En käytä enää arjessani meikkiä sillä väsyin peittelemiseen – meikkaaminen oli pelkoa riittämättömyydestä

Teksti

“Every time I left the house, I would be worried if I didn’t put on makeup: What if someone wanted a picture??” ALICIA KEYS

Katselin juuri talk-showta televisiosta, jossa jokainen ohjelmassa oleva naishenkilö oli todella vahvasti pakkeloitu. Heillä oli niin paljon meikkiä, että heidän huomasi varovan liiallista ilmeilyä. En ihmettele jos meikkivoidekerros alkaisikin rapista, jos liikaa hymyilisi. Niin valtavat meikkikerrokset olivat.

Miehillä oli puuteroitu nenänpää. Naisten ja miesten kuorrutuksen ero oli silmiinpistävän naurettava.

Mutta naisten ja miesten ulkonäkö onkin aivan eri tavalla arvotettua ja naisen asema yhteiskunnassa seisoo valitettavan usein huterilla korkokengillä. Jos et korkkiksia tai meikkiä käytä, et ole tietyllä yhteiskunnan tasolla tai asemassasi vakavasti otettava. Toki jos olet jonkun alan guru, voit kulkea vaikka aamutohveleissa ja jätesäkissä. Tai jos olet muuten vaan alempaa sosiaaliluokkaa, syrjäytynyt tai vaikka köyhä.

Kaikilla tasoilla persoonallinen ja sukupuoliroolien vastainen pukeutuminen ja meikittömyys vaatii kuitenkin edelleen aivan erityisesti kanttia.

Miksi niin moni nainen yhä meikkaa arjessa, vapaaehtoisesti? Eihän kukaan pakkelikerroksia naisten naamaan väkisillä laita, kyllä me saamme itse valita ovatko kasvomme luonnolliset vai ei. Miksi minä meikkasin jossakin elämänvaiheessa joka päivä, ennen kuin edes kehtasin astua ovesta ulos?

”Näytän mielestäni kauniilta ilman, että täytyy korostaa mitään osaa kasvoista” (lukijan kommentti)

Jos on sinut itsensä kanssa, ei koe tarvetta meikkaamiselle

Se oli epävarmuutta. On vaikeaa myöntää itselleen olevansa epävarma, kun tekee kaikkensa näyttääkseen itsevarmalta. Voi jopa kuvitella olevansa varmuutensa kukkuloilla.

Mutta juuri silloin voi olla tiedostamaton kaikista niistä ulkoisista odotuksista ja paineista, joiden alla on joutunut elämään jo pienestä asti. Monet jopa väittävät tekevänsä sen kaiken, ihan vain itsensä vuoksi. En jotenkin jaksa uskoa yhdenkään naisen välittävän piruakaan ulkonäöstään, jos he eläisivät erakkoina metsässä ja ainoa heijastus olisi lammen pinta? Meikkaaminen on sosiaalista käytöstä, joka peilaa kauneusihanteita ja yhteiskunnan vallitsevia arvoja.

Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala kertoo, että naiset meikkaavat sekä näyttääksen miesten silmissä puoleensavetäviltä että näyttääkseen hyvältä muiden naisten silmissä eli pärjätäkseen naisten välisessä kilpailussa.

Kyselin instagramissa lukijoiden mielipiteitä meikkaamiseen ja Maria Nordin kirjoitti minulle, että hän ei koe ulkonäköä niin tärkeänä että jaksaisi meikata: Jos on sinut itsensä kanssa, ei edes koe tarvetta meikkaamiselle. Mutta jos meikkaamiseen lähtee mukaan, voi syntyä kierre. Kierre pitää katkaista olemalla meikkaamatta, sillä silmä tottuu kyllä meikittömyyteen.

Silmä tarkoittaa ihan yhtä paljon omaa silmää, kuin muidenkin.

”En meikkaa, koska oon ihana just tämmöisenä” (lukijan kommentti)

Meikkaaminen ja ulkonäön muokkaaminen on ymmärrettävää sellaisessa maailmassa, jossa kauneutta ihaillaan ja viehättävyys voi olla suuri tekijä uran luomisessa. Kauneus ja ulkonäkö voi olla suuri tekijä ystävyyssuhteissa, suosiossa ja parinmuodostuksessa. Kauniilla ihmisillä voi olla jopa ura ja julkkisuus vain sen vuoksi, että heidät koetaan kauniina. Kauneus on kulttuurissamme arvo, jolla voi olla mittaamattomat seuraamukset.

Jokainen nuori tyttö haluaa olla kaunis, edes jonkun silmissä. Onko mitään kamalampaa kuin jatkuva pelko siitä, että tulee kutsutuksi rumaksi? Yksi lukija kirjoitti minulle, miten hän aloitti meikkaamaan 16 vuotta sitten kun tuntematon poika kutsui rumaksi ja sylki hiuksiin. Samana päivänä hän osti ensimmäiset meikkinsä.

Ulkonäön keinotekoinen muokkaaminen voi kuitenkin heijastelella sitä, miltä meistä tuntuu sisimmässä. Kun nuori tyttö ei ole varma omasta itsestä, alkaa korjailu paremmaksi. Riittävämmäksi, kelpaavammaksi. Joko tullakseen huomatuksi tai huomaamattomaksi. Kunhan kukaan ei sentään pitäisi rumana.

Mitä jos ulkonäön asemasta keskityttäisiin enemmän siihen, mitä me olemme ja mitä me sanomme? Siihen, mitä me osaamme.

Alicia Keys kampanjoi meikittömyyden puolesta.
Alicia Keys kampanjoi meikittömyyden puolesta.

”I don’t want to cover up anymore. Not my face, not my mind, not my soul, not my thoughts, not my dreams, not my struggles, not my emotional growth. Nothing.” ALICIA KEYS

Halusin olla naamioista riisuttu ja luonnollinen

Olin juuri täyttänyt kolmekymmentä, kun päätin yhtäkkiä lopettaa meikkaamisen. Väsyin omaan ja muiden pinnallisuuteen ja sen toimimattomuuteen, parisuhteideni kariutumiseen ja liiallisen yrittämisen turhuuteen. Miksi ei elää vain todesti sitä mitä on? En halunnut enää tuntea riittämättömyyttä ja ruokkia sen olemassaoloa omassa elämässäni.

Päätin alkaa kelvata itselleni ihan sellaisenaan, kokonaan. Ajattelin että jos vaikka rakastuu, haluan sen tapahtuvan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että olen alusta asti täysin oma itseni. En halunnut minuun kiinnitettävän huomiota sen vuoksi, miten olin piilottanut virheeni. Halusin näyttää kohtaamilleni ihmisille että on kaunista olla epätäydellinen. Jos minä olen tässä edessäsi paljas, sinäkin voit olla.

Halusin olla paljas ja auki, sisältä ja ulkoa. En halunnut olla katseen kohde, vaan ennen kaikkea ihmissielu, jolla oli sanottavaa.

Sinä kesänä kuljin vapauden tunteessa ja tunsin uudenlaista onnea. Kun päästi irti jostakin niin pinnallisesta, tunsi olevansa immuuni ulkoisille odotuksille. Hymyili leveämmin, tanssi vapautuneemmin, tunsi syvemmin. Sisäinen olo kupli suoraan pintaan, ilman turhia kuoria.

Ei tarvinnut pelätä tai jatkuvasti tiedostaa omaa olemusta. Ei tarvinnut pelätä vesisadetta, toisen vieressä nukkumista, vääränlaista valaistusta, saunailtoja tai baariin lähtemistä.

Oli aina valmiina ja yhtä riittävä.

Sinä ensimmäisenä meikittömänä kesänä tapasin nykyisen mieheni, lasteni isän. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin samainen mies siveli poskeani ja sanoi miten uskomattoman kaunis olen. Kaunein nainen kenet hän on koskaan tavannut.

Ja poskeni on edelleen täysin meikitön, riisuttu, luonnollinen –  täysin riittävä.

 

Tämä koskettava elokuva avaa nuorten tyttöjen elämää tänä päivänä:

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä