Vauvaan kiintyminen tuntuu vaikeammalle toisessa raskaudessa

Esikoista odottaessa vauvaan kiintyminen tuntui olevan itsestäänselvyys. Alusta alkaen ajattelin vauvaa päivittäin ja olin todella innoissani tulevasta vauvasta. Ultrissa käydessä olin aina ihan tippa linssissä ja katselin ultrakuvia päivittäin. Kirjoittelin päiväkirjaa ja kuvasin kasvavaa vatsaani päivittäin.

Tässä toisessa raskaudessa olen ollut innoissani raskaudesta, mutta en ole vielä osannut ajatella vauvaa. Ajatus vauvasta tuntuu niin kaukaiselle ja vieraalle. Vaikeaa kuvitella miten sitä pystyy rakastamaan jotain toista ihmistä yhtä paljon kuin esikoista.

Taapero vie huomion pois raskaudesta

Taaperon kanssa touhutessa ei ole aikaa ajatella syntymätöntä vauvaa niin paljon. Usein jopa unohdan olevani raskaana. Iltaisin taaperon maatessa sylissäni ihmettelen, että miksi mun mahassa kiertää ja tuntuu epämukavalle. Kunnes muistan, että olen raskaana ja se on vauva mikä siellä liikkuu (eikä suinkaan kakka).

Pitäisikö mun olla jo kiintynyt vauvaan?

Mulla on menossa raskausviikko 17 mikä tuntuu samalla kauhean pitkälle ajalle, mutta toisaalta niin lyhyelle. Kohta on raskauden puoliväli, enkä ole antanut ajatustakaan vauvalle. Eikai kenellekkään pitäisi tulla yllätyksenä, että raskauden lopputuloksena on yleensä vauva? Toki olen miettinyt käytännön asioita kuten tarvikehankintoja, mutta entä se sisälläni kasvava ihminen? Tuntuu oudolle, että meillä on kohta kaksi lasta. Kaksi joita pitäisi rakastaa yhtä paljon.

Niskaturvotus ultrassa tuntui siltä, että jopa se kätilö oli enemmän innoissaan vauvasta kun minä. Mä vaan makasin siinä ja hymyilin ruudulle kätilön hihkuessa riemusta. Olin iloinen, että raskaus sujui hyvin, mutta olisiko mun pitänyt olla vielä enemmän riemuissani?

Vauva ei vielä tunnu todelliselle

Tuntuu niin epätodelliselle, että meille tulee toinen lapsi. Toinen hoidettava, rakastettava ja kasvatettava pieni ihminen. Haluan valmistautua siihen hyvin, haluan tuntea lapseni jo ennen hänen syntymää ja kiintyä vauvaan. Jostain syystä pelkään negatiivisia tunteita, vaikka en ole niitä kokenut. Pelkään, että vauvan synnyttyä vaan katson häntä tuntematta mitään. Entä jos rakkaus ei pyyhkäisekkään heti paikalle, niin kuin esikoisen synnyttyä?

Varasin meille yksityiseltä ylimääräisen ultran ensi viikolle, jotta saisin taas jotain todistetta vauvan olemassaolosta. Samalla toivon saavani tietää vauvan sukupuolen, sillä se helpottaa vauvan ajattelemista. Tieto siitä kumpi siellä masussa asuu auttaa kuvittelemaan vauvaa ja luomaan mielikuvia kiintymystä varten. Ehkä tämä kaikki sitten tuntuu askeleen todemmalta.

Kurkkaa myös:

NT-ultra ja aavistuksia vauvan sukupuolesta

Raskausviikko 15 – raskausajan hormonimyrskyt ovat täällä

Top 5 kamalimmat hajut raskaana, mitä muut eivät haista