Synnytyspelkopolilla sektiopelon takia

Synnytys herättää mun mielessä pelkästään positiivisia ajatuksia. En malttaisi odottaa, että pääsisin jo synnyttämään. Mainitsin kuitenkin mun sektiopelosta neuvolan hoitajalle ja hän laittoi minulle lähetteen synnytyspelkopolille. Mietin pitkään, että peruisin koko käynnin. En kokenut pelkopolin olevan mulle oikea paikka. Enhän mä synnytystä pelkää, vaan leikkausta toimenpiteenä.

Päätin kuitenkin mennä pelkopolille, voisinhan samalla pyytää hoitajaa mittaamaan mun verenpaineet  niin tulisi jotain hyötyä käynnistä. Ensimmäisen kymmenen minuutin sisään tuli kuitenkin selväksi, että oli oikea päätös mennä kätilön puheille. En pystynyt edes puhumaan sektiosta ääneen itkemättä. En ole aikaisemmin tajunnut sitä kuinka paljon oikeasti pelkään leikkausta. Siinä mä istuin ja kuuntelin kätilön puhetta alaleuka vapisten ja kyyneleet poskilla.

Oli ihan kamalan ahdistavaa puhua omasta pelosta kunnolla ammattilaisen kanssa. Olen puhunut asiasta ystäville, Tonille ja äitille. Silti asian sanominen ääneen ihmiselle joka on erikoistunut pelkosynnyttäjiin oli tosi vaikeeta, mutta samaan aikaan hyvin vapauttavaa. Itse keskustelusta en saanut paljoa irti. Olen lukenut sektiosta, komplikaatioista ja riskeistä todella paljon. Tiedän, etten voi itse vaikuttaa sektioon joutumiseen sen suuremmin. Jos vauvalla tai mulla on hätä, tai vauva on liian iso tai väärässä asennossa – sektio tehdään.

Käynti oli kuitenkin kaikkea muuta kun turha. Opin tiedostamaan oman pelkoni ja käsittelemään sitä, jotta se ei pääsisi yllättämään mua sitten kun ollaan synnyttämässä. Kätilö teki mulle myös lähetteen lääkärille painoarvio ultraan kahden viikon päähän. Ultrassa arvioidaan vauvan kokoa ja jos näyttää, että vauva on isomman puoleinen saan uuden ajan lähemmäs laskettua aikaa. Tällä keinoin minä saan mielenrauhan ja tiedon siitä onko vauva sopiva alatiesynnytykseen. Näen myös onko vauva oikein päin kohdussa ja kuulen lääkärin mielipiteen alatiesynnytykseen minun kohdalla.

Keinoja joilla yritän välttää sektion

Kuten aikaisemmin totesin, jos vauva ei ole yhteistyökykyinen tai tulee komplikaatioita niin sektioon joudutaan väkisinkin. Olen kuitenkin lukenut keinoista millä voisi olla vaikutusta synnytyksen kulkuun.

Yksi hyvä kätilön antama vinkki on lantion avaaminen. Pyrin tekemään päivittäin jumppaliikkeitä millä saisin rentoutettua lantion alueen lihaksiston. Tämä auttaa vauvaa laskeutumaan aikanaan oikeaan paikkaan oikeassa asennossa eli raivotarjonnassa. Mikäli lantio olisi kovin jumissa vauva ei ehkä niin helposti laskeutuisi synnytyskanavaan. Rentoutumista tulisi harjoitella muutenkin ennen synnytystä, sillä pelko ja adrealiini voi pysäyttää synnytyksen ennen kun se edes kerkeää kunnolla alkuun.

Yritän myös välttää puudutteita ja kipulääkkeitä, uskon että mitä vähemmällä puuttumisella pärjätään sen parempi. Haluan myös olla mahdollisimman pitkään kotona synnytyksen alkaessa. Haluan liikkua, venytellä ja istua jumppapallolla suihkussa. Synnytyksen alettua ei pitäisi jäädä makaamaan, ellei se ole aivan välttämätöntä. Pystyasento ja etukeno esimerkiksi jumppapalloon nojaten auttavat vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon.

Luin alkuviikosta, että monet naiset juo vadelmanlehtiteetä sillä sen uskotaan vahvistavan kohtua jotta se jaksaa supistella kunnolla ja pehmentävän kohdunkaulaa. Tämä keino kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselle. Raa´an ananaksen uskotaan myös pehmentävän kohdunkaulaa synnytystä varten.

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

RASKAUSVIIKKO 31

Saattaisit pitää myös:

Sektiopelko josta en pääse ylitse

Millaisen synnytyksen minä haluan