Armeijan kasvisruokapäivä ei ole mitään viherpiipertäjien ideologista tuputusta, vaan järkiperäinen ympäristöteko

Teksti Terhi-Anneli

Naurettava kohu armeijan kasvisruokapäivästä

Luin netistä, että Suomen armeijan varuskunnissa syödään syksystä lähtien enemmän kasvisruokaa ja syksyn ruokalistalla on joka viikko kasvisruokapäivä. Kasvisruokaanhan kuuluu maitotuotteet ja kananmuna, joten kyse ei ole edes vegaanisesta ruokavaliosta. Silti armeijan kasvisruokapäivän valinnasta on noussut naurettava kohu.

”Vanhan viisauden mukaan armeija marssii vatsallaan. Mikään armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla.” Jussi Niinistö, puolustusministeri.

Hei oikeasti nyt. Vegebuumi on täällä ja lihan maine droppaa.

Mutta onhan se nyt aika kummallista, ettei jokin niin korkeassa asemassa oleva kuin puolustusministeri näe asiaan liittyvää suurempaa kokonaisuutta. Lihantuotannon kestämättömyydesta ja vaaroista on paljon uutta tutkimustietoa ja on aikamoista olla myös tietämätön, että monipuolisella kasvisruokavaliolla ei synny proteiini tai hiiliydraattivajetta sen enempää, kuin sekaruokavaliollakaan. Myös sekasyöjällä voi olla huonot ruokailutottumukset ja siitä johtuva huono terveydentila. Prosessioitua nakkia ja kolesterolia suoraan suoneen.

Kasvisruokavalion positiivisia vaikutuksia sitä paitsi puidaan jatkuvasti ja niistä voi kuulla ja lukea joka tuutista. Tiedolta ja vegeilyltä ei voi välttyä.

Mitä niin pelottavaa kasviksissa on, että se herättää näin valtavasti vastustusta ja kiihkeää reagointia?

Jos armeijan rooli on puolustaa kotimaataan ja sen kansalaisia, on kasvisruokavalion lisääminen rationaalinen ja hieno ympäristöteko

Armeijan vegeruokapäivää perustellaan ympäristötekona, joka on tosi akuutti ja tärkeä perustelu. On sitä paitsi suoraselkäistä reagoida konkreettisella teolla ilmastonmuutokseen ja lihantuotannon ongelmiin.

Miksi ihmeessä vastustajat silti vetävät ideologiakortin esiin, kun siitä ei edes ole kyse?

Vai onko?

On aivan ihme äijäilyä ja tuhoavaa maskuliinisuutta halventaa ”viherpiipertäjiä”, kun kyse on järkiperäisestä tutkittuun tietoon perustuvasta valinnasta. Ihan kuin kasvissyönti ja muista välittäminen olisi noin muutenkaan joku osoitus heikkoudesta.

Ja mitä niin pelottavaa kasviksissa on, että se herättää näin valtavasti vastustusta ja kiihkeyttä?

Sotilaat eivät kuulemma jaksa puolustaa maata kasviksilla.

Ensinnäkin, mitähän suomalaiset sotilaat sodassa aikoinaan söivät? Liha oli sota-aikana harvinainen ylellisyystuote, joten sotilaan puolustivat maata vaikeissa olosuhteissa pääosin kasvisruokavalion voimin.  Perunaa, lanttua, kaalta, leipää, viljoja, herneitä ja papuja kului eniten. Liha ei säilynyt sota-aikana pitkään ja oli siten myösvaikeasti saatava raaka-aine.

Toisekseen, maanpuolustuksenkin kuuluu uudistua ja muuttua ajassa, eikä jumittua vanhoihin uskomuksiin. Kuten nyt vaikka siihen, että kasvisruokavalio on pupujen ruokaa eikä mistään kotoisin. Anna nyt kaikki kestää.

Jukka Huusko@juhuus

Puolustusministeri @jniinisto mukaan ”mikään armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla.” Not true. Kuvassa on syömäni lounas peshmergojen tukikohdassa Dakukissa P-Irakissa. He syövät kerran viikossa kanaa, muina päivinä papuja ja riisiä.

Minua ainakin suuresti kiinnostaa se, että suomalainen luonto ja monimuotoisuus säilyisivät ja selviytyisivät kaikessa tässä maailmanlaajuisessa tuhossa.

Ja olisihan se aika hienoa, jos lapseni oppisivat armeijassa että kaikenlainen maanpuolustus ja luonnon suojeleminen kuuluu varusmiehen tehtäviin. Ja että kasvissyönti on sitä todellista äijäilyä,  suoraa äksöniä asioiden muuttamiseksi.

Kasvisruokapäivähän oli muuten varusmiesten oma idea, joten en ole kauhean huolissani.

Vegenatiivit ovat täällä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä