että saan synnyttää alateitse – vaikka sitten perätilassa. Minä myöskin toivon pystyväni synnyttämään mahdollisimman vähin lääkkein, mieluiten synnyttäisin altaassa.
Kivaa jatkoa raskaudelle ❤️
Suunnitella ei kannata, mutta valmistautua kylläkin 🙂 Itse olen tykännyt ottaa selvää lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista, koska esim hengitys ja rentoutuminemkin ovat kivunlievitystä 🙂 Myös kehon toimintaan synnytyksessä kannattaa perehtyä, esim. Miten pelko tai rentoutuminen vaikuttaa synnytykseen konkreettisesti kehossa. Ihanaa loppuraskautta! 🙂
Hienoa että pohdit etukäteen synnytystä ja otat selvää sen kulusta, kivunlievityskeinoista jne. Hyvällä valmistelulla on merkitystä, ja erityisesti henkisen puolen valmistautuminen on mielestäni tärkeää. Itse olen henkisellä valmistautumisella selviytynyt omista kolmesta synnytyksestäni ilman mitään kivunlievityksiä. Olen myös erittäin puudute- ja piikkipelkoinen, ja se oli aluksi ainoa motiivi lääkkettömyyteen. Siitä se sitten lähti, luomusynnytykseen "hurahtaminen". Haaveilen jopa neljännestä lapsesta joskus lähes pelkästään siksi, että pääsisin vielä kerran synnyttämään! =) Toinen vaihtoehto olisi doulaaminen, jonka kautta pääsisin olemaan synnytyksissä mukana ja auttamalla omalla kokemuksella muita äitejä.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan sun blogia ja sitä, miten raskautesi ja myöhemmin synnytyksesi sujuu! Mulla on omassa blogissani tarkoitus siellä jossakin vaiheessa kevättä muistella blogissani synnytyksiäni, mm.kuopuksen vesisynnytystä ja kertoa lääkkeettömästä synnytyksestä. Eli jos kiinnostaa niin voin vinkata sitten kun kirjoitus on tullut ulos!
Anna / Mustikkapasta