Ota lapsesta esimerkkiä – kysyminen on tie viisauteen

Teksti Terhi-Anneli

Ilmiötä voisi tarkastella niin, että lapsi on kuin Marsista tupsahtanut pieni vihreä mies, joka pyrkii ymmärtämään miksi maailma on sellainen kuin se on

Mikä toi on? Minne toi menee? Mistä noi tulee? Paljonko tuo maksaa? Kuka sä oot? Minne aurinko menee? Miks ihminen kasvaa? Miten isällä on parta, ja äidillä ei? Miks ihmiselle tulee karvoja?

Pieni lapsi kyselee vanhempiensa hiukset harmaiksi. Lasta ei nolota tai hävetä kysyä neuvoa, apua tai kyseenalaistaa näkemiään asioita. Monia aikuisia jatkuva kysely saattaa ärsyttää. Se nähdään rasittavana tai jonakin ultimaattisena kasvatusvirheenä, varsinkin jos lapsi kyselee asioita aikuiselta, joka ei ole oma vanhempi.

Vaikka jatkuvan kyselyn pommituksessa ärtymys voi alkaa nostaa päätään, jankuttamisessa piilee itseasiassa uskomaton voima. Lapset nimittäin kysyvät asioista, kunnes he tuntevat että ovat saaneet tarpeeksi tyhjentävän vastauksen, tai vastaavasti haluamansa lopputuloksen. Lapsen tahdolla kun on yleensä selvä suunta, ja lapsi ei pelkää mennä rohkeasti sitä kohti. Ja jos kysyminen pyrkii tietynlaiseen päämäärään, lapset itseasiassa ymmärtävät, että kun yrittää tarpeeksi kauan, niin jossakin vaiheessa kysyminen tuottaa positiivisen tuloksen. Tietty määrä torjuntoja ja lopulta yleensä vihreä valo syttyy.

Ilmiötä voisi tarkastella niin, että lapsi on kuin Marsista tupsahtanut pieni vihreä mies, joka pyrkii ymmärtämään miksi maailma on sellainen kuin se on, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla ja miten he perustelevat tietynlaisia normeja. On siis extraterrestiaalisen älykästä kyseenalaistaa sitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat.

Kysyminen ei ole mikään lapsellinen lasten juttu. Uskaltautuminen kyselemään niiltä, jotka tietävät enemmän ja ovat jossakin taitavampia ja kokeneempia kuin itse, on rohkeutta astua estojensa yli, mennä kohti pelkoa ja niitä asioita, jotka aidosti kiinnostavat.

Ihmiset usein pelkäävät torjutuksi tulemista niin paljon, että he mieluummin ovat ottamatta koko riskiä

Kysyminen onkin ehkä yksi maailman suurimpia viisauksia. Kysymällä oppii, kehittyy, laajentaa tietoisuuttaan, kasvattaa tiedon nälkää, oivaltaa, herkistää sisäistä ääntään ja voi löytää täysin uusia asioita ja suuntia elämäänsä, joita ei ollut edes tullut ajatelleeksi. Kysyminen ja ihmettely pitääkin kanavan auki sinne pelottomaan sisäiseen lapseemme, joka yhä asustaa siellä jossakin, defenssikuoriemme alla.

Sillä kun pienet lapset ovat ensin täynnä rohkeutta ja ihmettelyä, varttuessaan he oppivat toisenlaista sosiaalista koodistoa. Kyselyä pitääkin alkaa varoa ja tulee harkita tarkoin mitä sanoo, sillä ei ole mitään nolompaa kuin kuulla se järkyttävä sana: ”Ei.” Häpeä kumpuaa siitä, ettei tiedä kaikkea ja kyselemisen pelko kasvaa siitä, että pelkää tulevansa torjutuksi. Ulkoisesti opitusta tulee ennen pitkää sisäinen ääni, jolla estämme itse itseämme.

Ihmiset usein pelkäävät torjutuksi tulemista niin paljon, että he mieluummin ovat ottamatta koko riskiä.Me olemme usein jopa valmiita päästämään irti unelmistamme, sillä pelkäämme epäonnistumista niin paljon. On kuitenkin aika nurinkurista pelätä pyrkimyksiä ja kysymistä siksi, että vastaus olisi joskus negatiivinen tai torjuva. Sillä vaikka vastaus kysymykseen tai aikomukseen olisi paljon pelätty ”ei”, se ei ole muuttanut kysyjän lähtötilannetta miksikään.

”Kysymällä ei voi hävitä, voi vain voittaa”,  ja muut tunnetut sanonnat ovat koko periaatteen kulmakivi. Jos nyt haluaisin vaikka opiskelemaan, pyrkisin kouluun ja saisinkin hylkäävän päätöksen, niin sekoaisinko torjunnan aiheuttamasta alemmuuskompleksista ja ajattelisinko että: ”En ollut tarpeeksi hyvä, nyt kaikki on pilalla, ei olisi kannattanut ikinä edes yrittää”, vai kannattaisiko ajatella sen sijaan, että: ”Hain kouluun ja en päässyt sinne, joten tilanteeni on sama kuin ennen kouluun pyrkimistä, ei huonompi.” Toisaalta, jos olisin päässyt opiskelemaan, olisi elämäni muuttunut ja kouluun hakeminen olisi ollut ehdottomasti riskin arvoista.

Ihailen todella lasten pelotonta ja rohkeaa asennetta vastaanottaa torjuntaa, kuin se olisi vain pieniä mutkia matkassa.

Jos haluaa treffeille voi olla mahdollista, että kysyminen johtaa treffeihin, tai sitten ei. Jos ei koskaan edes kysy, ei takuulla koskaan pääsekään. Se taas, miten suhtautuu esteisiin ja vastoinkäymisiin, on aina kasvun paikka. Torjunnoista ja negatiivisesta vastakaiusta voi aina oppia, eikä niissä useinkaan edes ole kyse mistään henkilökohtaisesta. Torjunta, ja sen pelkääminen on itseasiassa omituinen myytti, joka syntyy ennen kaikkea omassa päässä. Me ikäänkuin estämme itseämme toimimasta, ennen kuin mitään todellista on edes tapahtunut.

Walt Disneyn elämänkerta kertoo hänen vastaanottaneen 300 torjuntaa, ennen kuin joku uskoi hänen ideaansa Mikki Hiirestä ja tarjosi rahoituksen animaatiohahmon luomiseen. Mitä jos Disney olisi luovuttanut ensimmäisen, tai numero 200, torjunnan kohdalla? Mitä jos hän olisi lopettanut kyselemästä ja kyseenalaistamasta? Olisi ajatellut: ”En ole tarpeeksi hyvä, ei tästä mitään tule.” Sen sijaan, että olisi lannistunut ja alkanut pelätä torjuntoja, hän uskoi intuitioonsa ja jatkoi kunnes pääsi päämääräänsä.

Ihailen todella lasten pelotonta ja rohkeaa asennetta vastaanottaa torjuntaa, kuin ne olisivat vain pieniä mutkia matkassa tai silkkaa kärpästen surinaa korvissa. Jokaisessa lapsessa asuukin potentiaalinen Walt Disney. Kun lapset kohtaavat vaikeuksia, tuntuu kuin esteet ja kieltävät päätökset toisivat lisää vettä lapsenomaiseen tahtomyllyyn. Vaikuttaakin siltä, kuin lapsi näkisi torjunnat ja esteet jännittävinä haasteina, joita on hauska ratkoa. Kyseleminen, etsiminen, torjunnat ja niistä selviäminen näyttäytyy enemmänkin elämänviisautena, joka väittää: ”Joku vastaa ei ja joku kyllä. Mitä sitten? Aina lopulta jossakin on joku, joka haluaa juuri sitä, mitä minäkin. Pitää vain jatkaa kyselemistä. Kysymällä ei voi kuin voittaa.”

Ehkä tätä kykyä ei pitäisi karsia tai häivyttää, vaan suojella ja vaalia. Se on jotakin, josta meillä on paljon opittavaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä