Raskausviikkojen 17-19 fiiliksiä ja tuntemuksia

Nämä raskausviikot ovat menneet ihan hujauksessa. Tuntuu, että vastahan mä tein positiivisen raskaustestin ja nyt jo muka lähestytään puoliväliä. Sanonnan mukaan viikot kuitenkin pitenevät mitä lähemmäs laskettua aikaa päästään.

Fyysinen vointi

Meno alkaa hidastua sitä mukaan, kun maha kasvaa. Kipuja ei ole juurikaan ollut päivisin ja harkkasupistuksetkin ovat laantuneet, veikkaan niiden johtuneen kohdun kovasta kasvuspurtista silloin raskausviikkojen 14-16 välillä. Raudansyönnistä huolimatta hemoglobiini uhkaa tippua ja se saa olon veteläksi ja voimattomaksi. Taaperon kantaminen hengästyttää ja olenkin opettanut häntä ahkerasti kulkemaan itse esimerkiksi portaita.

Öisin ilmestyy liitoskivut kuvioihin ja ne jos jotkut ovat inhottavia, aamulla ei meinaa päästä sängystä ylös kun koko lantio tuntuu putoavan irti. Paras keino ehkäistä liitoskipuja on nukkua valtava vartalotyyny jalkojen välissä. En ymmärrä miten olen ennen voinut elää ilman vartalotyynyä!!

Suurimmaksi osaksi olo on kuitenkin hyvä, olen pyrkinyt pitämään huolta kehostani paremmin kun esikoista odottaessa ja uskon sillä olevan merkitystä. Päätin myös varata ajan ferritiinin mittaukseen yksityisessä laboratoriossa siltä varalta, että raudanpuute olisi syynä voimattomuuteen ja hengästymiseen.

Mitä mielessä?

Mielessä on pyörinyt paljon synnytys. Yhtenä yönä näin unta, että synnytin kotimme vessassa vahingossa. Olin siis mennyt suihkuun lievittämään supistuskipuja ja vauva putkahti maailmaan koko perheen (isovanhemmat ja tädit mukaan lukien) katsellessa kylpyhuoneen ovelta. Ei ehkä ihan sellainen synnytys mitä toivoisin.

Kaikki käytännön asiat synnytyksen suhteen mietityttää. Kuka hoitaa esikoista? Entä jos mies on juuri silloin töissä toisella paikkakunnalla, eikä pääse heti hakemaan minua sairaalaan? Mitä jos koronarajoitukset estää tukihenkilön pääsyn sairaalaan? Itse synnyttäminen ei stressaa minua, vaan kaikki tämä oheis-säätö. Esikoisen kohdalla oli helppoa, kun ei ollut ketään huollettavaa ja ystäväni oli kesälomalla ”hälytysvalmiudessa” jos mies olisi töissä, kun synnytys käynnistyy (ja niin siinä lopulta kävikin).

Lue lisää: Esikoisen synnytystarina

Entäs masu-babe?

Masu-babe voi ilmeisen hyvin. Kävimme kurkkaamassa häntä ultrassa raskausviikolla 17 ja samalla saimme tietää sukupuolen. Rakenneultra meillä on 1,5 viikon päästä ja toivottavasti sieltäkään ei paljastu mitään huolestuttavaa. Potkuja tuntuu päivä päivältä enemmän, yleensä silloin kun esikoinen nojailee sylissä mahaa vasten tai illalla nukkumaan käydessä. Babe vaikuttaa siis rauhalliselle tyypille (ainakin vielä).

Seuraa meitä myös instagramissa @niina.mantere