Tuliko lihavuudesta The new black?

Teksti

”Whether it is fat-shaming or fit-shaming, it is still body-shaming”

Me olemme erilaisia ja tärkeintä on sekä muiden ja itsensä hyväksyminen. Painon pitäisi olla täysintoisarvoista, kun puhutaan ihmisarvosta ja hyvinvoinnista. Mutta siinä vaiheessa kun kehopositiivisuuden nimissä urheilullista ja hoikkaa aletaan syyttää vääristyneenä roolimallina olemisesta, on menty sivuraiteille. Kehopositiivisuuteen ei kuulu minkäänlainen kehon perusteella tapahtuva häpäiseminen.

Onko lihavuudesta tullut uusi musta? Näin kyselee blogissaan Tomi Takamaa.

”Sisäinen kauneus on tärkeintä. Paitsi jos satut olemaan hoikka, jolloin asialla ei ole merkitystä, koska jos et ole ylipainoinen, sinussa on luultavasti jokin vialla. Jos et ole hoikka luonnostaan, vaan olet tehnyt jotain hoikkuutesi eteen, olet tyhjäpää, syömishäiriöinen ja epänaisellisen näköinen. Jos tähän yhdistetään vielä kuntosali, olet jo täysin vapaata riistaa – olet itseäsi kiduttava turhimus, narsistinen fitnesskuvatus, jolla ei ole mitään muuta elämässä kuin riisikakut ja belfiet.”

Johtaako ilmiö fit-shamingiin?

Johtaako ilmiö fit-shamingiin? 50-vuotias Davina McCalljulkaisi Instagramissa bikinikuvan, jonka yhteydessä hän kertoi positiiviseen sävyyn uusista urheilullisista elämäntavoistaan. Palauteryöppy oli tuomitsevaa, sillä hoikka ja hyväkuntoinen luo kommentoijien mielestä liikaa paineita ja ei ole hyvä roolimalli muille. Bikinikuvien jakeleminen on pinnalllista hölynpölyä.

Jos bikinikuvien jakelijana olisi pyöreä nainen, olisiko palaute ollut rohkaisevaa ja kannustavaa?

Jos bikinikuvien jakelijana olisi pyöreä nainen, olisiko palaute ollut rohkaisevaa ja kannustavaa? Ehkä nykyään tämä voisi olla jopa mahdollista, mutta se kertoo siitä, että muutosta on tapahtumassa. On ihan oikein, että pilkatut ja ei-hyväksytyt saavat näkyä. Heidän pitäisikin näkyä. Juuri siitä kehopositiivisuudessa onkin kyse. Mutta ei 50-vuotiasta sporttista naista saisi myöskään häväistä, sillä kehopositiivisuus kuuluu kaikille. Silti se, että sporttista ja hoikkaa mollataan julkisesti, on vain jäävuoren huippu sille systemaattiselle ilmiölle, jota lihavat ihmiset saavat yhteiskunnassamme kokea.

Saatamme olla luonnostaan hoikkia, pyöreämpiä, luikeroita, omenoita ja kaikkea siltä väliltä. Ulkokuoren alla kuka tahansa voi kuitenkin epävarma, tyytyväinen tai täysin sinut. Paino ei tässäkään asiassa kerro totuutta siitä, millaisia ihmisiä me olemme ja miten me oikeasti voimme.

Omituisia stereotypioita, joista tulisi päästä eroon

Ylipaino ei tarkoita laiskuutta ja saamattomuutta, kuten sporttisuus ja liikunnan priorisointi ei tarkoita pinnallisuutta, bimboilua tai egoistista elämäntapaa. Onko blondi aina tyhmempi kuin brunetti? Lihava ihminen ei ole huono, eikä laiha ihminen parempi. Omituisia stereotypioita, joista tulisi päästä eroon

Uskomattomia stereotypioita ja ennakkoluuloja, joissa ei ole perää.

Kehopositiivuusliikkeen tarkoituksena lienee kuitenkin katkaista se kierre, jossa ennakkoluulot jylläävät, painokommentoinnista ja ulkonäkösheimaamisesta on alkanut tulla sosiaalisesti hyväksytty tapa. Ei-hyväksytyt ja marginaaliin jääneet kehomallit näkyvät enemmän mediassa, mikä on upeaa. Monimuotoisuus ja erilaisuus on suurenmoinen asia, jota me kaikki yhdessä olemme luomassa.

Kaikkien niiden, jotka vannovat kehopositiivisuuden nimeen, pitäisi siis puolustaa ja kannustaa toisiaan riippumatta siitä, mitä vaaka näyttää. Kenenkään kehoa ei tule häpäistä, mistään syystä. Kehorauha kuuluu meille kaikille. Eikö se ole lopulta koko homman pointti?

Eikä lihavuus muuten ole uusi musta, kaukana siitä.

Vielä on paljon tehtävää, ennen kuin kaikenkokoiset ja malliset kehot ovat yhtä hyväksyttyjä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä