En jaksanut, joten lopetin syömisen

Teksti

Turhaudumme vartaloomme joka ei toimi, ei ole vallassamme

Turhaudumme vartaloomme joka ei toimi, ei ole vallassamme

Onko sinulla joskus tullut lihasjumi selkään, niskaan tai revähtänyt reisilihas? Alamme automaattisesti kompensoimaan tuota uuvahtanutta lihasta kulkemalla vinossa, oudosti linkuttaen tai liikkuen jäykästi kuin olisimme muovattu kipsin sisään.

Koko kehomme asento vääristyy kuin huomaamatta ja kohta pienen lihasjumin hoitamattomuus leviää kehoon erilaisina kipuina, kramppeina. Toimimaton ja kivulias keho aiheuttaa nopeasti ongelmia myös mieleen. Turhaudumme vartaloomme, joka ei toimi, ei ole vallassamme, aiheuttaen voimattomuutta.

Me kaikki tiedämme jo mien mielen kroonistunut stressitila voi aiheuttaa vakavan fyysisen oireen, vatsahaavan. Hyvä olo tai kipu kehollistuu.  Ei ole mitään humpuukia, että liiallisen stressin aiheuttama hormonaalinen epätasapainotila alkaa lopulta aiheuttaa fysiologisia muutoksia vartalossa. Masennus ei ole vain mielen sairaus, vaan se ottaa haltuunsa koko meidän olemuksemme. Se voi olla jopa lähtöisin kehollisuudestamme, josta se kipuaa hitaasti kohti tietoisuuttamme.

Mieli ja keho ovat ykseys

Mieli ja keho ovat ykseys

Tunteet kehollistuvat. Ne ovat ruumiinkielessä, unettomuudessa, naurussa ja nauramattomuudessa. Sairaalloisessa halussa tai haluttomuudessa. Ruokahalussa ja ruokahaluttomuudessa. Ne katsovat meitä peileistä ja joko katsovat meitä lempeästi tai inhoten, välinpitämättömästi tai rakastaen.

Seuraan huolestuneena dieettikulttuuria ja miten se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Miten se on vaikuttanut minuun ja miten se vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.

Mieli ja keho ovat ykseys. Ehdoton symbioosi, jossa toista ei voi olla ilman toista.

Jos lakkaamme hoitamasta yhtä niistä, toinen menee epäkuntoon. Jos ei heti epäkuntoon, niin aluksi varovasti reistaillen. Toiseus yskähtelee ja pyrkii vihjailemaan huollon tarpeesta. Tämä toinen puoli raahaa toista osaa perässään, epätoivoisesti toivoen voivansa kompensoida uuvahtanutta toista puoliskoaan. Mutta jossakin vaiheessa kokonaisuus alkaa kulkea vinossa. Selkä köyryssä ja niin lihas toisensa jälkeen uupuu.

Ja jos symbioosin epätasapaino on mennyt liian pitkälle, kaikki kaatuu.

Sairastunut kehonkuva ilmenee dieettikulttuurissa

Seuraan huolestuneena dieettikulttuuria ja miten se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Miten se on vaikuttanut minuun ja miten se vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Pikadieetit, ruokien punnitseminen ja vaakalukujen tuijottaminen heijastelevat vääristyneitä arvoja, riittämättömyyttä. Miten BMI:stä on tullut ohjenuora, jota käytetään jopa terveydenhuollossa. BMI:n kehitti aikoinaan matemaatikko, eikä sen alkuperäinen tarkoitus ollut koskaan tulla terveydenhuollon käyttöön.

Sen ei ollut koskaan tarkoitus olla terveysmittari.

Jos vaakaluku vaikuttaa mielialaan tai siihen miten päiväsi tulee sujumaan, suhde painoon ja kehoon ei ole terve. Painomme muuttuu elämän aikana ja se on normaalia, jos opetamme lapsillemme toisin, tulee kehonkuva hallitsemaan heidän elämäänsä tavalla tai toisella.

Elämän merkitys ei ole painonpudotus. Laihduttaminen vie vain aikaa, energiaa, aivokapasiteettia ja tilaa asioita, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä.

Elämän merkitys ei ole painonpudotus. Laihduttaminen vie vain aikaa, energiaa, aivokapasiteettia ja tilaa asioita, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä. Ja sellainen joka puhuu kehostaan rumasti, heijastelee häpeäänsä ja arvosteluaan myös ympärillä oleviin. Miten jatkuvasti ruokien kanssa kiristelevä ja treenaava äiti vaikuttaa tyttärensä itsetuntoon? Milloin tytär voisi koskaan kokea olevansa tarpeeksi hyvä?

Dieettaamisen lopettaminen ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi itsestään ja kehostaan huolta. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että tyhjänpäiväinen vaakaluvun tuijottaminen vaihtuisi armollisuuteen, rakastamiseen ja sallivuuteen.

Tämä tyttö näkee nälkää.

Hän on alkanut kaluta itseään sisältä.

Sinin 38, keho ja mieli ovat kallellaan

Sini on yksi niistä, jotka sairastavat syömishäiriötä.

”En jaksanut.

Lopetin syömisen.

Tämä tyttö näkee nälkää.
Hän on alkanut kaluta itseään sisältä.

Kampaajalle on pakko mennä. Peilikuva raatelee puolitoistatuntia eikä senkään tulos maistu.
Kaikki penkit murskaavat luita. Istun mustelmilla ja nojaan nirhaumiin. Hiuksia joka paikassa, paitsi päässä. Kylmä. Kasvoille kasvaa nöyhtää, mutta silti
saatana on kylmä.

Puhuu sekavasti. Pälyilee.
Yliherkkä. Hyvin itkuinen.
Pakkoliikuntaa. Älkää antako hänen seistä.

Puuro on syötävä pikkulusikalla, omena kuutioina ja leipää jauhetaan loputtomiin.

Ensin leipää on ruista, sitten näkkileipää ja lopulta ilman sitäkin pärjää.
Kasin oppilas, kaikessa keskinkertainen sini.
Tässä olen hyvä.
Vähentämisessä. Vähenemisessä.
Jotain, mistä minut huomataan.
Jotain, mitä jaksan paremmin kuin kukaan muu.
Vain liikaa tai liian vähän on riittävästi.

Vakava tapaus.
Kolmas sisäänkirjautuminen ja olet kroonikko.
Kolmatta kertaa ei ole tullut. Sairaalasta on tullut suojelukohde. Joka lauantai pyöräilen sen ohi tanssimaan. Matkoille on tullut mittaa.

Sanotaan, ettei tämä koskaan parannu pois.
En tiedä.
Voi hyvin
olla.

Näin otan siitä selvää.”

Sini Peura, 38

Sini. Kuvan otti Jari Flinck.
Sini. Kuvan otti Jari Flinck.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä