Fishgate – ketä kiinnostaa? Ei pieni määrä vegaaneja maailmaa pelasta, vaan tiedostavat sekasyöjät

Teksti

Instagramissa vegaanivaikuttajalla on 1.3. miljoonaa seuraajaa

Vaikka tietoisuus kasvissyönnistä ja vegaaniudesta kasvaa, on epärealistista odottaa että vegaanit yksin voisivat maailmaa pelastaa

Yle uutisoi tänään #Fishgate” nimiseksi tituleeratusta somekohusta, joka sai alkunsa kun vegaanivaikuttaja Yovana Mendoza Ayresin nähtiin syövän kalaa ravintolassa. 

No hups.

Miksi on niin valtavan kiinnostavaa jos vegaaniksi itseään tituleerannut syökin eläinperäistä ravintoa? Mitä väliä sillä lopulta on miksi kukin itsensä määrittelee ja missä menee minkäkin lokerikon rajat?

Rawvana-nimellä tunnettu vegaani liputtaa ruokavalion puolesta joka keskittyy raakaravintoon ja detoxaamiseen. Henkilöbrändinä Rawvana kauppaa onlinekurssejaan, jotka ovat mm. erilaisia laihdutuskuureja, dieettejä ja äärimmäisiä ruokavalioita. On selvästi kyse vakavasti otettavasta bisneksestä.

Instagramissa Rawvanalla on 1.3. miljoonaa seuraajaa.

Jos Rawvanan seuraajana ja asiakkaana olisin hankkinut hänen tuotteitaan, olisin takuulla itsekin varsin pöllämystynyt huomatessani ettei yrityksen johtohahmo edes itse luota omiin oppeihinsa.

Somemyrsky on siten jokseenkin ymmärrettävää ja näin yrittäjän näkökulmasta kyseessä on ryminällä menetetty luottamussuhde asiakkaiden ja brändin välillä.

Fishgate – ketä kiinnostaa?

Olkiukot heräävät henkiin aina kun uudet tuulet puhaltelevat.

Vegaaniutta hehkuttavien vaikuttajien lipsahdukset ovat varmasti erityisen herkullista niille, joita asia jostakin syystä vaivaa. ( Jos nyt kyseessä koskaan oli vegaani)

Vegaanit ja kasvipohjaista ruokavaliota mainostavat tubettajat ovat huolissaan (jostain kummallisesta) kollektiivisesta ”vegaanien maineesta” ja lihansyöjistä on hauskaa nolata vegaani.

Ensinnäkään en ymmärrä miten minkään aatteen yhden kannattajan epäjohdonmukainen käytös voi vaikuttaa mitenkään itse aatteeseen? Toiseksi en ymmärrä miten me vegaanit voisimme olla samasta puusta veistettyjä kun tiedämme, etteivät lihansyöjätkään välttämättä omaa mitään muuta yhteistä kuin ruokavalionsa.

Ehkä tällaisiin ”vegaani lipsahti tapaisiin uutisiin tarttuvat lihansyöjät tuntevat olonsa uhatuiksi, kun maailmalla puhutaan vaihtoehtoisista tavoista elää. Olkiukot heräävät henkiin aina kun uudet tuulet puhaltelevat.

Minulla oli ajatukseni ja arvoni jo pienenä tyttönä, paljon ennen kuin olin vegaaniudesta kuullutkaan.

Kasvissyöjänä olen ennen kaikkea huolissani tehotuotetusta, kurjissa olosuhteissa kasvatetusta lihasta, joka ei ole missään vaiheessa elämäänsä eläin vaan tuote. Samalla tavoin muutkin vegaanit, kasvissyöjät, fleksetaarit tai sekasyöjät voivat olla huolissaan eettisten ongelmien lisäksi ilmastosta, omasta terveydestään ja koko maapalloa uhkaavasta katastrofista.

