Sukupuolipettymys, on ihan okei olla hämillään

Syyskuussa oli se suuri päivä, kun saimme tietää vauvan sukupuolen. Minulle on ollut aina tärkeää tietää ennalta onko vauva tyttö vai poika, jotta pystyn muodostamaan vauvaan kiintymyssuhteen jo kohdussa. Lapsi tuntuu paljon konkreettisemmalta ja todellisemmalta, kun pystyn hieman kuvittelemaan millainen hän on.

Tässä raskaudessa minulla oli todella vahva tunne tytöstä. Esikoisen kohdalla äidinvaisto osui oikeaan ja ajattelin tahtomattani niin käyvän myös nyt. Ympärillä olevat ihmiset povasivat myös tyttö-vauvaa meille ja aloin jo salaa elää vaaleanpunaisessa kuplassa. En voinut mielelleni mitään, hormonit ja äidinvaisto oikein huusivat korvaani ”siellä kasvaa tyttö”. 

Lue myös: Pikkuveli vai sisko? Saimme tietää vauvan sukupuolen

Maatessani ultrattavana katselin pientä ruutua, missä näkyi kohdussani touhuava pieni vauva olin todella jännittynyt. Kätilö tokaisi melkein heti, että kyllä hän pojalta näyttää. Pojalta! En oikein tiedä mitä ajattelin silloin, kätilö tiesi että uskoin vauvan olevan tyttö ja hän otti asian puheeksi kanssani. Kerroin kätilölle rehellisesti, että olen aika ihmeissäni. En ollut pettynyt vauvan sukupuoleen, olin pettynyt omaan äidinvaistooni.

En ollut pettynyt vauvan sukupuoleen, olin pettynyt omaan äidinvaistooni.

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön IHAN MAMINA (@niina.mantere) jakama julkaisu

Heti julkaistuani reels videon ultrasta instagramiin sain kymmeniä viestejä ”kumpi sieltä on tulossa??” Ahdistuin kamalasti, halusin pitää tiedon vain itselläni ja perheellä. Halusin ensin itse pureskella ja nielaista, ennen kun paljastaisin tiedon myös muille. Aihe tuntui sillä hetkellä todella herkältä ja intiimiltä.

Puhu tunteista, hyväksy ne

Puhuimme vastaanoton lopuksi kätilön kanssa mun tunteista. Pettymys omaan äidinvaistoon ja omiin oletuksiin on todella yleistä, se ei tarkoita pettymystä vauvaa kohtaan. On hyvä myöntää itselle, että nyt se vaaleanpunainen kupla puhkesi, jotta siitä voi päästä ylitse. Toisilla nämä tunteet tulevat vasta vauvan synnyttyä ja se voi todella vaikeuttaa kiintymyssuhteen muodostumista. Mitään tunteita ei voi käsitellä, ellei myönnä itselleen niiden olemassaoloa. On tutkittu, että mitä nopeammin äiti myöntää ristiriitaiset tunteensa, sitä nopeammin äidinrakkaus vauvaa kohtaan syttyy.

Ristiriitaiset tunteet ovat yleisiä ja sallittuja myös vauvan synnyttyä, niitä ei kannata turhaan pelätä. Yhtä paljon äiti voi hämmentyä vauvan tuuheista tummista hiuksista, jos hän on mielessään kuvitellut jotain muuta. Meillä ihmisillä on tapana luoda mielikuvia ja siinä ei ole mitään väärää. Minulle oli helpotus, että sukupuoli-asia tuli ilmi jo nyt. Mulla on on koko loppuraskaus aikaa kiintyä vauvaan, ajatella häntä ja sukeltaa syvälle vauvakuplaan.

Ei mennyt kauaa, kun tajusin ajatukseni kääntyneen siihen, että tottakai me saadaan poika! Yhtäkkiä tuntui aivan itsestäänselvyydeltä, että vauva on juuri hän ja se tuntui äärimmäisen hyvälle.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tekeekö vanhemmat ”sitä” perhepedissä?

Bingo! Taas yksi perhepaikalle pysäköivä idiootti

”Paljos on tullut kiloja?” Onko raskauskiloilla mitään väliä

Kommentit

9 kommenttia
Niina Mantere

❤️❤️❤️

Avatar

Meillä oli rakenneultra tämän vuoden helmikuussa, ja siihen asti olin aivan varma että meille tulee poika. Kun kätilö sanoi ultran lopuksi että tytön tylleröinenhän siellä näyttää olevan, niin itkuhan siinä tuli. Kuten sanoit, niin ei pettymyksestä vauvaan, vaan pettymyksestä omiin vaistoihin. Kun lähdimme vastaanotolta niin hymyilin jo kuin naantalin aurinko kun ajattelinkin pientä prinsessaa jonka saisimme. Ja niin saimmekin heinäkuussa, neiti valloitti vanhempiensa sydämet heti. Mutta tiedän mitä tarkoitat, se oma tunne on vaan niin vahva! Onnea loppu-odotukseen!😍

Niina Mantere

Kiitos ❤️ Ja onnea vauvasta!

Avatar

Toivoin esikoisesta kovasti tyttöä. Tuntui jotenkin turvalliselta ajatella, että ”sellaisen maailman minä osaan”, tyttöjen maailman. Nukkeleikit, nukkekodit, barbit, mekot ja sen sellaiset.
Esikoinen oli poika. En osannut olla pettynyt, mutta omia ajatuksia piti silti kerätä ja muokata hetken aikaa.

Toisen kohdalla paineet sukupuolesta olivat jo hellittäneet. Molemmissa vaihtoehdoissa oli puolensa. Kaksi poikaa: yhteiset jutut. Yhteiset leikit, lelut ja veljeltä toiselle kiertävät toppahaalarit, polkupyörät ja luistimet.
Tuttöhaaveissa oli edelleen ne omat vaaleanpunaiset reunansa: mekot, tyllit ja balettitunnit.
Toinen lapsi oli poika.

Kolmannen kohdalla sukupuolella oli vielä vähemmän merkitystä enää minulle äitinä
Toivoin poikaa, sillä olisihan veljessarja aika komea! Tunsin myös osaavani roolini poikien äitinä. Tiesin jo eron rekan ja kuorma-auton välillä, osasin ulkoa Puuha Petet ja Palomies Samit. Lastenhuoneessa oli laatikot täynnä pikkuautoja ja junaratoja.
Syntyi tyttö. Ihan oikea, vaikka vähän hämmentävä käänne taas omassa mielessä.

Avatar

Mulla oli tunne että toinen lapsemme on poika mutta Ultrassa paljastui että tyttö tulee alkuun jouduin kanssa painiin itteni kanssa ja meni kanssa hetki että pääsin fiilikseen että näinhän se pitikin mennä ❤️

Niina Mantere

❤️❤️

Avatar

Muistan vielä elävästi, kun me saimme rakenneultrassa tietää, että meille tulee toinen poika. Olin todella hämmästynyt ja pettynytkin, kun jotenkin oli niin vahva tyttöfiilis. Minulla meni aikaa työstää ajatusta siitä, että minusta ei ehkä koskaa tule tytön äitiä. Tunsin pitkään huonoa omatuntoa ajatuksistani. Vielä silloinkin kun maailman ihanin pieni tummatukkainen poika syntyi ja tiesin, että näin sen piti mennä. Miten olin saattanut olla pettynyt tästä ihmeestä? Meidän pojat ovat jo 12 ja 14-vuotiaat ja veljesten suhdetta on ollut mahtava seurata. Heillä on ikäeroa vain 1v5kk ja välillä ovat olleet kuin kaksoset. Kun sitten odotin meidön kolmatta lasta kolme vuotta myöhemmin, en halunnut ajatella sukupuolta ollenkaan ja tiesin, että kolmas poika olisi ihan yhtä ihana kuin ne kaksi olemassaolevaa. Mutta ei tullut kolmatta poikaa, vaan tyttö, joka varmaan itse on toivonut välillä olevansa poika, jotta pääsisi paremmin veljesten maailmaan.

Niina Mantere

Ihanan rehellisiä tunteita ❤️ Kiitos kun jaoit!

Avatar

Rakenneultrassa arvio oli ”Ei tämä pojalta näytä”. Mikä oli jälkikäteen tietysti vähän epäselvä arvio. Myöhemmin 4d -ultrassa kysyimme uudelleen asiaa ja kerroimme tuon aiemman arvion. Vähän aikaa mietittyään tämä ultraaja sanoi, ettei hänellä ole aiempaan arvioon muutettavaa. Tyttöä siis odotettiin.
Lapsemme on intersukupuolinen 💜

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä