1-vuotias taapero sokerilla vai ilman?

Ravitsemussuositusten mukaan sokeri ei ole enää kielletty yli 1-vuotiailta lapsilta. Nykyään vanhemmat ovat kuitenkin heränneet sokerin haitallisuuteen ja monesti sitä vältellään pitkälle taaperoikäisten kohdalla. Varsinkin isovanhemmille ja vanhemman kansan sukulaisille voi olla hankalaa ymmärtää, miksi taapero ei saa maistaa pullaa tai piparia. Varsinkin kun aletaan puhumaan ihan tavallisista jugurteista, mitkä paljastuvat sokeripommeiksi.

Mä en ole ottanut liikaa paineita sokerin suhteen. Taapero pääsi maistamaan kakkua 1-vuotis syntymäpäivillä ja on siitä eteenpäin saanut pari kertaa kuukaudessa maistaa lusikallisen tai kaksi herkkua, jos ollaan esimerkiksi oltu kylässä. Arjessa pidän tiettyä linjaa sokerin suhteen, meillä ostetaan vain sokerittomia jugurtteja ja elintarvikkeet valitaan mahdollisimman vähällä sokerilla ja suolalla. Mun ajatus on, että jos muuten pyrkii sokerittomaan linjaan siitä voi tarpeen tullen lipsua hyvällä omatunnolla.

Lue myös: Kun vauvakuume voittaa järjen, nuoret äidit puhuu

Sukulaisille ja lapsen hoitajille olen esittänyt toiveen, ettei arkisin herkutella jos lapsi on hoidossa heillä. Lapsella on paljon sukulaisia, ja jos jokainen sukulainen ”antaa vain vähän herkkuja” siitä kertyy äkkiä iso määrä viikkotasolla. Siksi minusta on helpompi pitää samaa linjaa kaikkien kanssa.

Miksi sokeriton?

Tiedätkö sen tunteen, kun olet vetänyt kilon karkkia sohvalla? Oksettaa, ällöttää, aivot tuntuu sumuiselta ja väsyttää. Mä ainakin tiedän. Tavallinen valkoinen sokeri ei ole hyväksi kenellekkään, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muutaman viikon herkkulakon jälkeen oma olo tuntuu paljon paremmalle ja aivot toimivat kirkkaasti.

Luin myös opinnäytetyötä ”Tunnesyömisen ja sokerin saannin yhteys lapsilla ja nuorilla”. Opinnäytetyössä lainatussa tutkimuksessa puhuttiin sokerin vapauttavan aivoissa dopamiinia ja aktivoivan opioidijärjestelmää. Tästä syntyvä mielihyvän tunne voisi aiheuttaa riippuvuutta sokeriin psyykkisesti, vaikka fyysisiä vieroitusoireita ei synny. Tunnustan ainakin itse herkuttelevani silloin, kun on paha mieli ja sokeriherkut tuntuvat lohduttavan hetkellisesti. Onko siis hyväksi antaa lapselle jotain, mikä aiheuttaa mahdollisesti jopa riippuvuuden kaltaisia tunteita? Voiko lapsi oppia ja kasvaa tunnesyömiseen jo pienenä?

Teollinen sokeri on täysin turhaa energiaa ja altistaa monille sairauksille. Mielestäni lapsen ei siis tarvitse syödä sitä pienestä asti, varmasti ehtii sitten vanhempana. Taapero ei vielä osaa vaatia herkkuja, hänelle kelpaa maissinaksu siinä missä muut saattavat syödä pullaa. En kuitenkaan aio olla se äiti, joka kaverin syntymäpäivillä tulee repimään tikkarin käsistä ja tarjoamaan porkkanaa tilalle. ”Kohtuus kaikessa” on tosi liukuva käsite, mutta meillä se tarkoittaa n. 1-2 herkuttelua kuukaudessa. Silloinkin kun herkutellaan, määrä on n. pari teelusikallista. Katsotaan lapsen kasvaessa mihin suuntaan menemme, alkaako hän itse vaatia herkkuja ja kuinka kauan pystymme hämäämään hedelmillä ja terveellisillä vaihtoehdoilla.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä