Facebookin profiilikuvat 2008 – 2018: suurten muutosten vuosikymmen

Teksti

Tartuin somehaasteeseen, jossa käydään omaa elämää läpi profiilikuvien viitoittamana. Tekstin tekeminen ja kuvien läpikäyminen oli kuin päiväkirjan kirjoittamista, kokonainen kymmenen vuotta tosin yhdellä kertaa.

2008 ja ensimmäiset profiilikuvani

Näiden kuvien aikana asuin Helsingissä ja Sipoossa, päivätyöni oli kuvaajana Yleisradiolla. Päivät täyttyivät työstä, työstä ja työstä. Muistan että panostin paljon kuvaajan uraani ja musiikin tekemiseen. Lapsettomana aikaa oli, dokumenttikuvaajana ja leikkaajana nautin valtavasti ihmisten tarinoista, kohtaamisista ja haasteista. Muistan jatkuvan nälän tehdä ja luoda lisää, mutta ajat olivat kuitenkin myös todella stressaavia.

Tein niin paljon tauotonta työtä, että sairastuin lopulta krooniseen kolmoishermosärkyyn. Raskas kamera aina samalla olalla laukaisi kivut, joihin ei auttanut kova fyysinen kuntoilu, hieronta tai lääkitys.

 

2009  ajelehtimista ja heittäytymistä

Olin irroittanut itseni lyhyestä parisuhteesta, tein töitä realitysarjassa, juhlin reippaasti ja ajelehdin. En oikein tiennyt mihin suuntaan olisin elämässäni lähtenyt. Tanskalainen nuoruuden ihastukseni löysi minut yllättäen Facebookin kautta ja kutsui Roskilden festivaaleille. Niin, miksi ei? Hyppäsimme porukalla lentokoneeseen ja lähdimme festaroimaan viikoksi. Tuo viikko muutti elämässäni kaiken.

2010 muutto Tanskaan ja uusperhe

Aloimme seurustella tanskalaisen nuoruuden ihastukseni kanssa ja koska olin lopen kyllästynyt työhöni, olin täysin valmis vaihtamaan maata. Muutin aika spontaanisti Tanskaan, jolloin minusta tuli kertarysäyksellä ulkosuomalainen,  äitipuoli kahdelle lapselle  ja kaiken lisäksi varsin pian huomasin olevani itsekin raskaana. Kaikki tapahtui nopeasti, mutta en ollut huolissani. Kaikki tuntui menevän juuri niin, kuin pitikin. Yllättäen, intuitiivisesti.

2011-2013 työ Lapissa ja uudenlaista ikävöimistä

Olin kotona miltei kaksi vuotta esikoisen kanssa, mutta ulkomaalaisuuden mukanaan tuoma ulkopuolisuuden tunne, yhä aika heikko kielitaito ja äitiys olivat todella raskasta aikaa. Uusi maa, vauvaelämä, vaikea uusperheyhteisö, tiukka taloudellinen tilanne ja rooli äitinä olivat tehneet tehtävänsä. Kaipasin työelämään, luovuuden pariin. Halusin töihin Suomeen ja otin vastaan työn Yle Sami radion leivissä.

Alkoi inspiroiva ja elämyksentäyteinen, mutta myös todella rankka aikakausi, jolloin olin Inarissa töissä pari viikkoa kerrallaan ja matkustin välillä kotiin tanskaan. Äitiys oli kuitenkin muuttanut levotonta sieluani ja ikävä oli musertava. Opin varsin nopeasti etten pystynytkään olemaan poissa lapseni luota.

2014 kielikoulua ja raskaus

Kuvassa jossa olen kamera olalla, olen itseasiassa jatkuvasti oksentamaisillani. Olin tuolloin raskaana toiselle lapselleni ja työpäivät helteissä olivat järkyttäviä. Tein välillä työkeikkoja Suomessa, välillä Tanskassa. Toisessa kuvassa esikoinen sylissäni olen jo äitiyslomalla. Kävin aina synnytykseen asti kielikoulua ja valmistuin luokan priimuksena tanskankielen kurssiltani. Minulle se oli jotenkin kova juttu ja olen edelleen sairaan ylpeä siitä että sain tanskan suullisesta kokeesta täydet pisteet. Ajatella.

2015 vauvaelämää ja vegaanius

Kasvissyöntimme muuttui vegaaniudeksi ja perhe oli kasvanut taas yhden lapsen verran. Myötätuntoa seuraava arvomaailma muutti paljon asioita elämässämme, mutta kyllä sitä hulinaa silti riitti!

2016 täyttä perhe-elämää ja yrittäjyys

2016 kielitaitoni oli kohentunut niin hyvin, että rohkenin perustaa oman pienen media-alan yrityksen. Uusperheemme tilanne oli rauhoittunut, vegaaniuden ja aktiivisen liikkumisen myötä kolmoishermosärkyni hiljeni täysin. Vuosien kivussa elämisen tilalle tuli terve keho. Olo oli terve, voimakas ja itsenäinen.

2017 työn raadantaa ja aloitan bloggaamaan Vauva-ja Meidän perhe-lehtien blogiyhteisössä

Tein kellon ympäri töitä, sillä tuore yrittäjyyys on todella vaikeaa- vielä vieraassa maassa. Aloitin myös keväällä bloggaamaan, josta tulikin tasapaino stressaavalle työlle, vaikka en edes aloittaessani oikein tiennyt mitä bloggaaminen edes oli. Olen aina kuitenkin kirjoittanut paljon ja halusin ottaa haasteen vastaan. Pian kirjoittamisesta tulikin todella tärkeä henkireikä ja vastapaino stressaavalle työtilanteelle.

Ensimmäinen kuva oli blogini ihka ensimmäinen profiilikuva.

2018 kirjoittamisen merkitys kasvaa ja siirryn ammattibloggaajaksi Kaksplus-lehdelle

Salakavalasti sisällöntuottaminen ja bloggaaminen kasvoi itselleni merkitykselliseksi asiaksi. Olin alkanut huomaamaan miten bloggaaminen piti minut kiinni kotimaan asioissa, kannusti seuraamaan medioita, uutisia ja loi mahdollisuuksia todellisille kohtaamisille. Lähennyin kadoksissa ollutta suomalaisuuttani, ulkopuolisuuttani vieraalla maalla.

Kirjoittamalla pystyi myös aivan eri tasolla luoda yhteyttä muihin ihmisiin, tuoda esiin ajatuksia ulkosuomalaisuudesta, vanhemmuudesta, vegaaniudesta tai yhteiskunnallisista epäkohdista. Kun sanoitti vaikeat tunteet, monimutkaiset ajatuskulut tai rellesti sarkasmilla, tuntui kun asiat olisivat tulleet näkyvimmäksi.

Kirjoittaminen on kuin terapiaa. Käsittelemistä, kelaamista, nöyryyttä, virheiden esiintuomista ja ennen kaikkea henkistä kasvamista.

2019 ja henkinen kasvu

Tunnen miten sisälläni elää kasvava palo luoda lisää. Tekstejä ja biisejä tulvii ja olen oppinut yhä enemmän itsestäni, ennen kaikkea muiden kautta. Olen myös armollisempi sekä itselleni ja muille, alkanut nähdä minuuteni eri tavalla merkityksellisenä kuin ennen.

Jos äitiyteen ja herkkyyteeni on koskaan liittynyt häpeää, olen pystynyt käsittelemään asiaa rauhassa ja alkaa tuntua, että olen alkanut hyväksyä itseni kokonaisuutena. Vajavaisena, virheellisenä.

Vuoden 2019 profiilikuva kielii keskittymisestä. Luomisesta. Ulkoisten odotusten unohtamisesta. Intuitiivisuudesta. Yhteydestä. Myötätunnosta. Rakkaudesta.

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Voi kiitos! En ole tainnutkaan tällaista ”aikajanaa” ennen kirjoittaa. Oli itsellekin todella hauska tehdä, tuli käytyä läpi mielessä paljon ihania, rankkojakin muistoja.

Avatar

Olipas jotenkin ihana postaus!

Terhi-Anneli

Oli tosi mukava myos tehdä, jotenkin kuvat kertoo niin paljon 🙂

Avatar

Olipa kiva lukea elämästäsi. Olet kyllä kaunis.

Vastaa käyttäjälle terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä