ihan mamina - Banneri

Alkaa olla sellainen olo, että tarvitsisin vuorokauteen enemmän tunteja. Enemmän aikaa keskittyä ilman, että joku pieni ihminen puree varpaasta tai kitisee. Vauva menee iltaisin nukkumaan klo 19, siinä minulla olisi 4h omaa aikaa, mutta… hän ei nuku sikeästi vaan herää useita kertoja. Aina kun aloitan esseen kirjoittamisen tai verkkokurssin selaamisen vauva herää ja vaatii minua hetkeksi tassuttamaan. Ajatus katkeaa ja kouluhomma täytyy aloittaa alusta. Lopulta mulla menee hermot ja suljen läppärin. Katkonaisilla öillä on varmasti myös osansa siihen, etten pysty kunnolla keskittymään mihinkään. Oppiiko tuo lapsi ikinä nukkumaan? Tämä vaihe saisi suosiolla mennä jo ohitse, äiti tarvitsee nyt yöunet.

Olen miettinyt paljon, että miten tämän yhtälön saisi toimimaan. Haluan opiskella monimuotona sairaanhoitajaksi, kirjoittaa blogia ja olla vauvan kanssa kotona. Puolisoni perusti äskettäin yrityksen, joten hänen aika menee siellä. Hoitovastuu on siis minulla. Kipuilen kovasti nyt sen kanssa, etten haluaisi hakea vauvalle päivähoitopaikkaa ennen, kun hän on lähemmäs 2v. Samalla haaveilen siitä, että asunto olisi päivisin hiljainen ja autio. Hassua miten mieli tekee tälläistä, siis heittelee sinne tänne.

Lue myös: Miten sujuu amk opiskelu vauva kainalossa?

 

Arki vauvan kanssa kotona tuntuu ihanalle. Viihdyn hänen kanssa hyvin, meillä on iloinen ja hassu vauva. Muut asiat kuitenkin painavat päälle, meidän toimeentulo on osittain siitä kiinni, että saan tarpeeksi opintopisteitä tehtyä. Muuten Kela alkaa periä mun opintotukea takaisin, eikä siitä ole varaa luopua. Minä todella haluan amk tutkinnon, haluan valmistua sairaanhoitajaksi ja aion myös tehdä sen. Päiväkotipaikan hakeminen tuntuu hankalalta siksi, että en tiedä missä asumme vuoden päästä. Säästämme parasta aikaa käsirahaa oman asunnon ostamiseksi. Ei ole kiva, jos päiväkotipaikka olisi sitten toisella puolella kaupunkia tai joutuisimme vaihtamaan sitä. Aikaisintaan olisin valmis viemään lapsen päiväkotiin syksyllä, kun hän on yli vuoden ikäinen. En kuitenkaan kokoaikaisesti, vaan parina päivänä viikossa.

Lue myös: Lastenhankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?

Mun täytyy nyt todella miettiä mikä olisi parhaaksi koko perheelle. Milloin meidän lapsi on valmis päiväkotiin? Jaksanko minä pyörittää arkea ja opintoja ja hoitaa lasta kotona? Siirränkö syksyllä alkavan harjoittelun myöhemmäksi ja viivytän samalla omaa valmistumistani? Kamalasti pohdittavaa ja monen monta eri vaihtoehtoa. Olen myös miettinyt yksityisen lastenhoitajan palkkaamista pariksi tunniksi kerralla, kynnys jättää vieraan ihmisen hoitoon on kuitenkin suuri. Onneksi meillä on hyvä tukiverkko ja isovanhemmat haluavat vauvan hoitoon viikonloppuisin.

Lue myös: Vauvani on ollut usein hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa siitä

 

 

 

Ihan mamina – Niina

Kommentit (3)

Oma poikani meni vuoden ja kuukauden iässä päiväkotiin ja mä töihin. Alkuun se tuntui tosi pahalta (hoitoon vieminen) mutta samalla se oli mun mielenterveyden kannalta paras ratkaisu, muuten olis pää hajonnut kyllä. Meil ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Poika onneks osas kävellä jo ja piti kyllä puoleensa et hänet huomataan. Sopeutui hyvin. 🙂 ei näihin oo mitään oikeaa vastausta, tilanteet on niin yksilöllisiä. 🙂

Siis veit sanat suustani. Minullakin kiertänyt samoja ajatuksia päässä. En ole uskaltanut sanoa sitä ääneen, mutta olen salaa miettinyt samaa. Ei varmaan olisi rahaa päiväkotiin tai lastenhoitajaan, mutta näitä olen salaa miettinyt.

Varmasti hankala tilanne ja päätös, täytyy vaan yrittää seurata sitä mitä sydän sanoo. <3 Jos jonkun neuvon voin antaa, niin pidä mielessä, että vauva on pieni vain ohikiitävän hetken ajan, hän on kohta jo iso ja koululainen ja aikuinen, ennen kuin arvaatkaan. Elämä odottaa kyllä, vaikka hetkeksi keskittyisi vauvaan. Tietysti sinun tilanteessa nuo opinnot painavat päälle ja vaativat oman aikansa päivästä, aikamoinen tenkkapoo siis. Tsemppiä!
Anna / Mustikkapasta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X