Äiti ai sä et oo tanskalainen? Mene takas Suomeen!

Teksti

Viisivuotiaan pojan mielessä vilisee kaikenlaista. Hauskaa, syvällistä ja välillä sellaisia juttuja, jotka tulevat puun takaa ja yllättävät. Jos esikoisen Eliaksen kanssa kaikki sujuu kevyesti ja helposti, on kuopuksen Askin kanssa kaikki mennyt aika eri tavalla. Tottakai, pitäähän elämässä olla balanssia!

Nyt on ollut paljon pinnassa kuoleman ajatukset jotka ovat tulleet esiin päiväkodissa siten, että kun jollakin toisella lapsella on syntymäpäivä ja on tarkoitus juhlia, Ask huutaa kovaan ääneen että kaikkien syntymäpäivät on peruttava! Kun hoitajat kyselevät että miksi ihmeessä, Ask kertoo että syntymäpäiviä ei kannata olla olemassa. Ne on peruttu, koska jokainen synttärijuhla tarkoittaa vanhenemista. Ja vanheminen tarkoittaa kuolemaa.

Tavallaan väristyttävän koskettavaa ja totuudellista, mutta muut lapset ei ehkä halua kuulla kuolevansa joku päivä –  viisivuotis syndeillä? Tällaiset lasten diipit oivallukset toimii jotenkin paremmin elokuvissa, kuin taviksen arkisessa elämässä.

Olen alkanut kuitenkin synttärikriisin hiipuessa tuudittautua ajatukseen, että eiköhän tässä ole kohta kaikki jo niin nähty ja kuultu. Mutta monikulttuurisuuteen liittyy kuitenkin asioita, joihin ei vaan ole osannut valmistautua.

Esikoinen oppi suomen kieltä ennen kuin täytti kaksi vuotta ja suomalaisuus tuntuu kaikin tavoin olevan hänelle läheisempi asia. Kuopuksen syntyessä on ollut aika erilainen elämäntilanne, matkat Suomeen vähentyneet, kieli ei meinaa tulla ja kaikkea muutakin omituista tapahtuu päivästä toiseen. Askin tarina on toinen ja tie oivalluksiin, no, hieman mutkikaampi.

Mene takaisin Suomeen!

Tämän viikon hämmentävimpiä hetkiä on ollut, kun Ask yhtäkkiä tajusi ettei hänen oma äitinsä olekaan tanskalainen. Jännä juttu sinänsä että tämän pienen yksityiskohdan ei kuvittelisi olevan lapselleni mikään yllätys. Olemme käyneet tietenkin vuosittain Suomessa, mummu vierailee joskus meillä, puhun lapsilleni vain suomen kieltä, isoveli puhuu suomea ja muutenkin suomi on osa arkeamme.

Viimeksi kävimme Suomessa elokuussa mökkeilemässä. Jännästi se Suomi on unohtunut, joskin olen huomannut ettei Ask aina ymmärrä edes maarajoja.

”Äiti, sä puhut suomea eli et oo tanskalainen! Sun pitää mennä Suomeen koska tää on Tanskanmaa ja täällä pitää puhua tanskaa!”

Kun kysyin että hommaatko sitten uuden äidin, niin kuulemma teen uuden vauvan josta tulee uusi äiti. Tämä oli todella diippi ja mielenkiintoinen keskustelu. Onko tässä joku ajallinen väärinkäsitys vai onko kyseessä kenties kloonaus? Rupattelimme aikamme, mutta en saanut vielä selvyyttä tähän. Jotain perin kosmista aikaparalleeliscifi-syvällisyyttä on selvästi käynnissä.

Lohdullista on että poika mielellään ottaisi uudeksi äidikin minun kloonini. Eli tämä ei ole henkilökohtaista, vaan kansallistunne se siellä vaan velloo varsin vahvana. Toki ajattelin hetken että onko Ask kuullut jossain rasistista puhetta ja toistaa nyt kuulemaansa.

Teimme juuri joululahjalistoja joulupukille ja Elias kysyi muina miehinä Askilta: Laitetaanks tänne nyt sitten myös ”uus äiti?”

Muistutin Askia siitä, että hän on itsekin suomalainen. Ja miten upeaa on että saan aina lapset mukaani Suomeen. Kuka tietää jos joskus asuisimmekin Suomessa?

Ymmärrän kuitenkin että monikielisyys ja kulttuurien hierarkkinen asemointi arjessa aiheuttaa juuri nyt hämmennystä. Suomi ja suomalaisuus on jotain etäisempää, sekundääristä ja ehkä hieman pelottavaakin. Kielenoppimisen hitaus voi aiheuttaa ahdistusta, sillä ehkä lapset kuitenkin aistivat miten tärkeä asia se on minulle, vaikka pyrin olemaan tekemättä asiasta liian suurta.

Siksi on tärkeää, ettei loukkaannu lapsen pohdinnoista. Hienompaa onkin se, että kaikesta uskaltaa puhua ääneen ja että me voimme yhdessä keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Lapseni eivät ole koskaan asuneet Suomessa joten heidän lapsuutensa ja maailmansa on kovin erilaista kuin mitä minulla oli.

Olemme koko perheen kesken vitsailleet sittemmin äiti potkitaan takaisin Suomeen – asialla. Teimme juuri joululahjalistoja joulupukille ja Elias kysyi muina miehinä Askilta:

Laitetaanks tänne nyt sitten myös ”uus äiti?”

Ps. Mutta ihan hyvä ettei tämä oma viisivuotias työskentele maahanmuuttovirastossa!

 

 

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä