Kun äiti vaihtaa imetysliivit mekkoon ja korkkareihin

Istuin lauantai iltana ystävän kanssa baaritiskillä. Olin hetkeä aikaisemmin laittanut vauvan nukkumaan ja hän jäi onnellisena tuhisemaan kotiin hoitajan kanssa, kun minä hiippailin hiljaa ovesta pihalle. Ystävä jota en ollut nähnyt pitkään aikaan kysyi minulta drinkkien ääressä, että ikävöinkö vauvaa ja pystynkö rentoutumaan ulkona ollessa. Olen miettinyt asiaa paljon. Monet äidit kertovat, että itkevät ikävää jo pelkästään kauppareissulla eivätkä siis pysty hengähtämään hetkeäkään. Tottakai minäkin ikävöin vauvaa, laittelen viestiä hoitajalle tai vauvan isälle jos olen poissa ja haluan tietää miten heillä menee. Olen kuitenkin asennoitunut alusta asti niin, että kun lähden tapaamaan ystäviä, olen heille se ystävä minkä he ansaitsee. En halua olla itkunhuuruinen äiti joka höpöttää vaan vauvasta ja ikävästä, vaan olla se sama nainen kun ennen äitiyttä. Edes sen tunnin ajan.

Mulla on elämässä tällä hetkellä monta eri roolia. Niistä tärkein on äitiys ja se ajaa kaiken muun ylitse. Silti haluan joskus heittää imetysliivit hittoon ja olla nainen. Haluan hetkeksi höllätä naruja ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Mun ystävät tietää, että he jäävät aina kakkoseksi vauvalle, jos hoitaja laittaa viestiä, että vauva kaipaa mua ei ole kahta sanaa niin ampaisen kotiin. Kuitenkin kun kaikki on kotona hyvin olen se hauska ystävä, joka kuuntelee sinkkumimmien Tinder juttuja viinilasin kera. Olen äiti, avovaimo, opiskelija, ystävä ja perheenjäsen. Ei äitiys tarkoita, että tarvisi unohtaa kokonaan kaikki muut roolit elämässä.

Olen nuori äiti ja saan siksi usein kysymyksiä siitä, että koenko jääväni asioista paitsi. En koe. Tottakai tulee paljon illanistujaisia, tapahtumia ja menoja mihin en pysty osallistumaan, mutta harvoin ne jäisi harmittamaan. Joskus viinihammasta kolottaa, mutta se on vaan hyväksyttävä. Äitiyden vuoristoradassa mulle riittää yksi drinkki hyvän ystävän kanssa, tai treffit kerran kuukaudessa. Äitiys on meinaan buukannut mun kalenteriin paljon muuta kivaa.

Saan paljon energiaa ulkona käynnistä. Mulla oli pidempi ajanjakso, kun olin vauvan kanssa hyvin tiiviisti hänen kärsiessä eroahdistuksesta ja silloin huomasin kuinka tärkeää tuulettautuminen on minulle. Heti kun vauvan kehitysvaihe meni eteenpäin ja isin syli kelpasi taas lähdin ulos ja nautin. Olin heti paljon parempi äiti.

Milloin äiti voi lähteä juhlimaan? 

– Heti kun hyvältä tuntuu.

Ihan mamina – Niina 


Lue myös:

Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä