Hei Asperger-isä, olet todella arvokas sellaisena kuin olet

Teksti

Haluan muistuttaa, ettei tarkoitukseni ole tasapäistää tai yleistää kaikkia joilla on Aspergerin oireyhtymä. Tiedostan että oireet vaihtelevat suuresti ja ovat yksilöllisiä. Kuvailemani asiat ja tunteet ovat omiin kokemuksiini perustuvia. Puolisollani on Asperger.

 

Sillä isä kyllä rakasti ja rakasti täysillä. Mutta hän saattoi myös täysin unohtaa, kun huomio meni muualle.

Iskä ei tullut taaskaan, mulla on ikävä iskää

Silitän pienen päälakea ja kerron tuttuun tapaan että isä ei muista jos isällä on muita asioista mielessä. Mutta se ei tarkoita etteikö isä haluaisi tai ajattelisi meitä kaikkia. Ajattelee, mutta isä ajattelee niin paljon muitakin asioita, että ne kaikki asiat nivoutuvat valtavaksi vyyhdiksi ja sekoittuvat toisiinsa.

Isän päässä on joskus kuin myrsky, muistatko kun täällä oli se ilta kun kattotiilet vaan lenteli?

Sillä isä kyllä rakasti ja rakasti täysillä. Mutta hän saattoi myös täysin unohtaa rakastamisen, kun huomio meni muualle.

Tartun lapseni käteen joka odotteli minua muuten pimeän päiväkodin käytävällä, sillä kaikki muut ovat jo menneet. Lastani ei oltu haettu, vaikka on se yksi ja ainoa päivä kuussa, kun toisen kuuluisi se tehdä. Asiasta on sovittu, puhuttu, muistutettu, laitettu kalentereihin, muistutus puhelimeen ja vielä puhelu vasta tunti sitten. Mutta ei voi koskaan tietää, auttaako ne.

Sellainen iskä vain on ja me ymmärrämme eikö niin? Iskä on vähän höppänä!

Huomionsa meni toisaalle ja niin lasten haku unohtui. Illallinen unohtui. Tapaaminen unohtui. Kaupassakäynti unohtui. Pyörä jäi kaupan eteen. Auton ovet auki.

Olen äiti joka ei voi olla ikinä varma mistään. Ei siitä että asiat hoituvat, jos niitä ei hoida itse. Ei varma mistään sovitusta, ei siitä että toinen kuuli ja oikeasti muistaa sovitun, vaikka katsoi suoraan kohti ja sanoi asian olevan selvä. Vaikka istun vieressä ja katson miten sovittu siirtyy digitaaliseksi muistutukseksi puhelimeen.

Kun huomionsa meni toisaalle ja niin lasten haku unohtui. Illallinen unohtui. Tapaaminen unohtui. Kaupassakäynti unohtui. Pyörä jäi kaupan eteen. Auton ovet auki.

Olen äiti joka joutuu huolehtimaan omista syntymäpäivistä, lasten syntymäpäivistä, äitienpäivästä, joulusta, juhlapyhistä, siitä että lapset tarvitsevat ruokaa, vaatteet olisi kivat, nyt on loma, nyt on yö ja pitäisi nukkua, peseytyminen olisi hyvä edes kerran viikkoon.

Ja sitten olen äiti, jonka on joskus pakko muistuttaa miten elämän tarkoitusta ei tarvitse ratkaista juuri nyt. Kun meidän pitäisi jaksaa töihin aamulla tai lapset eivät jaksa odottaa toista tuntia että maailma on pohdittu valmiiksi. Autan etsien toisen avaimia, puhelimia ja lompakoita joka ikinen päivä vaikka ne juuri olivat kädessä, tuossa tai täällä.

Ja niin lasken käden raivostuneen ja turhautuneen hartialle ja kuljemme kronologisesti ja rauhallisesti kaikki ne reitit, missä hän on mahtanut kulkea. Ja me löydämme kaikki sadannentuhannen kerran ihan loogisista paikoista ja niin planeetat kulkevat taas turvallisesti radoillaan.

On pitänyt vuosien saatossa oppia hyväksyä se, että hän on isä joka ei kykene muuttamaan käytöstään tahdonvoimalla.

Olen äiti, joka on aina pahoillaan ja varautunut selittelemään muille, miksi emme ehtineet, miksi emme pääse, emme saapuneet tai unohdimme taas. Miksi omat työni lykkääntyivät kuitenkin, vaikka lupasin toisin. Sillä olen aina valmiustilassa, myrskynsilmässä. Aina varautunut puhelinsoittoihin ja äkkilähtöihin, lopettamaan ja lykkäämään muuta elämää, koska toinen ei pysty, ei muista tai ei vain kykene asioihin kuten odotetaan.

Anteeksi jos emme ole siellä silloin kuin pitäisi, emme me tee sitä epäkunnioituksesta teitä kohtaan. Me yritämme ja jatkamme päivästä toiseen taistelua, jota ei ole edes luotu voitettavaksi. Koska ei ole kyse mistään sodasta vaan erilaisuudesta. Paloista, jotka eivät koskaan tule mahtumaan yhteiskunnan luomiin muotteihin.

Hän ei ole normien mukainen isä joka kykenisi täyttämään tavalliset saappaat. Paine on jatkuva ja odotukset kasaantuvat. Ne alkoivat lapsuudesta ja ne löytyvät edestämme joka ikinen päivä. Millaista on elää diagnoosin alla, jos ei halua edes olla siellä? Me emme voi syyllistää isyyttä, sillä kaikki eivät vain pysty siihen mitä valtaväestö odottaa. Varsinkaan kun kyseessä ei ole tahdon asia, vaan neurologinen oireyhtymä.

”Aspergerin oireyhtymä F84.5: on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä. Aspergerin oireyhtymään liittyviä yleisiä piirteitä ovat: yksikanavaisuus, voimakas tunne-elämä, aistiyliherkkyydet, stressioireet, uupumus ja unihäiriöt, epätasainen muisti- ja kykyprofiili ja motorinen kömpelyys.” Autismiliitto

Hän on isä joka ei näe maailmaa aikatauluina, suorituksina ja statuksina, vaan ehtymättöminä todellisuuden tasoina ja suurena kiehtovana mysteerinä.

Mutta hän on myös sellainen isä, joka muistaa kaiken kerran lukemansa lopun elämää ja muistaa kaiken pilkun tarkkuudella. Tietosanakirja ja intuitiivinen ajattelija, kysy mitä vain ja hän todennäköisesti tietää vastauksen.

Hän on sellainen isä, joka on todellakin läsnä silloin kun on paikalla. Ymmärtää lasten herkkyyttä ja maailmaa, pysähtyy pieniltä tuntuvien asioiden äärelle heidän kanssaan ymmärtäen aukottomasti miten suurta ne ovat. Tarttuu perheen kohtaamiin ongelmiin fokusoituneena ja hoitaa ne loppuun asti peräänantamattomasti. Jääräpäinen silloin kun haussa on totuus ja oikeudenmukaisuus, eikä poikkea siltä polulta koskaan löysin rantein.

Mitä merkitystä on pyykkikasoilla silloin, kun mieli siintää galakseissa? Kun uusi UFO havainto on nähty taivaalla tai maailman valta on pienissä käsissä. Huoli ja uupumus siitä, että ei saa ajatuksiaan pysähtymään koskaan, vaikka haluaisi.

Hän on tarinankertoja, joka jaksaa nukuttaa lapsia tuntikausia, kun oma päämäärä olisi saada lapset nukahtamaan mahdollisimman tehokkaasti. Pötköttelevät yhdessä lastenhuoneen lattialle tehdyssä majassa, sisimmästään kumpuilevat sadut kiehtovat ja vievät toisiin maailmoihin. Nostattavat ja houkuttelevat myös lapset avautumaan ja käyttämään ehtymätöntä luovuuttaan.

Hän on voimavara silloin, kun en itse osaa olla läsnä.

Erilaisuutesi valaisee meille polkuja pimeässä, joita emme olisi muuten huomanneet.

Joinakin iltoina hiivin ovisuuhun ja katselen miten he siellä kuiskuttelevat toisilleen sydämensä salaisuuksia aivan liian myöhään. Pitäisi muistuttaa että aika kuluu ja toinen päivä saapuu pian. Maailma herää, pitää tehdä, pitää suorittaa ja pitää jaksaa.

He eivät huomaa minua, mutta tiedän mitä he ajattelevat. Kyllä se aamu sieltä aina tulee, vaikka ei nukkuisikaan. Koska elämä on seikkailu ja se miten se pitäisi kokea, on veteen piirretty viiva.

Asperger- isä, et kyllä tajua arkisesta maailman menosta yhtään mitään. Oma isäni sanoisi, että olet pihalla kuin lumiukko. Mutta olemme nähneetkin kun olet oikeasti lumiukko ja miten juuri siten aina heittäydyt elämään koko  sisin auki.

Jos eläisimme erilaisessa ajassa ja yhteiskunnassa, et olisi oireyhtymä vaan kyky.

Sillä et ole koodi paperilla. Erilaisuutesi valaisee meille polkuja pimeässä, joita emme olisi muuten huomanneet. Hei Asperger- isä, olet tosi arvokas sellaisena kuin olet.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä