Viikonloppu Legolandissa – Halloween eli pyhäinpäivä on ilon juhla jossa muistetaan kuolleita

Teksti

Kuolema.

Tuo kauhea asia. Ainoa asia jota emme voi hallita.

 

Mutta siksi se pitää hyväksyä ja siitä voi tehdä piilotetun sijaan sosiaalisen ja avoimen asian.

 

Me ei juuri juhlita mitään pyhiä, mutta Halloween tai Pyhäinpäivä on aina kutkutellut ja ollut meistä kiehtovaa ja tarpeeksi creepy!

Siksi meidän perhe rakastaa Halloweenia.

 

Veimme lapset viikonlopuksi Legolandin Halloweenia juhlimaan isänsä kanssa. Yövyimme uudessa Legoland Castle- hotellissa, vaikka asumme n. 50 kilometrin päästä Legolandista. Aika hullua. Mutta ajattelin ettemme koskaan tule yöpymään Legolandin hotelleissa kun pojat kasvavat ja heitä ei kohta enää kiinnosta. Ja meiltä jäi syysloma vähäiseksi kun tein niin paljon töitä.

Halusin keskittyä läsnäoloon eli mukaan ei tullut kameran kameraa eikä läppäreitä.

Me kiersimme Legolandia Brick and Treat kassien kanssa rastilta toiselle, säikähtelimme Hunted housessa ja ihastelimme lukemattomia Halloween koristeluita joita on koko Legolandin valtavalla alueella.

View this post on Instagram

Kuolema. Tuo kauhea asia. Ainoa asia jota emme voi hallita. Mutta siksi se pitää hyväksyä ja siitä voi tehdä piilotetun sijaan sosiaalisen ja avoimen asian. Ja siksi on olemassa Halloween🕸😱 Me ei juuri juhlita mitään pyhiä, mutta Halloween tai Pyhäinpäivä on aina kutkutellut ja ollut meistä kiehtovaa ja tarpeeksi creepya🤩 Halloween on Kelttiäistä perimää, eli Shamhain-juhlasta juontuva perinne. Kelttien uskomusten mukaan samainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Tiesittekö muuten että Halloweenin symboli kurpitsa oli Kelttiläisessä perinteessä nauris? Olen pari kertaa saanut kunnian osallistua Meksikolaiseen kuolleiden päivään, joka on avannut ymmärrystä erilaisille kulttuurille tavoille ymmärtää kuolemaa. Minusta on upeaa juhlistaa ja pitää yllä ikiaikaisia perinteitä, sillä niissä piilee vanhaa viisautta. Mihin kuoleminen johtaa jos mihinkään? Mikä on elämän merkitys ja mitä kuolema merkitsee? Peruskysymyksiä jotka ovat yhä mysteeri ja joille sepitettiin jos jonkinlaisia tarinoita menneissä ajoissa. Nuorena luulee olevansa kuolematon ja vanhempien ihmisten kunnioitusta ei juuri enää ole. Kun kaipaan mummoani ja pidän surusta kiinni yksin, toivoisin että voisin odottaa juhlaa jossa saisin kaivata häntä vapautuneesti. Juhla heille jotka eivät ole enää täällä meidän kanssamme. Mutta juhla jota valmisteltaisiin, odotettaisiin ja johon kaikki haluaisivat osallistua. Juhla jossa saisi puhua hänestä ja viettää ylistettyä iltaa muiden kanssa, jotka myös kaipaavat edesmenneitä läheisiään. Kaipaatko samaa? Lue blogitekstini @kaksplus blogissa- linkki @#jyllanninsuomineito profiilissa😱 #kaksplusblogit #blogit #halloween #legoland #jyllanninsuomineito

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Halloween on Kelttiäistä perimää, eli Shamhain-juhlasta juontuva perinne. Kelttien uskomusten mukaan samainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.

Tiesittekö muuten että Halloweenin symboli kurpitsa oli Kelttiläisessä perinteessä nauris? Nauris on Yhdysvalloissa kuitenkin muuntunut kurpitsaksi. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern.

 

Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.

 

Suomessa vastaava juhla on Pyhäinpäivä, aikaisemmin Pyhäinmiesten päivä. Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet olivat joukolla liikkeellä. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa.

 

Olen pari kertaa saanut kunnian osallistua Meksikolaiseen kuolleiden päivää (El Día de los Muertos), jota vietetään kirkollisen kalenterin mukaisena vainajien muistopäivänä eli marraskuun toisena päivänä. Sitä edellinen päivä on puolestaan omistettu ennen kaikkea kuolleille lapsille.

 

Kuolleita surraan ja muistellaan yhdessä, avoimesti ja sosiaalisesti.

 

Minusta on upeaa juhlistaa ja pitää yllä ikiaikaisia perinteitä, sillä niissä piilee vanhaa viisautta. Mihin kuoleminen johtaa jos mihinkään? Mikä on elämän merkitys ja mitä kuolema merkitsee? Peruskysymyksiä jotka ovat yhä mysteeri ja joille sepitettiin jos jonkinlaisia tarinoita menneissä ajoissa.

 

Nykyaikana kaikki elää viimeistä päivää ja kuoleman läsnäoloa vältellään. Hautajaisten jälkeen ei ole rituaaleja tai monia traditioita tuonpuoleiseen menneille. Jouluna voidaan käydä sytyttämässä kynttilä, mutta harvoin se on suuri sosiaalinen ilon juhla. Pakkopulla joka pitää tehdä vanhempien käskystä, mutta hautausmaa tuntuu henkilökohtaisesti kaukaiselta paikalta.

 

Nuorena luulee olevansa kuolematon ja vanhempien ihmisten kunnioitusta ei juuri enää näe.

 

Kun kaipaan mummoani ja pidän surusta kiinni yksin, toivoisin että voisin odottaa juhlaa jossa saisin kaivata häntä vapautuneesti. Juhla heille jotka eivät ole enää täällä meidän kanssamme. Mutta juhla jota valmisteltaisiin, odotettaisiin ja johon kaikki haluaisivat osallistua. Juhla jossa saisi puhua hänestä ja viettää ylistettyä iltaa muiden kanssa, jotka myös kaipaavat edesmenneitä läheisiään.

 

Miten tervettä olisi ajatella kuolemaa, kuolleita ja antaa tilaa kuolemaan liittyville ajatuksille.

 

Siksi Halloween on samalla hauskaa ja syvällistä. Me jotenkin kuljemme kohti suurinta mysteeriä ja pelkoa – yhdessä.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä