ihan mamina - Banneri

Maanantaina meillä oli paljon odotettu NT-ultra, missä siis tutkitaan ultralla onko sikiöllä kohonnut riski kromosomipoikkeavuuteen yhdessä verikoetulosten kanssa. Menin vastaanotolle yksin, sillä mies oli kiinni töissä ja esikoinen jäi odotusaulaan odottamaan yhdessä ystäväni kanssa, lapsia ei saanut tuoda tutkimushuoneeseen. Vastassa oli erittäin iloinen ja pirteä kätilö. Mua hieman nauratti, sillä kätilö vaikutti olevan enemmän innoissaan kun minä ja hänellä oli hymy korvissa saakka.

Kätilön laittaessa ultraäänilaitteen vatsalleni ruutuun ilmestyi heti erittäin vilkkaasti liikkuva vauva. Hassua ajatella, miten vasta muutama viikko sitten sikiö näytti pelkältä möykyltä ja nyt mun vatsassa näkyi ihan oikea elävä vauva. Pituutta hänellä oli jo melkein 6cm päästä peppuun.

Lue myös: Meille tulee vauva

Kätilö hihkui innoissaan vauvaa katsellessa ja minä osasin vain hymyillä. Vilkuilin ruutua ja yritin erottaa NUB:in, eli genitaalikyhmyn mistä voisi ennustaa vauvan sukupuolen, vaikka sitä ei vielä näillä viikoilla luotettavasti näe. En löytänyt selkeää nub:ia, mutta minulle tuli todella vahva tyttöfiilis siitä eläväisestä pienestä minkä näin ruudulla. Sain esikoisesta vahvoja poikafiiliksiä samoilla raskausviikoilla, joten uskallan varovaisesti luottaa tähän äidinvaistoon. Kaikki ”merkit” viittaavat, että meille olisi tulossa tyttö.

Lue myös: Kun vauvakuume voittaa järjen, nuoret äidit puhuu

Laskettu aika aikaistui myös muutamalla päivällä verrattuna siihen, mitä olin itse arvioinut ovulaation ajankohdan ja varhaisultran perusteella. Olin siis jo raskausviikolla 12+3, vaikka luulin olevani 12+0. Ihana raskauden toinen kolmannes on siis viimein saapunut! Esikoisesta nautin tästä raskauden vaiheesta todella paljon, sillä toisella kolmanneksella minulla ei ollut raskausvaivoja, selkäkipuja tai muitakaan ongelmia. Oli vain kiva seurata kasvavaa vatsaa ja käydä ultrissa kurkkimassa vauvaa.

Mun tekisi hirveästi mieli käydä yksityisellä ultrassa katsomassa vauvan sukupuolta jo ennen rakenneultraa. Mulle varattiin ru-aika myöhemmäksi, sillä istukka kasvaa (taas) kohdun etuseinämässä enkä jaksaisi millään odottaa sinne asti! Esikoisesta kävin yksityisellä raskausviikolla 16+1 ja silloin saimme varman poikalupauksen.

Aika kuluu niin nopeasti, mutta silti niin hitaasti!

Kommentit (2)

Onnea hyvistä uutisista!😍

En halua olla pessimisti, mutta ei kannata luottaa vaistoon liikaa.😅 Mulla kolme ekaa meni oikein, neljännestä olin myös ihan varma mutta pieleen meni. Meni hyvän aikaa alkaa uskoa, että vaisto oli väärässä…🙈

Kiitos! 😊 Tässä juuri pohdin, että pitäisikö malttamattomana mennä jo muutaman viikon päästä kurkkimaan vauvan sukupuolta yksityiselle. Olisi ihana jo tietää varmasti!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X