Minulla oli ajatukseni ja arvoni jo pienenä tyttönä, paljon ennen kuin olin vegaaniudesta kuullutkaan. Aate sopii omiin arvoihini ja vegaanius kuvaa maailmankatsomustani aika hyvin. Kun aikuisena lopulta kuulin vegaaniudesta, saivat aina olemassa olleet tunteeni sanoituksen.

Alunperinhän sana vegan keksittiin vuonna 1944 kun joukko kasvissyöjiä halusi erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä.

Alunperinhän sana vegan keksittiin vuonna 1944 kun joukko kasvissyöjiä halusi erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Minulle vegaanius on edelleen alkuperäisessä merkityksessään, eikä mikään eri suuntiin hajoava ja joustava aate.

On huomattavasti helpompi tunnistaa sisäiset arvonsa ja alkaa elää arvojensa mukaista elämää, kun niille löytää oikeat termit. Ja sen jälkeen voi myös kommunikoida ihmisten kanssa elämänkatsomuksestaan, kun sitä voi kuvailla helposti ja tehokkaasti.

Se lienee terminologian merkitys lyhykäisyydessään.

Vegaanius itsessään ei aseta elämääni mitään rajoitteita tai lokeroi persoonallisuuttani.

Kaikki me jotka olemme huolissamme, olemme samalla asialla

En vahdi sekasyöjien tai vegaanien syömisiä, vaikka itse en halua eläinperäisiä tuotteita käyttää. Lipsahteli sekasyöjä vegaaniksi tai toisinpäin, ei yhden yksilön ailahtelu paljoa vaikuta maapallon tilanteeseen.

Kukaan meistä ei sitä paitsi pysty täydelliseen vegaaniuteen, sillä me kaikki tahtomattakin osallistumme eläinten riistoon ainakin epäsuorasti. mm. veronmaksajana annan osuuteni maidontuottajille, enkä voi asiaan vaikuttaa mitenkään.

Voin toki boikotoida maitotuotteita arjessani ja tehdä kuluttajana valintoja, jotka vaikuttavat tarjonnan ja kysynnän lakeihin.

Vaikka tietoisuus kasvissyönnistä ja vegaaniudesta kasvaa, on epärealistista odottaa että koko maailmasta tulisi vegaaninen. Muutos on hidasta ja meillä ei ole aikaa. Eivätkä vegaanit yksin voi maailmaa pelastaa.

Haaveilen toki maailmasta jossa ei olisi sijaa kärsimykselle ja eläinperäisille tuotteille. Unelmoin lasteni kanssa tulevaisuudesta, jota ohjaisi myötätunto ja muiden lajien suojeleminen riiston sijaan.

Suuret muutokset tehdään suurissa numeroissa: tiedostavat sekasyöjät jotka lisäävät kasvissyöntinsä osuutta ruokavaliossaan ja ottavat huomioon tuotantoeläinten olot, ovat suurin toivomme.

 

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Mantu,

olen täysin samaa mieltä että jos on jonkin aatteet kannattaja aidosti, on todella omituista kääntää takkia tai käyttäytyä omia oppejaan vastaan. Mutta jos henkilö ei ymmärrä veganismia tai ei ole sydämeltään vegaani, ei sillä lopulta ole paljoakaan tekemistä itse aatteen kanssa. Tällaisissa tapauksissa on kyse jostakin wannabe-ilmiöstä tai sekasyönnistä, ei veganismista. Vegaaniutta ei ole tahrattu, vaan ihmiset käyttävät terminologiaa harhaanjohtavasti.

Tiedän tunteen että vegaani-sanan lavea käyttö ja täysin väärä paikka puhelkielessä vaikeuttaa vegaanin arkea. Se on todella harmillista mutta uskon että käsite vakiintuu jossakin vaiheessa kun vegaaniudesta tulee yleisempää.

Olen sydämeltäni vegaani ja en pystyisi syömään enää koskaan eläintä, sillä maailmankatsomukseni ja elämäntapani perustuu eettisiin valintoihin. Ymmärtääkseni kyseessä ei tässä(kään) tapauksessa kuitenkaan edes ollut vegaani, vaan fleksetaari/sekasyöjä, joka halusi terveydellisistä syistä syödä raakaravintoa. Mikä ikinä totuus onkaan, en näe sitä omakohtaisesti mitenkään uhkana tai ”mainettani” pilaavana. Elän omien sisäisten arvojeni mukaan ja kutsun sitä vegaaniudeksi sanan alkuperäisen määritelmän mukaisesti.

Jos vegaani-sanaa nyt taivutellaan ja vanutetaan julkisesti tai sosiaalisessa mediassa, minulle vegaanius tarkoittaa edelleen kaikkea sitä, miksi termi alunperin kehitettiin. Tärkein johtoajatus näissä pilkka-mustamaalauskohuissa minulle onkin, että fokusoidun aina siihen ettei sisäisiin arvoihini kukaan voi koskea tai vaikuttaa. Vegaanius lähtee jostakin todella syvältä, eikä sitä ravistele mikään ulkoinen.

Ja mikä on hyvä muistaa aina on se, että vegaani-sanahan keksittiin jotta sillä voitaisiin erottua eläinperäisiä tuotteita käyttävistä vegetaristeista. Nyt kun julkkisvegaanitkin julistavat ettei veganismin määritelmän tarvitse olla niin tiukka ja että asia on merkityksetön, olen täysin eri mieltä. Kielen filosofian kannalta terminologia ja sanojen määritelmä on äärettömän tärkeää, sillä me kommunikoimme sanoin. Jotta voimme kommunikoida mahdollisimman tarkasti ja välttää väärinkäsitykset, terminologian käyttö pitäisi olla määriteltyä ja rajattua.

Minulle termi on edelleen alkuperäisessä merkityksessään ja sellaisena se pysyyköön.

Kiitos paljon viestistäsi, tämä on aika jännä ilmiö 😉

Avatar

Mielenkiintoinen kirjoitus. Mä näen tässä ongelmana ensinnäkin tuon, että ihminen perustaa uransa tietylle aatteelle ja kun rahaa on, aatteen voi pyörtää. Toisekseen näen ongelmana sen, että mun mielestä vegaaniksi itseään kutsuva ei voi tietoisesti syödä kalaa. Tai mitään eläinperäistä. Vähän kuin feministikään ei voi olla sitä mieltä, että on ihan ok naisen euron olla 80 senttiä. Ja vielä kolmas ongelma (joka toki tulee ulkopuolelta), on millaisen viestin moinen toiminta välittää. Itselleni veganismi on elämäni tärkein asia, eikä mikään ikinä saisi siitä luopumaan, koska tiedän toimivani 100% oikein. Muissa ihmisissä se herättää välillä suuriakin tunteita ja joudun selittelemään omaa elämäntapaani, vaikka ei pitäisi. Nyt on paljon ollut näitä ”no longer vegan” -videoita ja nyt tämä tapaus. Mielestäni se tahraa koko veganismin mainetta ja viestii, että näin kaikki oikeasti tekee. Syö salaa kalaa ja veganismi on vain itsensä nostamista. Toisaalta pelkään, että tämänkaltaiset esimerkit saavat jonkun veganismista kiinnostuneen jatkamaan vain entisellään, kerta edes uransa tälle elämäntavalle luonut henkilö ei voikaan olla syömättä sitä kalaa. Veganismin ydinajatus ei mielestäni ole olla täydellinen, vaan aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa kaikille eläimille. En voi vaikuttaa mihin verorahani menee (paitsi äänestämällä), varmasti välillä tallaan muurahaisia vahingossa ja taitaa olla mahdotonta selvittää omistamieni kenkien liimassa käytetyt ainesosat, josko niissä on jotain eläinperäistä. On ristiriitaista, että kaikki ei voi alkaa vegaaneiksi koska meillä ei ole aikaa, mutta jos kaikki alkaisi vegaaniksi, meidän ei tarvitsisi pelätä, että aika loppuu. Kiitos vielä mielenkiintoisesta kirjoituksesta! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä