Ankeuttaja, hapannaama, natsi ja niuhottaja – kaikki äitipuolten salatut nimet

Teksti

Kuinka usein kysytään, miltä äitipuolesta tuntuu olla äitipuoli?

Kuinka usein kysytään, miltä äitipuolesta tuntuu olla äitipuoli? Miten rooliin pystyy, miten siitä selviää ja millaista se on? Minulta ei ole vuosien saatossa kysytty koskaan.

Kun puhutaan meistä bonusäideistä, liikutaan harmaalla alueella. Tai sitten seilaillaan näennäisen tyynillä vesillä, jota miltei aina jossakin vaiheessa seuraa tuhoisa myrsky.

Ei ole mitään lakia tai moraalista ohjekirjaa, joka kertoisi miten äitipuoliin pitäisi suhtautua. Siitä millainen äitipuolen taas tulisi olla, kuulee kyllä paljon ohjeita niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Odotukset äitipuolelle näyttää tosin hilluvan enemmänkin jossain Pyhän Marttyyrin ja Äiti Teresan välimaastossa, kuin 2000-luvulla elelevän tavallisen naisihmisen realistisessa uusperheroolissa.

Uusperheessä äitipuolet jätetään helposti ulkopuolisiksi, sillä bonuslapset joille me olemme bonusäitejä, omaavat yleensä jo oman äidin ja isän. Tällä biologisella perusyksiköllä on jo oma erityinen yhteytensä, sillä he ovat usein eläneet perheenä ennen eroa ja perheen hajoamista. Tämä on kaikki tietenkin kovin ymmärrettävää, mutta jos bonusäiti on joka tapauksessa tullut osaksi uusperhettä, onko yhden perheenjäsenen mitätöiminen sitten reilua?

Äitipuolen rooli on kuin voimattomalla valmentajalla, joka ei saa osallistua päätöksentekoon, mutta jonka odotetaan kuitenkin kantavan vastuun huonoista tuloksista

On hyvin tavanomainen ilmiö, että vaikka äitipuoli valahtaa johonkin uusperheen päätöksenteon ulkopuolelle ilman oikeuksia tai sananvaltaa, sysätään äitipuoli kuitenkin samanaikaisesti kaiken keskiöön, pakollisena vastuunottajana. Jos ei nyt täydellisenä vastuunkantajana, niin kuitenkin jonakin ainajoustavana ja kaikenkoossapitävänävoimana. Äitipuolen rooli on kuin voimattomalla valmentajalla, joka ei saa osallistua päätöksentekoon, mutta jonka odotetaan kuitenkin kantavan vastuun huonoista tuloksista

Tähän epätasapainoon liittyy jotenkin se, miten äitipuoli on nähty klassisesti pahana tai vähintäänkin epäreiluna hahmona. Sillä kun bonusäiti komentaa bonuslapsiaan siinä samalla kuin omiaankin, ollaankin yleisen mielipiteen mukaan astuttu jonkun näkymättömän rajan yli.

Bonusäidin pitää kyllä osata pitää kaikista huolta, suojella ja hyväksyä, mutta kun kyse on äitipuolen saappaat täyttävän naisen omista oikeuksista ja rajoista, ymmärrystä ei tunnu useinkaan löytyvän.

Bonusäidin viitan pitäisi olla näkymättömyysviitta, joka piilottaa pois näkyvistä. Näkymättömiin ärsyttämästä, pois silmistä ja mielestä

Bonusäidin viitan pitäisi olla näkymättömyysviitta, joka piilottaa pois näkyvistä. Näkymättömiin ärsyttämästä, pois silmistä ja mielestä. Sillä joskus äitipuolta ei tunnuta kuunneltavan tai huomioitavan lainkaan. Kesälomat ja vuoroviikot sovitaan ihan ilman bonusäitiäkin. Joskus bonusäiti tuntuu olevan vain riippa, josta olisi kiva päästä eroon. Uusperheet, entiset ja tulevat lapsinensa voi olla aikamoinen sekametelisoppa. Tunteita purskahtelee suuntaan ja toiseen, ja jokainen perhe on omanlaisensa. Mutta miltähän joistakin äitipuolista tuntuu, kun mihinkään ei saisi omassa elämässään lopulta puuttua?

Miltä tuntuu, kun bonuslapset, puolison entiset ja uusperheen muut jäsenet kasaavat kuormaa jaantavat lisäksi kauniita lisänimiä? Bonusäidit kertovat, miten heitä on kuvailtu.

Bonusäitien saamia lisänimiä

  • En koskaan tajunnut olevani takakireä ilonpilaaja, ennen kuin minusta tuli bonusäiti
  • Mä olen Harry Potterista tuttu ankeuttaja, joka imee elämän ilon kaikista pois
  • Eräs taho toivoo että häviäisin maailmasta. Voi pojat että teleportaatiolaite oiskin joskus hyvä!
  • Mä olen kyliltä kuullu että olen väkisten hankkiutumassa naimisiin ja varastamassa perintörahoja
  • Teretulemast joukkoomme nyrpeään!
  •  Perheenrikkoja ilmoittautuu! Tapasinhan mieheni vuosia hänen eronsa jälkeen. Ei tienny itkeä vai nauraa, ku sain kuulla, kuinka olen rikkonut heidän ydinperheensä
  • Täällä yksi tosi takakireä, nipottaja, natsi, jolla äänijänteet koetuksella joka päivä
  • Täällä on ”Teoria Mauri” ja taidanpa olla myös ”asioiden vaikeaksi tekijä”
  • Minä olen vain *bioäidin nimi* halpa kopio, laastari, korvike ja mitä näitä nyt on
  • Täällä itse saatana kuulemma, joka kieltää kaiken ja on ilkeä
  • Minua sanotaan teiniksi, sillä miehen entinen oli minua 12 vuotta vanhempi
  • Veemäinen muija täällä!
  • Tavan nirppa nokka
  • Horatsu, ei penaalin terävin kynä
  • Bonuslapsi on kertonut useaan otteeseen, kuinka olen hänen elämän pilanntu ja kuinka on mun vika et äiti ja iskä ei oo enää yhessä. Erosta oli kaksi vuotta ennen kun tulin kuvioihin.
  • Anoppi haukku Justinaaksi, kun komensin bonuslastani
  • Olen kuulemma räksyttävä terrieri

Ero ja perheen hajoaminen on todella vaikeaa aikaa, mutta usein se ei ole kuitenkaan äitipuolen syy, eikä siten myöskään vastuu

Tunteet ja suru voivat viipyä vuosikausia ja nousta pintaan aina uudestaan. Ulkopuolelta tämän kaiken keskelle saapuva bonusäiti voi olla helppo kohde ristiriitaisille tunteille. Ero ja perheen hajoaminen on todella vaikeaa aikaa, mutta usein se ei ole kuitenkaan äitipuolen syy, eikä siten myöskään vastuu

Lasten ja aikuisten tunteet, ikävä ja suru purkautuvat monesti ikävinä riitoina, haukkumasanoina ja ilkeinä nimityksinä. Perheytyminen ja haavojen parantuminen vaativat kuitenkin yleensä paljon aikaa. Ainoa mitä tällä yhteisellä matkalla voisi toivoa kaikilta osapuolilta, on armoa toisiamme kohtaan ja hellän, avoimen sydämen.

Oletko sinä äitipuoli? Kerro millainen sinun matkasi on ollut.

Lue lisää aiheesta Itke vaan, äitipuoli

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä