Imetystarinoiden aatelia: ”Tuleeko noin pienistä tisseistä muka maitoa?”

Teksti

Imetysrauhaa on saada imettää, mutta myös olla imettämättä. Vauvan ja äidin välillä vallitsee symbioosi, joka voi häiriintyä sopimattomasta väliintulosta, stressistä ja huonoista fiiliksistä. Joskus imettäminen ei onnistukaan, eikä ketään tulee arvostella tai syyllistää siitä. Ketään ei tule painostaa tai pakottaa imettämiseen ja imettävää ei tule häiritä tai häpäistä.

Muistan myös julkisilla paikoilla läpiporaavat tuijotukset ja tuttujen hieman noloina poiskääntyvät katseet

Imetysrauha olisi takuulla ollut tarpeen silloinkin, kun itse vielä imetin omia vauvojani.

Täysimetin molempia lapsiani ensimmäiset viisi kuukautta ja jatkoin imettämistä n.kaksivuotiaiksi. Imetykset olivat kumma kyllä lähteneet sujuvasti käyntiin heti synnytyksestä ja sujuneet pääsääntöisesti ihan hyvin. Muistan kyllä esikoisen aikana veriset ja kipuilevat nännit, taistelut imetyskumien kanssa, pumpun toimimattomuuden ja pikkuisen tissitakiaisen, joka vaan lekotteli tissi suussaan onnellisena vaikka tuntikausia, kun samanaikaisesti omat niskat samanaikaisesti jähmettyivät puupökkelöiksi.

Muistan myös julkisilla paikoilla läpiporaavat tuijotukset ja tuttujen hieman noloina poiskääntyvät katseet. Ymmärrän hyvin, että he eivät olleet tottuneet siihen, että saattaisin tämän tuosta vilautella tissejäni. Enhän mitään vilautellut, mutta jo se rintamuksen kaiveleminen imetyspaidan alla taisi olla monille liikaa.

Säädin siveys mielessäni kaikkea todella monimutkaista ja kummallista vastasyntyneen kanssa, peittosin meidät molemmat harsoihin, pyyhkeisiin tai mitä ikinä käteeni sain. Kaikesta hikisestä peittoamistaistelustani huolimatta kerran eräs henkilö seurasi imetystäni ja avasi sanaisen arkkunsa:

TULEEKO NOIN PIENISTÄ TISSEISTÄ MUKA MAITOA? MISSÄ SE MAITO NIINKU SÄILÖÖNTYY ?

Olin niin hämmentynyt, etten tietenkään keksinyt mitään nasevaa vastausta. Muistan täysin järjettömästi vain miettineeni, että mistä ihmeestä tämä henkilö edes tiesi harson alla piilottelevien tissieni kuppikoon?

Leppoisan tapani mukaan tietenkin vain naureskelin, että sitä voineekin ihmetellä. Samaan aikaan etsiskelin kuitenkin katseellani pakotietä tilanteesta. Eikö vauva ole vielä valmis!? Mitä jos vain painaisi päänsä harson alle? Hävetti ja ujostutti.

Ärsytti, että ujostutti.

Koko toimitus todellakin pelkistyi vauvan ruokailuksi, koska sitähän se on. Tissi, maito ja vauva.

Kun kuukauden vanhan vauvani erään päivän kahdeskymmenes imetyskerta alkoi, oli harso jälleen kerran unohtunut jonnekin, en enää välittänyt olinko ihmisten ympäröimänä vai ylhäisessä yksinäisyydessäni. Voin myöntää auliisti, että kun sitä rintaa kaivaa ulos sen 20-50 kertaa vuorokaudessa niin hyvät tavat saattavat unohtua.

Tissiä kun sai vedellä ulos kadulla, bussissa, koulunpenkillä, kyläillessä, vaunulenkillä, kassalla, saunassa, konsertissa, vaatekaupassa ja joulujuhlissa.

Katseet, tuijotukset ja kommentoinnit eivät enää siinä vaiheessa häirinneet, mutta olisivathan muut toki voineet jättää minut vauvani kanssa ihan rauhaankin. Koskaan ei tiennyt, milloin kohtaisi päivittelyä tai tuijotuksia. Raskausmahan läpsyttelyt ja tissien koon kommentoinnit eivät ole kenenkään muun asia.

Tai ei ainakaan pitäisi olla.

IMETYSRAUHAN JULISTUS KOSKEE MEITÄ KAIKKIA

Koko toimitus todellakin pelkistyi vauvan ruokailuksi, koska sitähän se on. Tissi, maito ja vauva. Vauvan imetys oli jatkuva, päättymätön rutiinien rumba, johon ei enää kiinnittänyt mitään huomiota. Onko taas nälkä, tässä ruokaa. 

Imetysrauha tarkoittaa kuitenkin meitä kaikkia.

Imettäviä, ei-imettäviä, miehiä, naisia ja lapsia. Annetaan äideille rauha sen kanssa, miten ikinä he lastaan ruokkivat. Tuli se maito pullosta tai rinnasta. Annetaan olla, hyväksytään ja ymmärretään. Tärkeintä on äidin ja vauvan hyvinvointi, joka on perusta meidän kaikkien hyvinvoinnille. Olethan sinäkin ollut joskus vauva?

Kaiken huomion ja kommentointien lisäksi muistankin ihan yhtä hyvin myös onnentunteen, kun maito kuin aivan itsestään nousi rintoihin, vauva hakeutui rinnalle ensimmäistä kertaa ja alkoi syödä. Minun kehoni tuotti maitoa, ihmeellistä!

Muistan miten helppoa vauvan kanssa liikkuminen oli kun oli aina ruoka mukana. Se lapsivuodeaika, kun peittojen alla iho ihoa vasten tuhistiin. Se läheisyys ja rauha.

Kylläinen pieni vatsa ja ylpeyttä puhkuva äiti.

37609809_10156511997281112_8169805877562310656_n

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä