10 000 sikiötä altistuu yhä tupakansavulle Suomessa: odottava äiti kaipaa tukea ja kannustusta savuttomuuteen

Teksti Terhi-Anneli

Blogitekstiä varten Sanna, 32, kertoi minulle kokemuksensa raskaudenaikaisesta tupakoinnista.

Olin tupakoinut 14-vuotiaasta asti kun tulin raskaaksi 23-vuotiaana. Raskaus oli yllätys enkä
ollut siihen henkisesti valmistautunut.

Halveksuin muita tupakoivia äitejä, vaikka olin
itse vielä pahempi. Tunsin päivittäin piston sydämessä, kun tiesin mitä olen tekemässä. 

Sisätautien sairaanhoitajana olin tietoinen tupakoinnin vaikutuksista. Annoinhan tupakoiville potilaille
potilasohjausta tupakoimattomuudesta.

Neuvolassa puhuimme vauva-ajasta ja alkuraskaudesta. Kerroin avoimesti että
tupakoin. Häpesin. Häpesin itseäni ja häpesin sitä etten päässyt tupakoinnista
eroon, vaikka kuinka yritin.

– Sanna, 32 vuotta

 

Vuonna 2017 raskauden alkuvaiheessa tupakoi 12,5 prosenttia suomalaisista synnyttäjistä ja 7 prosenttia läpi koko raskauden. Kaikkein huonoin tilanne on nuorilla, joista alle 20-vuotiaista synnyttäjistä jopa 43 prosenttia tupakoi alkuraskauden aikana.  Edelleen 10 000 sikiötä vuodessa altistuu Suomessa tupakansavulle. Useimmiten odottavat äidit haluavat lopettaa tupakoinnin ja ovatkin jo yrittäneet, siinä onnistumatta.

Tupakointi altistaa sikiön kasvuhäiriöille, lisää ennenaikaisen synnytyksen, istukan ennenaikaisen irtoamisen ja etisen istukan vaara, aiheuttaa ongelmia myös vastasyntyneelle (vieroitusoireet), nostaa kätkytkuoleman riskin viisinkertaiseksi, altistaa lapsen oppimishäiriöille, uni- ja keskittymishäiriöille sekä ylivilkkaudelle kouluiässä ja altistaa lapsen astmalle ja allergioille.

Monet tupakoivista tietävät jo haittavaikutuksista, mutta eivät silti kykene lopettamaan. Valinta lopettaa tuntuu olevan helppoa, mutta toteutus vaikeaa.

Jatkoin polttamista.

Asia ahdisti ja olin jatkuvasti stressaantunut. Puhuin tästä usein neuvolassa.

Neuvolassa iäkkäämpi hoitajani ei pitänyt polttamista kuitenkaan ylitsepääsemättömänä asiana ja sain konkreettisia
neuvoja: polta vain puolikas tupakka tai muutama henkonen.

Tupakointi ei ole mikään elämäntapavalinta. Ei kukaan halua polttaa raskausaikana, siitä
on vain kovin hankala päästä eroon. Jos minua olisi peloteltu tai syyllistetty, olisin kietoutunut syvämmälle häpeään.  Syyllisyyteen siitä, miten minulla  ei ollut selkärankaa lopettaa edes raskaana. Miten olisi ehkä parempi, että olisin tehnyt abortin.”.

Sanna, 32

 

Olen lukenut kymmenittäin kommentteja keskusteluissa, joissa sauhuttelevia odottavia äitejä haukutaan pystyyn. Olen myös itse ollut aika ihmeissäni siitä, miten ison vatsan kanssa kulkeva äiti pystyy vetämään savua sisäänsä tietäen mitä se aiheuttaa vauvalle. Olen ajatellut sanoa jotain. Joilleki tutuille olenkin sanonut.

Olen kuitenkin kirjoitellut monen tupakoivan äidin kanssa ja useille lopettaminen on haittavaikutuksista ja raskaudesta huolimatta todella vaikeaa. Kaikilla äideillä ei ole samanlaiset lähtökohdat tai elämäntilanne, ei tukiverkostoa tai lähimmäisten apua. Tupakoivien äitien sanoma tuntuu olevan sama: he kaipaisivat ennen kaikkea tukea ja kannustusta, tuomitsemisen sijaan.

Savuttomat vauvat-kampanja

Hämeenlinnassa vuonna 2017 aloitetun Savuttomat vauvat- kampanjan myötä paikallisista odottavista äideistä tupakoi enää neljä prosenttia, kun lähtötilanne oli 14%.

Hämeenlinnassa keskityttiin vertaistukeen, häkämittareiden osoittamiin konkreettisiin lukuihin ja kannustamiseen. Kampanjassa kaikki odottavat perheet saavat tietoa savuttomuuden hyödyistä ja voivat tehdä häkämittauksen. Häkämittari mittaa hengitysilmasta häkäpitoisuuden ja arvioi kuinka paljon häkää kulkeutuu äidin verenkierrosta sikiöön.

Kampanjan sivuilla kerrotaan näin:

Jos tupakoit, tule neuvolaan ja me autamme sinua vähentämään tupakointia tai jopa lopettamaan tupakoinnin. Apunasi on hoitopolussa esitellyt keinot:

  • ammattilaisten tuki
  • vertaisryhmät
  • informatiiviset häkämittaukset
  • materiaalit verkossa ja
  • korvaushoitotuotteet

Kampanjan tulokset ovat ainutlaatuisia koko maassa:

”Me olemme Hämeenlinnassa päässeet sellaisiin lukuihin, joita en ole mistään muualta Suomea kuullut. Tulokset ovat sellaisia, joiden kanssa jaksaa jatkaa.” Anu Mähönen, Neuvolatoiminnan vastuulääkäri

Lopulta sovimme lopettamispäivän, johon olin
valmistautunut huolella.

Neuvolasta soitettiin samana
päivänä ja kysyttiin miten menee. Kehottivat lähtemään lenkille ja ajattelemaan ihania asioita. Sanottiin, että tästä se elämä vasta alkaa.

Sitten se vain yksinkertaisesti loppui.

En enää sytyttänyt tupakkaa. En
ostanut lisää kaupasta. Se oli todella yksinkertaista.

Konkreettiset asiat auttoivat ja vieroitustyö, jota tehtiin yhdessä.

En edelleenkään usko, että tupakointi johtuu tiedon
puutteesta tai siitä, ettei haittoja tiedetä.  Neuvolasta voi
saada epämiellyttävän kokemuksen ja liika tuputtaminen pahentaa tilannetta
huomattavasti. 

Mielestäni tärkeintä on kannustaa syyllistämisen sijaan. Jokainen kuitenkin tekee lopettamistyötä päänsä sisällä tietäen, että se on
oikea ratkaisu. 

Sanna, 32 vuotta

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä