Paniikkikohtaus moottoritiellä – miten oppia hallitsemaan kohtauksia

Teksti

Kolme eri-ikäistä poikaa istuu auton takapenkillä. Riisikakut lentelee, riita nousee äkisti, loppuu yhtä nopeaan ja kikatus nousee valtaviin desibeleihin. Iltapäivän aurinko porottaa matalalta, autossa on kuuma.  Olemme matkalla nyt aikuisen bonustyttöni luokse, joka on muuttanut omaan asuntoonsa lähikaupunkiin. Ajomatkaa on noin 40 km, eli ei mikään matka suomalaisessa mittakaavassa.

Rattia puristavat sormeni ovat hikiset. Pyyhin käsiäni housuihin ja huomaan niiden tärisevän hieman.

Rattia puristavat sormeni ovat hikiset. Pyyhin käsiäni housuihin ja huomaan niiden tärisevän hieman. Aurinko paistaa suoraan edestä. Aurinkolasit eivät suojaa silmiäni kovalta valolta ja moottoritien pinta tuntuu katoavan. Vedän syvempään henkeä ja keskityn ajamiseen. Lapset huutavat takapenkillä, yritän sulkea kaikki häiritsevät äänet ulkopuolelle. Otan huikan vesipullosta ja tunnen miten nälkä kurnii vatsaa.

Hiki valuu kainaloista. Sormeni puristuvat rattiin liian lujaa. Alan yhtäkkiä tuntea miten tunto alkaa lähteä sormenpäistä. Tiedän mitä tämä pistely tarkoittaa. Voi ei. Ei nyt.

Tiedän mitä tämä pistely tarkoittaa. Voi ei. Ei nyt.

Kun ajatus pälkähtää päähäni, pistely ja tunnottomuus alkavat levitä nopeasti. Pistely kulkee sormiani pitkin aina käsiin, kaulaan, kurkkuun ja kasvoihin. Alan tuntea, kuin en saisi vedettyä henkeä. Nyt ajatukset pitää saada jonnekin muualle, sillä paniikkikohtauksella on tapana tulla juuri silloin, kun toivoo, ettei se tulisi.

  • Paniikkikohtaukset voivat olla joko täysin odottamattomasti ilmeneviä tai nimenomaan ahdistavien tai pelottavien tiettyjen tilanteiden tai tapahtumien laukaisemia. Kohtaukselle on ominaista, että oireet ja tuntemukset kehittyvät aina äkillisesti ja saavuttavat huippunsa nopeasti, noin kymmenessä minuutissa. Kohtaus kestää yleensä muutamia minuutteja, useimmiten alle puoli tuntia, joskus harvoin jopa tunteja. ” Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen.

Ajattelen jotain muuta. Kukkia kaduilla, metelöiviä lapsia, bonustytön tapaamista. En halua ajatella käsiäni, joita pistelee. Mutta minun on ajateltava käsiäni, koska ajan autoa. Minulla on todella kallis lasti. Kaikki lapset, puoliso. Mitä jos menetän kehoni hallinnan?  Lietson itseäni ajatuksineni vielä enemmän paniikkiin. Mitä jos kuolen nyt, ja kaikki autossa olevat menehtyvät koska en pysty ohjaamaan autoa?

Mitä jos kuolen nyt, ja kaikki autossa olevat menehtyvät koska en pysty ohjaamaan autoa?

Katson tienlaitaa ja valmistaudun ajamaan sivuun heti kun siihen tulee mahdollisuus.

Minulla on nuorempana ollut taipumus paniikkihäiriöön. Kohtaukset liittyivät dissosiaatiohäiriöön, joka on traumaperäinen sairaus. Toisinaan paniikkikohtaukset olivat niin rajuja, että saatoin menettää puhekykyni ja koko kehoni saattoi kouristella kuin epileptisen kohtauksen vallassa. Kyse oli kuitenkin vain hyperventilaatiosta, jota voi oppia hallitsemaan.

Nykyään voin saada paniikkikohtauksen ehkä noin kerran vuodessa, joskus kohtausten välillä voi olla jopa vuosikausia. En tiedä enää tarkalleen, mikä ne edes laukaisee.

Istun autossa ja olen täysin unohtanut paniikin tunteen, sekä sen, miten sitä hallitaan. Kun paniikkihäiriön kanssa joutuu elämään, sitä oppii myös kontrolloimaan. Nyt viimeisimmästä kohtauksesta on niin pitkä aika, että olen täysin unohtanut taipumukseni siihen ja tavat hallita oireita. Ajan autoa tasaisesti ja alan muistella, että mitä tässä tilanteessa pitikään tehdä.

Ajan autoa tasaisesti ja alan muistella, että mitä tässä tilanteessa pitikään tehdä.

  • Kahvia pitää välttää, sillä se voi aiheuttaa paniikkihäiriötä muistuttavia oireita ja laukaista kohtauksen. Damn. Tänään on mennyt useampi kuppi. Tälle ei voi enää mitään.
  • Pitää syödä ja juoda hyvin, jotta verensokeri pysyy tasaisena. Kävin treenaamassa aamulla ja syöminen unohtui. Banaani ei tainnut olla riittävä eväs tälle ajomatkalle.
  • Luonnollinen reaktio paniikin vallatessa on alkaa hengittää enemmän ja nopeammin. Hyperventilaatiota pitää välttää, joten keskityn hengitykseeni, joka on tiheää kuin olisin juoksulenkillä. Hengitän keuhkoni täyteen ilmaan ja puhallan hitaasti ulos.
  • Rentoudu. Huomaan olevani kuin puupökkelö, joten nojaan selkäni tuolia vasten ja rentoutan kaikki lihakseni.

Olo helpottuu, mutta huomaan täriseväni hieman. Paniikinomaisesta kohtauksessa adrenaliini syöksyy valtavalla voimalla ympäri kehoa, joten palautuminen voi kestää jonkun aikaa. Ei ole siis mitenkään outoa, että tunnen oloni hömelöksi. Katson puhelinta räpläävää miestäni. Sanon miehelleni rauhallisesti,  että olen saamassa paniikkikohtauksen.

Sanon miehelleni rauhallisesti,  että olen saamassa paniikkikohtauksen.

Mieheni ottaa käteni ja sanoo ettei ole mitään hätää. Pyydän häntä rupattelemaan jostain ihan muusta ja antamaan minulle yhden riisikakun. Verensokeri pitää saada nousemaan. Ajatukset pitää saada tähän hetkeen, läsnäoloon.

Tunnen todella nopeasti miten tunto palaa vartalooni. Katseeni kirkastuu ja rentoutan lihakseni. Paniikkikohtaus on ohi.Sain kuin sainkin kohtauksen hallintaan, ennen kuin se pyyhkäisi ylitseni. Tiesin, ettei olotila kestäisi kauaa ja että sitä voi hallita. Tietoisuus kohtauksen luonteesta auttoi minua hallitsemaan tilaani ja välttämään kontrollin menettämistä.

Olin tehnyt ajattelemattomuudesta johtuneita virheitä, jotka ajoivat minut vaikeaan tilanteeseen. Hyvä uni, säännöllinen liikunta ja syöminen, kofeiinin välttely ja rentoutuminen ovat ehdottomasti tärkeimpiä asioita kohtauksen välttelemisessä. Jos kohtaus kuitenkin iskee, todella tärkeää oireiden hallitsemisessa on tieto ja ymmärrys siitä, etteivät kohtaukset ole vaarallisia.

  • ”Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat varsin yleisiä: ainakin noin joka viides on joskus kokenut paniikkikohtauksen. Paniikkikohtaukset ovat usein subjektiivisesti erittäin kiusallisia, mutta ne eivät ole vaarallisia ja menevät itsestään ohi yleensä vajaassa puolessa tunnissa.” Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä