Hullun lailla – elämää traumaperäisen dissosiaatiohäiriön kanssa (Vlogi)

Teksti

”Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2019 kansainvälinen teemana on tänä vuonna itsemurhien ehkäisy. Suomessa puhumme yleisesti mielenterveyden merkityksestä elämän iloissa ja suruissa: välittämisestä ja puheeksi ottamisesta.” Suomen mielenterveys ry

Olen vähän hullu.

Tai siis niin kai luullaan tai oletetaan, jos elää tai on elänyt mielenterveydellisten ongelmien kanssa. Kyseessä on eriarvoistava stigma, joka tylysti ja armotta tuomitsee. Aivan turha peloke, sillä niin monilla on mieleen liittyviä ongelmia ja haasteita. Niin kauan kun mielenterveydellisissä asioissa ei uskalleta tulla kaapista ulos, häpeä sitoo liian monia lapsia, nuoria ja aikuisia –  joilla voi olla siten huonommat mahdollisuudet parantua.

Ei uskalleta kertoa omista tunteista ja ongelmista, eikä siten ehkä uskalleta hakea apua.

Traumaperäisestä stressihäiriöstäkin voi kuitenkin parantua. Koen olevani nykyään terve, mutta haluan silti kertoa avoimesti niistä haasteista, joita minulla on elämässäni ollut. Koen että sain suurimman avun omassa parantumisessa vertaistuessa ja siitä tunteesta, etten ollut ainoa maailman ihminen jolle tapahtui jotain käsittämätöntä.

Avoimuus ja vertaistuki olivat suuria avuntuojia ja samalla ne laajentavat myötätuntoamme toisiamme kohtaan. Ja ymmärrystä siitä, ettei meillä ole rikkinäisinäkään mitään hävettävää tai peiteltävää.

Sillä juuri siltä se tuntui kun menneisyyden traumaattiset kokemukset alkoivat eräs päivä soljua elämääni, käsittämättömältä. Kuin ne menneisyyden asiat olisivat tapahtuneet tässä ja nyt. Käsittämätöntäkö? Ei, vaan aika normaalia mielemme toimintaa, sillä mieli pyrkii suojelemaan meitä liialliselta kuormitukselta.

Kehomme ja mielemme on sillä tavalla upea ja nerokas, että se pyrkii kaiken tavoin suojelemaan meitä. Meidän pitää vain oppia tulkitsemaan ja avaamaan sielumme lukkoja, jotta voimme ymmärtää sen sanomaa. Ja jotta voimme elää läpi kaikki se mikä satutti meitä – ja alkaa parantua.

Katso Vlogi Dissosiaatiohäiriöstäni

 

Traumaattiset kokemukset ja depersonalisaatio

”Erityisesti lapsena ja nuorena, mutta myös aikuisena koettujen traumaattisten kokemusten tuloksena voi ilmetä erilaisia dissosiatiivisia häiriöitä,  joiden oirekuvassa korostuvat erilaiset dissosiatiiviset oireet ja dissosiatiivisille identiteettihäiriöilleominaiset persoonan tilan äkilliset muutokset.

Oma traumaattinen stressihäiriöni laukesi vahvana depersonalisaatiokokemuksena kun olin reilu 20-vuotias. Uhkaava tilanne laukaisi jonkin syvälle koteloituneen traumaattisen muiston ja sitten se olikin menoa. Yksi tavallinen päivä menetin otteen ja tunteen itsestäni. En tuntenut fyysisesti olevani enää läsnä ja luulin jopa kuolleeni ja nyt leijuvani itseni ulkopuolella tarkkailemassa maailman menoa.

Depersonalisaatiossa sitä ikäänkuin eriytyy omasta kehosta. Kun yritin kertoa läheisilleni mitä minulle tapahtuu, kuvailen usein tunnetta esimerkein. Yksi käyttämäni esimerkki oli tunne siitä, kuin olisin veden alla, josta tarkkailin maailmaa ja muita ihmisiä. Oli vaikea kuulla tai nähdä  kunnolla, enkä pystynyt sanomaan muille mitään mistä he olisivat kuulleet mitään  järkevää.

Depersonalisaatiohäiriön taustalla saattaa olla lapsuudessa tai menneisyydessä koetut hyvin traumaattiset tapahtumat. Näistä tapahtumista tavalla tai toisella muistuttavat nykyhetken tapahtumat voivat laukaista depersonalisaation. Mitään tiettyä kirkasta mielikuvaa mistään traumasta ei tule, vaan eriytynyt tunnesisältö ikään kuin hyökyy päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Dissosiaatiohäiriö on puolustusmekanismi

Jos assiosiaatio tarkoittaa asioiden yhdistämistä, dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai jakaantumista.

Jokainen ihminen dissosioi jollakin tasolla ja se on ihan normaalia. Joskus voimme vaikka ajaa pyörällä tai autolla töistä kotiin ja yhtäkkiä havahdumme siihen, että olemmekin jo saapuneet perille. Jotenkin se matka vain hujahti, koska olimme niin uppoutuneita ajatuksiimme. Fyysinen olotilamme ja mielemme dissosioitui, eriytyi toisistaan.

Dissosiaatiohäiriössä henkilön usein varhaislapsuudessa kokema traumaattinen tapahtuma ja itse tapahtumaan liittyvä tunnesisältö eriytyvät toisistaan. Traumaattisen kokemuksen pitää yleensä olla toistuva ja pitkäkestoinen, ennen kuin mieli jakaantuu. Dissosiaatio voidaan ymmärtää psyyken pyrkimyksenä hallita mielen tasapainoa uhkaavilta voimakkailta tunnetiloilta.

Dissosiaatio on siis tavallaan myös hyvä asia, sillä se on mielen puolustusmekanismi.

Traumaattisten tapahtumien ja muistojen toistuvasti laukaisemia ja toimintakykyä haittaavia dissosiaatiotiloja pidetään sen sijaan mielenterveyden häiriöinä. Pahin dissosiaatiohäiriö onkin mielen jakaantuminen erilaisiksi persoonallisuuksiksi, eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Pitkittynyt traumaperäinen stressihäiriö lisää usein muiden psykiatristen häiriöiden mm. masennustilat, unihäiriöt ja alkoholismin riskiä.

Mutta traumaperäisestä mielenterveysongelmastakin voi selvitä ja parantua. Toivoa on.

Lue blogitekstini siitä miten dissosiaatiohäiriöni puhkesi ja miltä se tuntui

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Ano,

Se on kyllä ihme miten siitä selviää. Ja silloin kun usko meinaa loppua on nimenomaan tärkeää, että saisi sitä vertaistukea, ymmärrystä ja apua parantumiseen. Itse olin tosi yksin pitkään, kunnes aloin itse ottaa selvää ja olla aktiivinen. Mutta silloin kun jokin stressihäiriö iskee päälle lähes psykoosin lailla, on vaikea löytää niitä voimavaroja, ellei joku ojenna auttavaa kättä.

Upeaa että sinäkin olet selvinnyt.

Terhi

Avatar

Kiitos tästä. <3
Ja upeeta miten oot selvinnyt.
Näistä asioista pitäis tosiaan puhua avoimemmin.
Mä kärsin liki 30v traumaperäisestä stressistä, ihme että pysyin järjissäni. Kivinen tie kasata itsensä sirpaleista.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä