Elämäni rakkain ihminen on veljeni leijonamieli – alkoholismin viemä

Teksti
Huom. Veljeni on antanut luvan julkaista tekstin.

 

”Iltatuuli joka vei hiukseni. Sinun kutrisi jotka olivat liian aikaisin. Pieni pehmeä kätesi kädessäni, joka hikoili.”

Päiväkirja, Terhi

On vuosi 1990

Ajat jalkaani polkutraktorillasi. Viisivuotias kikkarapää. Rakastan ja vihaan sinua, ällötys. Nukahdan viereesi silittäen hiuksiasi.

On vuosi 1996

Ajattelen vain itseäni. Olen teini ja olemme juuri muuttaneet jonnekin vitun Kokkolaan. Olet aina varjoissa, pieni joka kulkee seinissä ja sopeutuu. Olet hiljaa, et sano mitään. Hymyilet vaan. Kun halaan, pidät tiukasti kiinni. Poltan salaa tupakan ja kikatat varjoissasi.

On vuosi 2000

Soitan ja soitan ja et vastaa vaikka on keskiyö ja Millenium. Olen asunut Helsingissä jo aikani ja olen Kreikassa bilettämässä. Olen jättänyt sinut oman onnesi nojaan, koska niinhän me teemme. Olet lapsi ja olet kotona. Ette vastaa puhelimeen.

On vuosi 2005

En ole kuullut sinusta vuoteen kikkarapää. Soitan ja tulen luoksesi. Itkemme yhdessä. Elämä on vaikeaa, universumi on suuri. Me ajattelemme kaikkeuden loppumattomuutta.

Voisitko nousta ja alkaa kukoistaa. Ymmärrän kipusi. Tule ja näe valo. Mikä valo, kysyt, varjoissasi.

On vuosi 2010

Muutin Tanskaan.

Hei, tule käymään! Soitellaan ja olet aina sekaisin.

Tulet, ja kuset kaiken.

En voi enää luottaa sinuun, elä tule. Varjo imaisee sinut mukaansa.

On vuosi 2015

Rakennat lasteni kanssa lumilinnaa. Kätesi eivät tärise, mutta silmäsi leimuavat.

Katson sinua ja sydämeni väräjää. Kerrot avaruuksista. Katseesi harhailee mutta kun se vaivihkaa osuu minuun, näen että olet siellä jossakin tuolla puolen. Veljeni leijonamieli.

On vuosi 2019

En ole kuullut sinusta jälleen vuoteen.

Istun yksin pimeässä ja ajattelen sinua. Käteni pyyhkivät oman viisivuotiaan kiharoita. Miten kertoa sinusta.

Missä olet veljeni leijonamieli? Ajattelen hiuksiasi kun heräsit aamuisin. Kun ajoit päälleni polkutraktorillasi. Kun kalastit yksin, vaikka olit vasta pieni.

Näen silmieni takana hahmosi kaislojen seassa. Miten olit hievahtamatta tuntikausia. Mitä sinä silloin ajattelit?

Kun lapseni eivät voi nähdä mitä näin. He eivät kuule, eivät ymmärrä maan kutsua, eivät tajua kylämme syksyä, eivät edes ymmärrä mitä se sana on, miltä tuoksuu multa, mitä on ruska, vesi joka on ruskea, ilma joka lyö poskiin mutta ei tunne rakkautta, missä kaislat pyyhkivät jalkoja veriviiruille, veden pinta joka on liikahtamatta ja ne loputtomat kuiskaukset, joiden varjot pitävät otteessaan.

Et vastaa puheluihini, sillä kuuntelet hievahtamatta viinapirun kuiskailuja ja kuvittelet että me emme enää usko tai toivo. Että me emme enää muista miten jaksoit hievahtamatta odottaa.

Parempaa.

Stigma poltetaan tuomitsevissa katseissa ihoosi loppuelämäksi: alkoholisti.

Mutta se ei ole sinun vikasi veljeni leijonamieli, vaan se on sairautta.

 

 

”Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholin käyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä.”  Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri

Kommentit

6 kommenttia
Terhi-Anneli

Kiitos 🙂

Terhi

Avatar

Kiitos että kirjoitit tämän❤

Terhi-Anneli

Kiitos!

Avatar

Osui syvälle sydämeen 😢❤️

Avatar

❤️

Avatar

Kosketti niin ♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä