Elämän ei tarvitse olla täydellistä, ollakseen täydellistä

Teksti Terhi-Anneli

Elämän ei tarvitse olla täydellistä, ollakseen täydellistä.

Täydellistäkin täydellisempää elämä on jopa silloin, kun yrität ehtiä paikkaan B ajoissa, mutta taapero oppii irroittamaan pyöräilykypäränsä ja heittää sen pusikkoon sadatta kertaa. Usko tai älä, jopa sitä uhmakasta taaperoa, niitä puskissa mönkimisiä, tuskanhikeä ja väsymysitkua ymmärtää myöhemmin eri tasolla. Jopa ikävöi niin, että sattuu.

Epätäydellinen hetki, tekee elämästä täydellistä.

Miten lapsi luottaa ja tuntee olevansa turvassa –  testaa rakkauden rajoja. Miten vähän aikaa kukaan meistä on niin pieni, että saamme avoimesti näyttää koko tunteidemme kirjon. Ihan tuosta vaan heittäytyä fiilikseen ja antaa sen viedä. Kun lapsuus loppuu, alkaa toisenlainen aikakausi. Hallinta ja kontrolli. Kuuluuko siihen myös riittämättömyys, itsensä jatkuva kehittäminen paremmaksi ihmiseksi ja hyväksynnän etsiminen?

Kuinka paljon meillä aikuisilla on lopulta sellaisia paikkoja, joissa voimme turvassa vaan antaa palaa?

Olen huomannut että eniten sydäntä läikähdyttää sellaiset muistot ja tilanteet, joissa elämä heittäytyi päin kasvoja koko voimallaan. Oli se hyvää tai huonoa, kaikella on lopulta merkityksensä.

Apatia on onnen suuri kilpailija

Kun suunnitelmat ei pidäkään, lapsi ei nuku kun sitä väsyttää, kun ahdistaa juhlan keskellä, itkettää auringonpaisteessa, nauraa uupumuksesta ja valvoo yöllä kun pitäisi nukkua.

Sellaista on elämä, täyttä ja kukkuroillaan. Sillä minusta tuntuu että niin kauan kun tuntee, ei ole hätää. Niin kauan kun jokin sisimmässä lyö kipinää, on elossa. Apatia on onnen suuri kilpailija ja se voi viedä, jos pyrkii lukitsemaan itsensä täydellisyyden vankilaan.

Me ymmärrämme meille tapahtuneita asioita usein taaksepäin. Jokainen eletty päivä, viikko ja vuosi on mahdollisuus ymmärtää syvemmin. Jokin satuttava ja kipeä kokemus voi kääntyä päälaelleen, nyt kun olen tullut äidiksi, ymmärrän omaa äitiäni paremmin. Aika parantaa vain, jos annamme ihmisille koko avoimen sydämen ja uuden mahdollisuuden.

Me olemme erilaisia ja jokaisella meistä on oma tarina. Mutta me olemme silti kaikki yhtä tärkeitä ja sen hyväksyminen ja vaaliminen johtaa vapauteen.

Onni karkaa, valuu sormiemme välistä jonnekin näkökentän sivulaidoille. Sillä harvoin tunnistamme onnea, vaikka se seisoisi suoraan silmiemme edessä. Siksi juuri ne epätäydellisen raa’at hetket piirtyy sydämeen vahvoina: siellä tapahtui jotain kaunista ja selittämätöntä.

Elämän ei tarvitse olla täydellistä, ollakseen täydellistä. Täydellinen on sitä paitsi äärettömän tylsää.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä