Bimbo ituhippi, Isiksen profeetta ja surkastuneet tissit – näin minua kuvaillaan, koska olen vegaani

Teksti

Onko vegaanien tissit niin rasvan puutteesta surkastuneet, että ette käytä rintsikoita?

Saan vastaanottaa ikäviä viestejä aika usein. Tähän asti vegaaniutta koskevien blogikirjoituksieni vuoksi olen saanut muun muassa vastaanottaa tällaisia kommentteja:

Provokatiivista sontaa oikein kilokaupalla

Taas tätä itsensä esille nostamista KAIKKI vegaanit ovat tätä samaa minäminäminäminä-ideologiaa

Onko vegaanien tissit niin rasvan puutteesta surkastuneet, että ette käytä rintsikoita?

Vegaanitkin on kyllä niin tajutonta sakkia että oksat pois ja pala latvaakin….

Vittu mitä paskaa!

”Minä näin vegaanina ymmärrän” ”Kun minä olen vegaani niin ajattelen” Olet ihan samanlainen marmattaja kuin lapseni opettaja

Mikä tää bimbo on joka näitä kirjoittelee! Ei saatana.

Joten suosittelen tutustumaan asiaan ennen kuin huutelemaan sieltä pienestä mylittlepony-kuplasta

Vitun ituhippi, joka elää kiviajalla

Jos keinosiemennys on raiskaus, tulevatko kaikki lapsettomuushoidoissa käyvät äidit raiskatuiksi?

Paskapuhetta!

No voi vittu uliuli ja lässynlää

Vege jos joku tuijottaa omaa napaansa ja hahmotus isosta kuvasta täysin kateissa ja peilistä ei näy kun aikuisiän akne

Tuliko hyvä mieli tästä möyhöttämisestä? Ja kehtaat valehdella

Nämä väärät profeetat julistavat heille itselleen sopivaa sanaa ISIS on oikea paikka muunnellun totuuden levittämiseen

Kaikki kommentit, haukkumiset ja agressiiviset palautteet mitä saan, kielivät vain siitä, että aihe on tärkeä. 

Eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on yhteiskunnassamme normaalia. Se on normi, kulttuurinen tapa ja syvälle juurtunut traditio. Traditio tarkoittaa kyseiseen kulttuuriin omaksuttuja uskomuksia, tietoja, asenteita ja tapoja. Vallitsevat traditiot eivät kuitenkaan tarkoita sitä että ne olisivat moraalisesti oikein. Traditio tai sitä tukeva yleinen konsensus ei ole sama, kuin että olisi jees jatkaa kyseistä toimintaa.

Kun marginaalinen ryhmä väestöä alkaa kokea jonkin tradition epämoraalisena, uusi aatesuunta voi alkaa nousta valtavirtaa vastaan. Oppositiossa oleva aatesuuntaus nähdään usein aluksi äärimmäisen radikaalina ja sitä kannattavat yksilöt perinteitä uhkaavina.

Häpeää tunteva lihansyöjä tai turkisten käyttäjä usein kiistää aiheuttamansa kärsimyksen, välttelee aihetta tai tulee aggressiiviseksi.

Vegaanius on aatesuunta, jonka kulmakiviä ovat empatia ja altruismi. Se on moraalifilosofia jonka kannattajat eivät käytä eläinkunnan tuotteita ruokavaliossaan, mutta eivät myöskään pukeudu eläinperäisiin vaatteisiin tai käytä palveluita jotka perustuvat eläinten riistoon.

Ei kuulosta itseasiassa kauhean pahalta? Vaikuttaa siltä, että vegaanit ottavat aktiivisesti vastuun teoistaan ja toimivat konkreettisesti eläinten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta. Miksi vegaanius sitten nähdään monesti äärimmäisenä? Miksi vegaaneihin suhtaudutaan vähätellen, usein jopa agressiivisesti?

Filosofi ja tutkija Elisa Aaltola kertoo ilmiöstä näin:

”Häpeä ei nimittäin ole suotuisa tunne, kun puhutaan eläinten oikeuksien kaltaisista moraalikysymyksistä. Häpeää tunteva lihansyöjä tai turkisten käyttäjä usein kiistää aiheuttamansa kärsimyksen, välttelee aihetta tai tulee aggressiiviseksi. Aseena voi olla pilkka tai väheksyntä: eläinsuojelijoita ei tarvitse ottaa vakavasti, koska he ovat naiiveja ja tunteilevia haihattelijoita!” HS.fi 

Saan siis ehkä törkeitä kommentteja, sillä minut koetaan uhkana. Häiritsevänä marmattajana, joka osoittaa yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mikä kommenteissa on olennaista huomata on se, että ne pyrkivät kohdistumaan minuun henkilökohtaisesti. Harvoin ne osoittelevat aihetta itseään.

Kaikki kommentit, haukkumiset ja agressiiviset palautteet mitä saan, kielivät kuitenkin vain siitä, että aihe on tärkeä. Ja kaikki tämä palauteryöppy vahvistaa sen, että aiheesta on kirjoitetta lisää ja siitä on nostatettava vakavaa yhteiskunnallista keskustelua.

”Vegaanit ovat tunteilevia haihattelijoita? —Se on hassu väite, koska juuri eläin­oikeusajattelijat yrittävät perustella eläinten huomioimista järjellisesti, kuten Elisa Aaltola nyt tekee. Hän huomauttaa, että kovat eläinasenteet vasta perustuvatkin tunteisiin, kuten ylemmyyteen, inhoon ja pelkoon. Lisäksi mukana on kasa epämääräisiä oletuksia ja ahneuden kaltaisia asenteita. Yhdessä ne ovat johtaneet omituiseen nykytilaan, jossa lellimme puudelimme piloille ja tuijotamme haltioissamme Norppaliveä, mutta samaan aikaan syömme ahnaasti kebabrullaa.” HS.fi

Seuraa blogiani myös Facegbookissa ja Instagramissa 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä