Tarvitseeko raskaana oleva erityiskohtelua?

Luin Desire Nymanin blogista tekstiä ”Tämän takia raskaana olevat naiset ovat ärsyttäviä” minkä pystyn suurimmilta osin allekirjoittamaan. Itseäni on lähinnä nolostuttanut saada erityiskohtelua raskauden takia. Se että en alkuraskaudesta pystynyt juomaan kahvia ei tarkoita sitä, ettei kahvia voisi edes keittää muille jos ollaan jossain kylässä. En myöskään halua astua bussiin ensimmäisenä, enkä halua käydä makoilemaan kesken työpäivän vaikka olenkin kipeä. Osaan myös pyytää / ottaa syömistä jääkaapista ilman jatkuvaa kyselyä mun nälkäisyydestä. Eikä koko pöytäseurueen tarvitse nousta auttamaan mua, kun nousen pöydästä mennäkseni vessaan.

Ihmisiä on kahdenlaisia

Toiset varoo sanomasta mulle mitään koska olen raskaana. He pelkäävät jopa onnitella ihan vaan koska ”se voi tuoda huonoa onnea”. Olen heidän mielestään jotain mikä voi mennä rikki yhdestäkin väärästä lauseesta, eivätkä he voi enää puhua minulle kun normaalille ihmiselle. Todennäköisesti nämä ihmiset pelkää, että saatan räjähtää tai purskahtaa itkuun ihan koska vaan. Koska olen raskaana.

Toinen ihmistyyppi on ne jotka jatkuvasti syyttelevät raskautta kaikesta huumorimielessä. Jos minulla on huono päivä niin tämmöinen ihminen tokaisee: ”voi noita raskaushormoneja!” Ihan kun minua ei voisi joku asia ärsyttää ihan muuten vaan. Nämä ihmiset myös naureskellen kertovat kauhu synnytystarinoita ja heidän suusta kuulee usein kliseisen lauseen: ”nuku vielä kun voit”. Heidän mielestä raskaana oleva nainen on huvittava kiukkupylly, jonka aivot sulavat sillä sekunnilla kun tikussa näkyy kaksi viivaa. He myös aktiivisesti kyselevät raskausoireista ja heti perään muistavat kertoa, kuinka heidän oireensa ovat ainakin kymmenen kertaa pahemmat.

On täysin totta, että ympärillä olevien ihmisten on otettava huomioon muutama tärkeä juttu kun läheinen ihminen on raskaana. Esimerkiksi se, etten enää ole niin nopea liikkeissäni. Kauppakeskuksessa kävellessä jään helposti jälkeen muusta porukasta, ihan vaan koska en jaksa kävellä niin kovaa. Mua hengästyttää, supistaa ja ahdistaa. Pystyn silti kuitenkin kävelemään, ei tarvitse lähteä hakemaan eteisestä pyörätuolia jos vähän puuskutan. Myös autoon pääseminen on käynyt hankalammaksi. Et voi lähteä peruuttamaan autoa parkista heti kun olet saanut turvavyön kiinni, koska todennäköisesti minä olen siinä vaiheessa vasta saanut toisen jalkani autoon. Sain myös töissä positiivista erityiskohtelua, kun ei tarvinnut mennä ottamaan näytteitä eristyspotilailta tai ottaa niin paljon sydänfilmejä missä mun selkä rasittui ja sain supistuksia. Nämäkin asiat pyysin itse työpaikalla.

Ainoa jolta kaipaan erityiskohtelua on oma mies

En kaipaa kukkia päivittäin tai palvomista ja hierontoja joka ilta. En pakota miestäni hakemaan keskellä yötä mansikkapirtelöä mäkkärin autokaistalta, enkä vaadi häntä mun yksityis huoltajaksi kellon ympäri. Koska se on naurettavaa, eikä söpöä niin kuin monet raskaana olevat ilmeisesti luulevat. Kaipaan kuitenkin ymmärrystä siihen, että voi mennä viikkokin etten pysty imuroimaan tai pesemään pyykkiä. Tarvitsen enemmän silittelyä ja hellyyttä. Olen tässä viikon sisään nukkunut melkein joka yö 12h yöunet ja päikkärit siihen lisäksi, johtuen siitä että yöunien laatu on kärsinyt paljon ja joudun syömään todella väsyttäviä allergialääkkeitä. On tärkeää että mies ymmärtää nämä asiat. Haluan silti tehdä edelleen niitä normaaleja parisuhdejuttuja, käydä treffeillä ja nähdä porukalla kavereita. Minua saa edelleen pyytää ulos kahville tai auttamaan jossain, kerron kyllä jos en jaksa tai kykene. Sekään ei välttämättä johdu raskaudesta.

On helppoa hukkua raskauskuplaansa

En tiedä aiheuttaako naiset itse itselleen laiskuuden, vai vajoavatko he siihen koska ympärillä olevat ihmiset hössöttävät liikaa. Jos joku sanoo sinulle jatkuvasti kuinka pitäisi vain levätä ja rentoutua ja antaa miehen hoitaa kaikki hommat, ehkä siihen lopulta alkaa uskoa itsekkin. Tarkoitan siis itseni kaltaisista raskaana olevista, joiden raskausvaivat ovat olleet vähäiset. Toki joku voisi kokea nämäkin selkäkivut ja väsymyksen ihan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. On toki helppoa vedota siihen, että on raskaana kun tarvitsisi tehdä jotain. Mutta niin kuin Desire blogissaan sanoi, tälläiset ihmiset syö uskottavuutta niiltä jotka kärsivät oikeasti.

Vai pitäisikö minunkin heittäytyä sänkyyn

lopuksi kahdeksi kuukaudeksi,

vaatia aamupalat sänkyyn tuotuna

ja jalkahieronnat joka ilta?

Käythän seuraamassa mua myös 

instagramissa: @niinaman 

facebookissa: Ihan mamina -blogi