Eikö nettivihalla ole mitään rajaa?

Teksti

Kirjoitus pohjautuu tositarinaan ja tekstissä esiintyvät vihaviestit ovat aitoja.

Ruudun toisella puolella istuu kuitenkin aina verta ja lihaa oleva ihminen jonka sormet liukuvat näppäimillä ja kuljettavat vihaa.

Mulattiäpärä

Sanoja virtaa ruudulla. Raakoja ja kovia kuin huuto, loputtomasti. Voisi jättää sikseen, mikä lie trolli tai epäkehittyneen aivolohkonsa kiusaama teini. Voisi vetää töpselin seinästä, upottaa puhelimen vessanpönttöön. Mutta mitä se auttaisi, jos sanat täyttävät näytöt taas seuraavana päivänä? Mitä auttaa lakaista maton alle jos kaiken kohtaa kuitenkin taas huomenna?

Miksi ei saisi näkyä, kuulua ja olla olemassa? Onko tämä maailma jossa oma lapsi joutuu pärjäämään omillaan, silloin kuin minä en enää ole täällä?

Ruudun toisella puolella istuu kuitenkin aina verta ja lihaa oleva toinen ihminen jonka sormet liukuvat näppäimillä ja kuljettavat vihaa. Ne kulkeutuvat nollina ja ykkösinä verkkokalvoillesi, osuvat maaliinsa ja kaivertuvat ihon alle. Maali ei ole kuitenkaan pelkästään sinun olemassaolosi, vaan myös viisivuotias lapsesi.

Miten kukaan voi vihata edes netissä lasta, joka ei edes vielä ymmärrä miksi kukaan voisi vihata toista ihmistä? Lasta, joka ei oikein edes ymmärrä mitä viha on? Vaikka viha ei kohdistukaan oikeasti sinuun ja lapseesi vaan ulos on purkautuneet kirjoittajan sydämen syvät varjot eli  kohteesta viis, miksi pitäisi ymmärtää hyökkääjää?

Jokainen ruudulla oleva sana ja lause tapahtuu oikeasti. Ne on kirjoitettu, ne on lähetetty ja ne kohdistuvat.

Kun me olemme lapsia niin me ihmettelemme, mutta lapsi ei tuomitse. Lapsi ei vihaa. Lapsi ei arvota toista ylemmäksi, toista alemmaksi tai mitätöi. Lapsi ei syrji sukupuolta, kokoa, erilaisuutta tai ihonväriä. Mutta jos monet muutkin tekevät niin, lapsi oppii kasvaessaan että niinkin voi elää.

Paskapökäle

Maailma on kuin valtava supermarketti, jossa on tarjolla arvokokoelmia. Lapsi kulkee marketin hyllyjen kirjavilla käytävillä ja oppii etiketteja lukemalla. Mikä väri, maku, kaiku tai tunne houkuttelesi? Ei kukaan huutele neekeriä kadulla tummaihoiselle pienelle eikä kirjoittele uhkauksia sosiaalisessa mediassa, ellei syrjivät ajatukset ja tunteet olisi jo olleet tarjolla marketin hyllyillä. Ehkä sellaiset arvot eivät kukkisi, ellei niitä sallittaisi.

Pinnan alla kuohuu arvovirtaukset, jotka tempaisevat mukaansa. Sellaiset tummat aallot, jotka haluavat hukuttaa kaikki tielleen osuvat.

Pyöräytä sitten paskapökäle maailmaan

Jokainen ruudulla oleva sana ja lause tapahtuu oikeasti. Ne on kirjoitettu, ne on lähetetty ja ne kohdistuvat. Ne kohdistuvat ihmiseen ja ne kohdistuvat lapseen. Puhelimet sammutetaan, koneesta virta pois.

Mutta kun puhelin taas avataan, virtaavat tummat aallot.

Neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri neekeri 

Verkkovihan kohteeksi joutuvat usein naiset ja vähemmistöihin kuuluvat.

  • ”Suomalaisessa nettikeskustelussa oman tutkimukseni perusteella usein rasismi ja seksismi ovat kietoutuneet yhteen, ja aggressiivisia ja uhkaavia viestejä saavat eniten juuri naiset, jotka ovat ottaneet selkeästi ei-rasistisen linjan esimerkiksi maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista puhuttaessa” – Tuija Saresma, hs.fi

Internet täyttyy toinen toistaan kovemmista, julmemmista ja karummista äänistä. Verkkovihan kohteeksi joutuvat usein naiset ja vähemmistöihin kuuluvat, kuten minä itsekin. Aluksi sain vihapostia vain vegaaniutta liittyviin teksteihini, viime aikoina on ihan sama mistä kirjoitan niin reaktiot ovat samat.

Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta se on johtanut sananvapauden kaventumiseen, sillä naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jakaviin aiheisiin. Toimittaja Rebekka Härkönen kirjoitti yhden jutun Turun Sanomiin ja joutui somevihan kohteeksi. Hän kertoo muistavansa hyvin viestin, jossa uhataan hänen ja koko perheensä jäävän auton alle. Liitteeksi viestiin oli liitetty  todella rajua kuvamateriaalia.

  • ”Jos sanktiot nettihäirinnästä olisivat isommat, nettihäirintää olisi vähemmän. On surullista, että meillä voi hyvin vapaasti heitellä tappouhkauksia.” Atte Oksanen, Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori

Ei ole enää mitään ”se tapahtuu vain siellä netissä”- tyyppistä rajaa kahden maailman välillä. Me ihan oikeat ihmiset luomme sosiaalisen median ilmapiirin ja ne arvot jotka siellä mylläävät. Miksi nettivihaan ei sitten puututa? Miksi häirintä ja vihapuhe sallitaan? Ja miksi somessa sivulliset eivät puutu enemmän häiriköintiin, puolustaen tai vetäen rajoja?

Oksanen mainitsee miten nettihäirintään puuttuminen on vaikeaa, mutta se heijastelee millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Nettihäirintäänhän pystyttäisiin puuttumaan laeilla, joten tehdään esimerkiksi Saksassa. Suomessa tällaisia lakeja ei kuitenkaan ole ja sitä perustellaan mm. sananvapaudella.

Kuuluuko sananvapauteen vihan lietsonta ja häirintä? Syrjintä, naisten hiljentäminen ja uhkaileminen?

Nettiviha on tekoja, jotka tehdään toisen toimesta ja ne kohdistuvat aina ihan oikeisiin ihmisiin. Vaikka välissä on ruutu, ei se mitätöi tai vähennä teon merkitystä. Vaikka emme kohtaa fyysisesti tai näe kasvoista kasvoihin, oikea ihminen on siellä ruudun takana.

Jokainen myötätuntoinen ja järkevä ihminen voi varmastikin todeta, että nettiviha on valtava epäkohta ja vääryys.

 

Lähteet: Vihan ja inhon internet, HS.fi

 

– Lapset on elämän parasta aikaa –

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä