Imetystarinoiden aatelia: ”Tuleeko noin pienistä tisseistä muka maitoa?”

Teksti

Imetysrauhaa on saada imettää, mutta myös olla imettämättä. Vauvan ja äidin välillä vallitsee symbioosi, joka voi häiriintyä sopimattomasta väliintulosta, stressistä ja huonoista fiiliksistä. Joskus imettäminen ei onnistukaan, eikä ketään tulee arvostella tai syyllistää siitä. Ketään ei tule painostaa tai pakottaa imettämiseen ja imettävää ei tule häiritä tai häpäistä.

Tuleeko noin pienistä tisseistä muka maitoa? Mistä se niinkun tulee?

Imetysrauha olisi takuulla ollut tarpeen silloinkin, kun itse vielä imetin omia vauvojani

Täysimetin molempia lapsiani ensimmäiset viisi kuukautta ja jatkoin imettämistä n.kaksivuotiaiksi. Imetykset olivat kumma kyllä lähteneet sujuvasti käyntiin heti synnytyksestä ja sujuneet pääsääntöisesti ihan hyvin.

Muistan kyllä esikoisen aikana veriset ja kipuilevat nännit, taistelut imetyskumien kanssa, pumpun toimimattomuuden ja pikkuisen tissitakiaisen, joka vaan lekotteli tissi suussaan onnellisena vaikka tuntikausia, kun samanaikaisesti omat niskat samanaikaisesti jähmettyivät puupökkelöiksi.

Muistan myös julkisilla paikoilla läpiporaavat tuijotukset ja tuttujen hieman noloina poiskääntyvät katseet

Muistan myös julkisilla paikoilla läpiporaavat tuijotukset ja tuttujen hieman noloina poiskääntyvät katseet. Ymmärrän hyvin, että he eivät olleet tottuneet siihen, että saattaisin tämän tuosta vilautella tissejäni. Enhän mitään toki koskaan vilautellut, mutta jo se rintamuksen koskettaminen tai omituisen oloinen kaiveleminen imetyspaidan alla taisi olla monille liikaa.

Säädin siveys mielessäni aluksi kaikkea todella monimutkaista ja kummallista vastasyntyneen kanssa. Peittosin meidät molemmat harsoihin, pyyhkeisiin tai mitä ikinä käteeni sain. Kaikesta hikisestä peittoamistaistelustani huolimatta kerran eräs henkilö seurasi imetystäni, kumartui lähemmäksi kurkistelemaan ja kommentoi:

”Tuleeko noin pienistä tisseistä muka maitoa? Mistä se niinkun tulee?”

Olin niin hämmentynyt, että vastasin kysymyksiin täysin asiallisesti. Kertoa pölisin ummet ja lammet maidonluomisen ihmeellisyydestä, joka ei ole siis mitenkään sidonnainen kuppikokoon.

Myöhemmin vasta tajusin ihmetellä, että mistä ihmeestä tämä henkilö arvuutteli harson alla piilottelevien rintojeni koon, miten mokoma kehtasi siitä suoraan tulla kommentoimaan ja mitä asia hänelle edes kuului?

Sitten vasta iski ujostus ja häpeä.

Kun rintaa kaivaa ulos 20-50 kertaa vuorokaudessa niin häveliäs piilottelu saattaa unohtua

Koko toimitus todellakin pelkistyi vauvan ruokailuksi, koska sitähän se on: tissi, maito ja vauva.

Kun kuukauden vanhan vauvani erään päivän kahdeskymmenes imetyskerta alkoi, oli harso jälleen kerran unohtunut jonnekin, en enää välittänyt olinko ihmisten ympäröimänä vai ylhäisessä yksinäisyydessäni. Voin myöntää auliisti, että kun sitä rintaa kaivaa ulos sen 20-50 kertaa vuorokaudessa niin hyvät tavat saattavat unohtua.

Tissiä kun sai vedellä ulos kadulla, bussissa, koulunpenkillä, kyläillessä, vaunulenkillä, kassalla, saunassa, konsertissa, vaatekaupassa ja joulujuhlissa.

Raskausmahan läpsyttelyt ja tissien koon kommentoinnit eivät ole kenenkään muun asia

Katseet, tuijotukset ja kommentoinnit eivät enää siinä vaiheessa häirinneet, mutta olisivathan muut toki voineet jättää minut vauvani kanssa ihan rauhaankin. Koskaan ei tiennyt, milloin kohtaisi päivittelyä tai tuijotuksia. Raskausmahan läpsyttelyt ja tissien koon kommentoinnit eivät ole kenenkään muun asia.

Tai ei ainakaan pitäisi olla.

Imetysrauha koskee kaikkia

Koko toimitus todellakin pelkistyi vauvan ruokailuksi, koska sitähän se on. Tissi, maito ja vauva. Vauvan imetys oli jatkuva, päättymätön rutiinien rumba, johon ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Onko taas nälkä, tässä ruokaa. 

Imetysrauha tarkoittaa kuitenkin meitä kaikkia. Imettäviä, ei-imettäviä, miehiä, naisia ja lapsia.

Annetaan äideille rauha sen kanssa, miten ikinä he lastaan ruokkivat. Tuli se maito pullosta tai rinnasta. Hyväksytään ja ymmärretään. Tärkeintä on äidin ja vauvan hyvinvointi, joka on perusta meidän kaikkien hyvinvoinnille.

Olethan sinäkin ollut joskus vauva?

Kaiken huomion ja kommentointien lisäksi muistankin ihan yhtä hyvin myös onnen tunteen, kun maito kuin aivan itsestään nousi, vauva hakeutui rinnalle ensimmäistä kertaa ja alkoi syödä. Minun kehoni tuotti maitoa, aivan sairaan ihmeellistä!

Muistan miten helppoa vauvan kanssa liikkuminen oli kun oli aina ruoka mukana. Ja sitten se lapsivuodeaika, kun peittojen alla iho ihoa vasten tuhistiin. Kaikki läheisyys ja rauha, joka luo symbioottisen ja ainutkertaisen suhteen. Ja tietenkin se kylläinen pieni vatsa ja ylpeyttä puhkuva äiti.

Blogini Instagramissa ja Facebookissa

 

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei!

NO ohoh. Siinä oli ennakkoluulot todella vahvoina. Ja juuri noinhan siinä aina käy, että jälkeenpäin keksii kaikkea hienoa 😀 itse tilanteissa saattaa hämmentyä jotenkin niin että toimii epärationaalisesti. Mutta olipa todella inhottavasti sanottu, toivottavasti et vastaavaa usein joudu kohtaamaan.

Avatar

Hyvä postaus! 🙂

Minulle kerran eräs iäkäs naishenkilö totesi kuullessaan, että olen äiti, että voi harmi, kun et voi EDES imettää, koska olet pyörätuolissa! Hän siis painotti sanaa edes oikein vahvasti.

Hiljaiseksi menin, ja yritin sopertaa, että kyllä lapseni on ihan täysimetyksellä. Eihän hän sitä kysynyt, vaan selkeästi kyseenalaisti imetykseni ja sitä kautta äitiyteni vammani vuoksi….ja tietenkin keksin jälkeenpäin ainakin 12 erilaista vastausvaihtoehtoa, jotka sisältävät asiallisen, raivoisan, järkyttyneen ja juuri synnyttäneen hormonihirviön versiot! 😉

Avatar

Minä pohdin tässä taannoin imetysrauhan ja ns. kotirauhan yhteentörmäystä, siis imettämistä kylässä.

Omassa kodissani imetän toki vaikka suihkussa päälläni seisten, ja julkisissa tiloissa pidän oikeutenani ruokkia lapseni silloin kun siihen on tarve.

Mutta kun tulenkin lapsineni jonkun toisen kotiin, toisen ihmisen omaan tilaan, niin onko minun silloin kysyttävä ensin isännältä esim. missä imetyksen toivotaan tapahtuvan.

Terhi-Anneli

Hei!

No aika samoja pohdin itsekin aikoinaan, ja en kyllä imettänyt siinä muiden edessä sohvalla noin vain. Mutta jos oli hyvä tuttu, nainen joka imetti tai tiesin suhtautumisen julki-imetykseen niin silloin saatoin. Tässäkin on hyvä pitää hyvät tavat mielessä, eli intiimissä tilassa /jonkun kotona tuntui hyvältä mennä omaan rauhaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä