Hauras omanarvontunto voi johtaa pahantahtoisuuteen – toivotaan jopa ystävän epäonnistuvan

Tummat ja synkät aallot nousevat taas. Hukuttavat alleen ja salpaavat hengityksen. Myrsky nousee keskeltä rintakehää, vyöryy kohti ruokatorvea ja kuristaa kaulaa sisältäpäin, kuin suuri koura.

Ensimmäinen aalto, Häpeä.

Toinen aalto, Arvottomuus.

Kolmas, Riittämättömyys.

Pinta värisee hiljaa, tutusti ja turvallisesti juuri siten, kuin mihin onkin jo tottunut: et ole riittävä ja tärkeä. Joten pienennä itseäsi ja nosta muita lentoon.

Ulospäin ei näy mitään. Kukaan ei huomaa tai kuule, miten sisällä mustenee.

Kun iloitsi jo onnistumisesta, mutta ystävän reaktio on laimea ja vähättelevä. Kun tunsi saavuttaneensa jotain, mutta toisen kasvot olivat kylmät kuin vahanaamio. Silmistä pisti kateuden katku. Mutta koska ystävä on niin rakas ja tärkeä, hänestä haluaa pitää kiinni. Ja niin pienentää itseään, kuulee sanovansa, että ehkä se ei ollutkaan niin kova juttu. Ei halua loukata toista, ruokkia kateutta.

Vaikka mieli tietää, ettei se ole oikein. Mutta tunne tahtoo, koska luulee ettei ansaitse parempaakaan.

Hyväntahtoisuus on haavoittuvuudesta riippumatta säilynyt jopa niin pitkälle, että uhriutuu. Mutta omanarvontunnon hauraus voi oireilla toisinkin. Kuten kateutena, jonka todellista sanomaa ei osaa tulkita oikein.

Tommy Hellsten on kirjoittanut:

Kun ihmisen omanarvontunto on hauras, hän kokee muut helposti itselleen uhkana. Hän näkee ympärillään vain kilpailjoita jotka pitää kukistaa. Tällainen johtaa helposti pahantahtoisuuteen. Jopa siihen, että aletaan toimia, jotta toinen ei onnistuisi. 

Negatiivisillakin tunteilla on meille tärkeää kerrottavaa. Kateuden pisto voi kertoa meille siitä, että toisella on jotain, jonka mekin haluaisimme. Sen sijaan että tunteen antaa lamauttaa, toisen onnistumisen voi nähdä inspiraationa.

Viestinä, että on itse paikassa, josta haluaa eteenpäin. Mutta jos kateuteen jää kiinni, se syö sisältäpäin.

Nuoruudessa ystäväporukan hylkäämiskokemus rikkoi minussakinjotain olennaista, joka liittyy luottamukseen ja omanarvontuntoon. Varmasti omat kivut alkoivat jo paljon ennen sitäkin, mutta tuo kokemus on omissa muistoissani käänteentekevä. Tulla hylätyksi ja kokea olevansa omana itsenään kelpaamaton, riittämätön.

Vei paljon voimavaroja kasvaa samoissa ympyröissä tiedostaen, ettei ollut ystävyyden arvoinen. Olen aikuisuudessa kuitenkin saanut selityksen hylkäämiselle: minut koettiin uhkana. Ystäväporukassa oli paljon haurasta omanarvontuntoa ja minulle ei siitä syystä toivottu mitään hyvää. Ei ystävyyttä, onnistumisia tai iloa ainakaan heidän keskuudessaan.

On lohdullista piiloutua taitojen taa, kun ei usko olevansa arvokas.  Mutta on kuluttavaa yrittää olla sitä, mitä kuvittelee muiden haluavan sinun olevan.

Kun omanarvontunto on mennyt voi myös alkaa haitallinen käytös, jolla satuttaa itseään. Tiedostamaton tunnelukko saa meidät tuntemaan ja toimimaan haitallisesti itseämme kohtaan samalla tavalla yhä uudestaan. Omat kuvitelmat omasta arvottomuudesta mahdollistavat sen, että kutsuu elämäänsä ihmisiä, joille uhrautua. Houkuttelee omilla luuloillaan henkilöitä, joiden jalkojen juuressa voi palvella ja saada edes pieniä murusia riittävyydestä.

Ja samalla mitään mitä itse tekee, ei riitä. Alisuoriutuu, sillä ei usko kykenevänsä saavuttamaan omia unelmiaan. Vertaileminen toisiin lamauttaa ja uskoo olevansa viallinen ja puutteellinen.

Kun ensimmäinen aalto lyö nuoruudessa tai lapsuudessa läpi, havahtuu riittämättömyyteen ehkä ensimmäistä kertaa. Sen sijaan että olisi tarpeeksi arvokas, pitääkin alkaa tehdä töitä sen eteen, että olisi hyväksytty. Taitoja, osaamista ja statusta voi käyttää siten, että antaa ihmisille mitä he sinusta haluavat. On lohdullista piiloutua taitojen taa, kun ei usko olevansa arvokas. Mutta on kuluttavaa yrittää olla sitä, mitä kuvittelee muiden haluavan sinun olevan.

Siksi tuleekin aika, kun pitää ottaa vastuu itsestään.

Omien kokemusten satuttamana tai traumatisoimana on silti vastuussa siitä, miten muita kohtelee tai antaa itseään kohdeltavan. Asettaa rajat ja päättää, ettei aio enää kutsua omalla käytöksellään myrkyllisiä ihmisiä elämäänsä. Ei ruoki ja mahdollista epäterveitä ihmissuhteita.

Siellä missä on turvaa, ihminen vapautuu olemaan inhimillinen, keskeneräinen ja haavoittuva.

Hellsten kirjoitta myös siitä, miten hyväntahtoisuus synnyttää turvaa. Siellä missä on turvaa, ihminen vapautuu olemaan inhimillinen, keskeneräinen ja haavoittuva.

Joku joka ei osaa iloita puolestasi, ei ole arvoisesi. Se joka ei tue sinua sinulle tärkeissä asioissa, ei ole arvoisesi. Se joka kadehtii ja polkee sinua, ei ole arvoisesi. Se joka seisoo sinun päälläsi noustakseen itse korkeammalle, ei ole arvoisesi.

Kun aallot taas seuraavan kerran löivät kun minua ei otettu vastaan hyväksyen, en sukeltanutkaan niiden vietäväksi. Aloin tehdä asioita, joita oli aina vähätelty, mutta jotka tuntuivat itsestä hyvältä. Aloin elää todellisten sisäisten arvojeni mukaan, joille vaan naureskeltiin. Aloin asettaa päämääriä, jotka eivät olleet muulle tavoittelemisen arvoisia, mutta joita kohtaan tunsin aitoa paloa. Aloin ajatella olevani arvokas ja riittävä, yrittämättä olla muille kelpaava.

Aloin tuntea itsemyötätuntoa.

Se joka seisoo sinun päälläsi noustakseen itse korkeammalle, ei ole arvoisesi.

Aloin sanoa itselleni, saan haluta mitä haluan, kaivata mitä kaipaan, rakastaa mitä rakastan ja irtisanoutua kaikesta sellaisesta, joka ei tunnu hyvältä.

Jos elää muiden odotuksista ja arvottomuuden tunteesta, uupuu. Ei etene, ei kehity eikä koskaan pääse ulos myrkyisistä vesistä. Kun päämäärät ja omanarvontunto ovat linjassa, jaksaa loputtomasti.

Kun päämäärät ja omanarvontunto ovat linjassa, jaksaa loputtomasti.

Yhteydessä omaan itseensä, jaksaa läpi tyrskyjen. Epäonnistumisista, epätäydellisyydestä, typeryyksistä ja kaikesta nolosta huolimatta. Sillä minussa asuu ne kaikki –  ja se ei tee minusta vähemmän rakastettavaa. Sellaiset asiat eivät tee kenestäkään arvotonta. Se mahdollistaa todelliset kohtaamiset sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät juuri sinut.

Luin jostakin kerran lauseen:

Rakastuin sinuun, kun luulin että olet täydellinen. Nyt rakastan sinua vieläkin enemmän, koska et olekaan.

Sellaisen rakkauden minäkin ansaitsen.

View this post on Instagram

Kiitos kaikista upeista viesteistä ja kokemuksista, joita olette tänään mulle kirjoittaneet aamuisten stoorieni johdosta😭♥️ ⁣⁣ ⁣ Olen saanut upeaa vertaistukea ja resonointia teidän omakohtaista kokemuksistanne. Oon todella kiitollinen, että juuri sinä olet olemassa🙌⁣ ⁣⁣ Kokosinkin teidän inspiroimananne aamuiset stoorini pureskellummaksi kokonaisuudeksi, blogiin 👉 linkki profiilissa @jyllanninsuomineito⁣⁣ Laittaisin stoorit kohokohtiin, mutta mulla IG ei ole siltä osin toimi😂🤦💩 ⁣⁣ …………………..⁣⁣ ⁣⁣ Tummat ja synkät aallot nousevat taas. ⁣⁣ ⁣⁣ Hukuttavat alleen ja salpaavat hengityksen. Myrsky nousee keskeltä rintakehää, vyöryy kohti ruokatorvea ja kuristaa kaulaa sisältäpäin, kuin suuri koura.⁣⁣ ⁣⁣ Ensimmäinen aalto, häpeä.⁣⁣ ⁣⁣ Toinen aalto, arvottomuus.⁣⁣ ⁣⁣ Kolmas, riittämättömyys.⁣⁣ ⁣⁣ Pinta värisee hiljaa, tutusti ja turvallisesti juuri siten, kuin mihin onkin jo tottunut: et ole riittävä ja tärkeä. Joten pienennä itseäsi ja nosta muita lentoon.⁣⁣ ⁣⁣ Kun ensimmäinen aalto lyö nuoruudessa tai lapsuudessa läpi, havahtuu riittämättömyyteen ehkä ensimmäistä kertaa. ⁣⁣ ⁣⁣ Sen sijaan että olisi tarpeeksi arvokas sellaisenaan, pitääkin alkaa tehdä töitä sen eteen, että olisi hyväksytty. Taitoja, osaamista ja statusta voi käyttää siten, että antaa ihmisille mitä he sinusta haluavat. On lohdullista piiloutua taitojen taa, kun ei usko olevansa arvokas. Mutta on kuluttavaa yrittää olla sitä, mitä kuvittelee muiden haluavan sinun olevan.⁣⁣ ⁣⁣ Olen tullut liian hyväksi juuri siinä. Alentamaan ja pienentämään itseäni, tarjoamaan osaamistani miellyttääkseni muita. ⁣⁣ ⁣⁣ Ja riittämättömyydellään houkuttelee luokseen juuri niitä, jotka osaavat hyväksikäyttää omaa uhrautumista.⁣⁣ ⁣⁣ Ja siltikään ei riitä. Toinen ei osaa iloita onnistumisistasi, vaan vähättelee ja alentaa.⁣⁣ ⁣⁣ ⁣⁣ Tommy Hellsten on kirjoittanut:⁣⁣ ⁣⁣ "Kun ihmisen omanarvontunto on hauras, hän kokee muut helposti itselleen uhkana. Hän näkee ympärillään vain kilpailjoita jotka pitää kukistaa. Tällainen johtaa helposti pahantahtoisuuteen. Jopa siihen, että aletaan toimia, jotta toinen ei onnistuisi." ⁣ ⁣ Ja vaikka tämän ymmärtää, sitä ei tarvitse hyväksyä ♥️ ⁣ ⁣ 📷 @jyllanninsuomineito ⁣⁣ ⁣

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä