Ulkosuomalaiselle lapselle Suomi on ihmemaa

Teksti

”Mennään Suomeen äiti!”, huuteli kuopus jo sängystä aamulla.

Sama pölinä jatkui katkeamattomana virtana sängystä sohvalle, banaani suussa, pukiessa, hampaita pestessä, kumpparit jalassa, laatikkopyörässä, päiväkodin ovilla. Ja vielä ikkunan raostakin hyvästejä heilutellessa sieltä kuului: mennäänkö äiti!? Skal vi til Finland moooooor!!?

Nauratti.Mutta ennen kaikkea sydänalassa läikähti lämpö.

Jotain on tapahtunut sen jälkeen, kun pari viikkoa sitten palasimme Suomesta. Se ei ole mitään dramaattista tai näkyvää, se on ne ihan tuikitavalliset hetket, joissa on taikaa.

Pian kotiinpaluumme jälkeen aloin huomata pienen pieniä muutoksia. Kuulin uusia sanoja, joita en tiennyt toisen osaavankaan. Saati että olisin luullut hänen ikinä moisia sanoja missään kuulleen.

Sitten alkoi syntyä lauseitaSanontoja, jotka vain suomalaiset tietävät. Halauksia, joita vahvistaa ”oot mun äiti!”, huudahdukset. Kokonaisia iltasatuja ja tarinoita. Sitä hämmennyksen määrää, kun pienen lapsen suusta virtaa valtava määrä sanoja. Kuin pato olisi murtunut.

Helkan reppuselässä
Helkan reppuselässä

Olen ajatellut monta kertaa että olisipa minulla videokamera tässä juuri nyt. Mutta olen halunnut elää nämä hetket, enkä katsella niitä linssin takaa.

Tosiasiassahan kielitaito on kasvanut ja kehittynytjossakin siellä tanskan kielen alla, kaikki nämä vuodet. Ehkä jo kohdussa hän kuunteli tupakkarullat tarkkaan, alkaen kiintyä suomen kielen rytmiin ja painoon.

On kiehtovaa ajatella, että kieli on kuin musiikkia. Tempo ja melodia, joilla välittää tarinoita ja tunteita. Niin paljon enemmän kuin pelkät sanat.

Suomi on tehty puolukoista
Suomi on tehty puolukoista

Ennen Suomen reissuamme olin huolissani kuopuksen suomen kielen taidoista, mutta myös ihan siitä, miten hän kokee Suomen. Merkitseekö tuo pohjoinen, kylmä maa lapsilleni yhtään mitään? Kokemus ei tietenkään tule koskaan olemaan sama kuin minulla, joka on syntynyt ja kasvanut suomalaisen kulttuurin keskellä. Mutta saanko kuljetettua heille edes hentoja sävyjä siitä, mitä suomalaisuus voisi olla?

Helka kantaa
Helka kantaa

Olemme muistelleetserkkujen frozen palapeliä, saunan kiukaan suhisevia kiviä ja bussimatkaa Helsinkiin. Olemme muistelleet kaikkia niitä hassuja suomalaisia, joiden reppuselässä sai kulkea kun omat jalat eivät enää kantaneet.

En ole enää kauhean huolissani. Sillä nyt hän alkaa ymmärtää paremmin.

Suomi, no se ei ole ainakaan ruoka tai lelu.

Se on joku paikka jossakin muualla, jonne mennään. Sinne matkustetaan jännittävästi junalla ja lentokoneilla. Sinne aina oikein urakalla matkataan ja se eroaa jotenkin kiehtovalla tavalla meidän kodistamme.

Siellä ollaan samanlaisia ja silti kovin erilaisia.

Ehkä Suomi onpienen ulkosuomalaisen pojan mielessä tällä hetkellä kuin joku ihmeellinen taikamaa. Siellä tavataan paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät äidin hassua kieltä. Kaikki ovat aina kovin iloisia meidät tavatessaan, nukumme mitä omituisimmissa paikoissa, syödään höpsöjä ruokia jakoemme mitä mahtavampia seikkailuja.

Suomi on ulkosuomalaiselle lapselle seikkailu!
Suomi on ulkosuomalaiselle lapselle seikkailu!

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä