Taaperon opettaminen omaan sänkyyn, mistä aloitettiin?

Täällä kirjoittaa erittäin väsynyt äiti. Olen saanut nauttia kokonaisista yöunista pari kuukautta, sillä esikoinen oppi 11 kuukauden iässä nukkumaan ilman yöheräilyjä perhepedissä. Nyt olemme aloittaneet 1v 1kk ikäisen taaperon opettamisen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan, sillä meidän perhepedin valtaa helmikuussa syntyvä pikkusisarus. Hyvästi yöunet.

Lue myös: Meille tulee vauva

Taapero on aina inhonnut pinnasänkyä, eikä suostu nukkumaan siellä edes päiväunia. Siksi päätimme aloittaa omaan sänkyyn opettelun juniorsängystä, mikä meidän tapauksessa tarkoittaa patjaa lattialla. (Isi lupasi rakentaa patjan ympärille talosänkyä muistuttavan kehikon.)

Ongelmaksi on muodostunut se, että taapero tarvitsee nukahtaakseen käden. Yleensä käsi on minun, mutta myös isin käsi kelpaa. Käden taapero haluaa myös öisin ja perhepedissä nukkuessa se onkin sujunut helposti, sillä hän itse valitsee haluamansa käden ja nukahtaa tyytyväisenä ilman, että meidän tarvitsee herätä. Mikään unilelu, rätti tai viltti ei ole kelvannut koskaan hänelle. Tästä syystä tassuttelu ei sovi meille.

Kävimme lauantaina Ikeassa, mistä taapero valitsi itselleen ison norsu-pehmolelun ja sovimme, että tästä lähtien norsun kärsä korvaa käden nukahtamisessa. (Aikaisempi viikko meni ilman sopivaa pehmolelua.) Illalla vein taaperon iltatoimien jälkeen sänkyyn, menin itse makoilemaan viereen lattialle ja ojensin hänelle tutin ja norsun. En antanut kättä missään vaiheessa, vaikka hän kiipesi ylös ja huusi suoraa huutoa. Tarjosin norsua ja laitoin hänet yhä uudelleen makaamaan. En missään vaiheessa poistunut vierestä. 45min myöhemmin taapero nukahti kyyneleet poskella.

Mistä aloittaa omaan sänkyyn opettelu?

  • Tein huoneesta ja sängystä viihtyisän ja turvallisen tuntuisen (yövalo, sopivan viileä huone, mukavat lakanat)
  • Ostettiin yhdessä sopiva pehmolelu.
  • Joka ilta samat rutiinit ennen sänkyyn menoa. Kunnon iltapala!
  • Sänkyyn väsyneenä, mutta ei liian myöhään (yliväsymys).
  • Päiväunien nukkuminen samassa paikassa.
  • Pitkäjänteisyys. Ei saa hermostua, tai luovuttaa ja antaa taaperolle tahtonsa läpi kertaakaan. Mielummin nukun itse lattialla, kun kannan taaperon yöllä takaisin perhepetiin.
  • Menen taaperon luokse heti kun hän itkee. En halua, että hänelle tulee tunne, että hänet on hylätty yksin huoneeseen.

Lue lisää: Raskausviikko 7 – pahoinvointi ja kielletyt ruokahimot

Yöheräämisiä on viikon ajan ollut 4-6 kertaa, mikä tuntuu minusta ihan kamalalta. Alkuraskauden (rv11) väsymys verottaa yhä, eikä öisin taaperon huoneeseen juokseminen auta asiaa. Aina taaperon nukahdettua jään tuijottamaan itkuhälytintä ja päässä liikkuu vain ajatus ”kohta hän herää taas”. Yöllä olen pyrkinyt rauhoittamaan hänet samalla tavalla antamalla norsun kainaloon ja makaamalla itse vieressä hiljaa. Usein olen aamuyöstä nukahtanut puoliksi taaperon patjalle ja puoliksi lattialle. En halua jättää taaperoa huutamaan yksin huoneeseen edes muutamaksi minuutiksi, sillä hän sairastaa epilepsiaa enkä voi tietää johtuuko huutaminen kiukuttelusta vai epilepsia kohtauksesta.

Toisena iltana nukahtaminen meni huomattavasti helpommin. Taapero yritti hetken hamuilla kättä pienten sormiensa nyplättäväksi, mutta jo vartissa hän luovutti ja nukahti ilman kyyneltäkään norsu kainalossa. Tuli itselleen todella hyvä ja helpottunut olo eilisen taistelun jäljiltä.

Katsotaan kuinka monta yöheräämistä tämä yö tuo tullessaan. Kokeilen vielä muutaman yön tätä taktiikkaa, mutta jos tilanne ei parane yhtään täytyy siirtää taaperon sänky meidän huoneeseen. Uskon kuitenkin norsun voimaan ja toivon, että norsu ottaa paikkansa taaperon rauhoittumisen välineenä.

Seuraa meitä myös instagramissa @niina.mantere

Kommentit

2 kommenttia
Niina Mantere

Kiitos aivan ihanasta kommentista ja vinkeistä! Tuli hyvä mieli itselle kuulla, että en ole aivan hakoteillä ajatusteni kanssa. Ihanaa loppukesää sinulle!

Avatar

Voimia opetteluun! Kasvatustieteen ja lapsen aivojen kehityksen parissa opintonsa ja työnsä tehneen näkökulmasta toimintatapasi on oikean suuntainen.

Lapsi oppii kuten kuka tahansa muukin: aivoissa tapahtuvien toistojen kautta. Nyt lapsi on pienen ikänsä oppinut nukahtamaan käsi kädessä, mutta myös selviämään unen kevyempien ja raskaampien vaiheiden vaihtelusta sillä, että samassa huoneessa hengittää, kuorsaa tai tuhisee joku aikuinen. Kyse voi olla myös siitä, että luonnollisten yöllä tulevien uni-valvejaksojen vaihtelun aikana lapsi on oppinut hakemaan aikuisen lämpimästä kehosta turvaa.

Nyt onkin mitä ilmeisemmin niin, että kun lapsi nukkuu omassa sängyssä ja luonnolliseen unirytmiin kuuluu syvempiä ja kevyempiä jaksoja, ei lapsella olekaan tuota totuttua turvaa vanhemman hengityksen/kehon lämmön/minkä ikinä osalta, kun uni-valverytmissä on kevyempi kohta. Niinpä lapsi kevyemmän unijakson aikana hakee tuota totuttua turvaa ja kun sitä ei ole, hätääntyy (mikä on tottakai luonnollinen reaktio). Nyt teillä olikin tuohon nukahtamiseen jo loistava korvike norsun kanssa. Mutta mikä korvaisi keskellä yötä aikuisen tuhinan/kehon lämmön? Voisiko unikoulussa mennä vielä niin pitkälle, ettet yöllä rauhoittumisen jälkeen makaa vieressä, vaan istut näkyvillä esimerkiksi avonaisen oven vieressä? Sitten vähän ajan päästä jo makuuhuoneen ulkopuolella, mutta edelleen näkyvillä? Ja ehkä pidemmän ajan päästä pieni rauhoittuisi vaikka keittiöstä kajastavaan valoon olettaen, että äiti on kyllä siellä. Näin aivot oppisivat vanhemman fyysisen läheisyyden sijaan uuden rauhoittumiskeinon ☺️

Tsemppiä ja jaksamista teille! Uudenlainen nukkumajärjestely ja siihen oppiminen varmasti vie aikaa, mutta ”vaiva” palkitaan kyllä lopuksi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä