ihan mamina - Banneri

”En voisi ikinä antaa vauvaa hoitoon kenellekkään” ”Meidän Pirkka-Liisa on 2v 3kk eikä ole ollut vessareissua kauempaa erossa minusta” ”Annoin vauvan ekaa kertaa isille hoitoon kun hän oli 6kk”

Lauseita mitä kuulen ja luen vauvaryhmistä hyvin usein. En tiedä onko noiden lauseiden tarkoitus olla syyllistäviä, vai pitäisikö äideille myöntää palkinto siitä että eivät ole poistuneet kotoa ilman lasta? Me sovittiin miehen kanssa jo raskausaikana, että mä en sitten jää neljän seinän sisälle. Toisille se sopii, mutta mä olen erilainen. En pode huonoa omatuntoa siitä, että otan aikaa itselleni. Mä olen paljon parempi äiti silloin kun olen saanut hetken hengittää, joskus se on tunnin kauppareissu yksin ja toisinaan ilta viinilasin kera.

Kärsiikö lapsi jos hän joutuu eroon äidistään?

Lapsia on eri luonteilla ja temperamenteillä varustettuja. Toiset lapset ovat hyvinkin äitiholisteja, eivät suostu syömään tuttipullosta ja vain äidin syli rauhoittaa (ja toiset äidit ovat vauvaholisteja mikä sekin on ihan okei). Meillä on toistaiseksi asunut vauva, joka kelpuuttaa kaikki aikuiset ketkä antaa pusuja, haleja ja maitoa. Vauva on ollut eniten minun äidillä hoidossa (huom. en laske isän kanssa oloa hoidossa olemiseksi), koska äiti tuntuu mulle kaikista turvallisemmalta vaihtoehdolta. Heillä on läheiset välit ja vauva tunnistaa mummin äänen jo kaukaa. Kesti jonku aikaa ennen kun pystyin luottamaan myös puolisoni äitiin, joka on osoittautunut yhtä mahtavaksi lapsenvahdiksi. Ainakaan minulle ei ole käynyt ilmi, että vauva reagoisi mun poissaoloon. Hän syö, nukkuu ja leikkii samalla tavalla kun mun läsnäollessa ja on iloinen siitä kun äiti ilmestyy taas paikalle. En tiedä mitä siellä pienessä päässä tapahtuu mun poissaolon aikana, mutta tiedän että stressaantunut ja pinna kireällä oleva äiti on paljon pahempi vaihtoehto kun muutama tunti mummon hoivissa.

 

Vauva on vasta neljän kuukauden ikäinen,

joten asia ehtii muuttua vielä monesti.

Me mennään täysin lapsen ehdoilla.

 

Onko isä tasavertainen vanhempi?

Täysin pulloruokittujen lasten kohdalla isä on ehkä hiukan enemmän samalla viivalla äidin kanssa, verrattuna täysimetettyyn vauvaan. Imetys vie useita tunteja päivässä ja siinä lapsi on suojassa äidin ihoa vasten, usein myös yöllä mikäli nukutaan perhepedissä. Meillä pyritään tasaamaan äidin ja isän välisiä eroja sillä, että isä ja vauva saavat olla kahdestaan. Isä saa toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ilman, että äiti hengittää koko ajan niskaan. Puoliso on kertonut, että hänen on paljon helpompi ja varmempi olla vauvan kanssa kaksin, kun että minä olisin vieressä ”vahtimassa”. Isä hoitaa myös osuutensa yöheräämisistä ja jos hänellä on iltavuoro pojat leikkivät usein aamuisin kahdestaan.

Mikä oikeus minulla olisi hankaloittaa isän ja vauvan välisen kiintymyssuhteen syntyä sillä, että haluaisin itse hallita kaikkea aina? Minä uskon, että isän rakkaus lasta kohtaan syvenee ja vahvistuu sillä, että hän saa halutessaan olla yhtä paljon mukana heti vauvan syntymästä lähtien. 

Sitäpaitsi voiko kenelläkään lapsella

olla liikaa rakastavia aikuisia?

 

Mitä se meidän kohdalla vaatii, että juuri meidän vauvan voi jättää hoitoon?

Mulle imetys on aina ollut hyvin tärkeä juttu, joten jos olisi näyttänyt siltä että imetys saattaa kärsiä mun poissaolosta en olisi jättänyt vauvaa hoitoon kenellekkään. Rintaraivareiden ollessa pahimmillaan 3kk iässä en uskaltanut antaa vauvan juoda pullosta, ettei se pilaa koko imetystä.

1. Maitoa pakastimessa

Pumppaan maitoa pakkaseen päivittäin. Asiasta on tullut aika stressaava minulle sen jälkeen kun aloitin imetysdieetin ja jouduin heittämään roskiin kaikki jo keräämäni maidot. En myöskään saa pumpattua päivässä kun n. 150ml mikä on vain yksi ateria. Mikäli haluan poistua asunnosta täytyy aina laskea maitojen riittävyys. Tavallaan huvittavaa istua keittiössä laskemassa pakastettuja maitopusseja ”jos menen ensi lauantaina ystävän kanssa syömään, en pääse seuraavalla viikolla messuille”. 

2. Tuttu hoitaja

En anna vauvaa vielä hoitoon muille, kun omalle äidilleni tai puolison äidille.

3. Vauvan vointi

Vauvann ollessa kipeä tai kärsiessä allergiaoireista en anna häntä hoitoon. Koen, että silloin mun tulee olla paikalla lohduttamassa pientä. Jos vauva alkaisi oireilla mun poissaolosta tai vierastaa myös silloin jättäisin omat menot menemättä.

 

Meillä on ihan liikaa yliväsyneitä äitejä

Miksi itsensä loppuun raatamista pidetään jotenkin arvostettavampana? Miksi äidin tarvitsisi jaksaa yksin? Miksi ei luoteta läheisten tai neuvolan tarjoamaan apuun? Mun mielestä koko perheen hyvinvointi lähtee äidistä. Levännyt ja onnellinen äiti kasvattaa onnellisia lapsia. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa ja jos pyydät apua olet huono vanhempi. Monissa maissa on edelleen ”koko kylä kasvattaa” meininki ja minusta siitä voisi ottaa vähän mallia. Tarjota apua toisille ja ennen kaikkea ottaa sitä vastaan.

 

 

 

Mama u need a break

IHAN MAMINA – Niina

Kommentit (3)

Hei, olen Amber Shaw. Täällä suosittelen teitä kaikkia Otto-edustajille Mobil Funding Inc. -yrityksestä, joka on vihdoin hymyillen kasvoni myöntämällä minulle 15 000,00 euron lainasumman erittäin alhaisella korolla. Lisätietoja hänestä tänään sähköpostitse: mobilfunding1999@gmail.com ja kiitos myöhemmin, koska hän on todellakin luotettava mies.

Hyvä postaus. On tärkeää että äiti ja vanhemmat saavat myös sitä omaa aikaa, itse ainakin tarvitsen sitä myös. Esikoisemme on nyt 1v8kk ja ollut jo monta kertaa mummulassa (minun vanhemmillani) yötä ja useasti hoidossa päiväkseltään. Mielestäni tämä tekee vain hyvää niin lapselle kuin äidillekin! Jaksaa olla taas "parempi äiti" kun hetken hengähtää. Ja esimerkiksi mummulassa neiti saa huomiota koko ajan herkeämättä, täällä kotona kun minunkin täytyy hoitaa myös kotia jne joten huomio ei aina ole koko ajan neidissä. Taibtittakai lasta vahdittava koko ajan, mutta ymmärrät varmaan pointin mitä tarkoitan. 🙂

On s ekumma miten näin äitinä osaa arvostaa vaikkapa just kauppareissua yksin taikka yksin siivoamista! Sitten kaikki kampaajat jne on kyllä kanssa arjen luksusta. <3

Tää on loistava kirjoitus! Itse en myöskään halunnut jäädä pelkästään neljän seinän sisälle ja olla vain äiti. Mulle on tärkeää saada tehdä myös omia juttuja yksin ja yhdessä miehen kanssa. Meillä on onnea kun on ihanat isovanhemmat jotka ottaa hoitoon ja ovat olleet alusta asti läheisiä meidänkin meidän lapselle.

Vastaa käyttäjälle Karla K. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X