Itke vaan, äitipuoli

Oletko äitipuoli?

Minä olen. Olen äitipuoli kahdelle tanskalaiselle lapselle.

Ja sitten minulla on kaksi omaa, tanskan-suomalaista velikultaa.

Äitipuolen rooli on olla sillanrakentaja.

Olen aiemmin kirjoittanut äitipuolen roolista, kuin arki olisi silkkaa teenjuontia ja lasten yhteisiä leikkitreffejä. Mutta eihän se aina niin upeaa ole ollut. Nykyään asiat on todella hyvin, sillä aikaa on kulunut tarpeeksi. Olemme sulautuneet, tottuneet toisiimme. Elämä on kaikissa perheissä tasaantunut ja me olemme kasvaneet rooleihimme.

Meidän uusperheessämme on kolme äitiä ja kolme uusperhettä. Monia sisaruspuolia ja ihmisten parisuhteiden sekamelskaa. Ei ole voinut välttyä konflikteilta ja siltä, että kasvu omaan roolin on kestänyt.

Uusperhe on nykyään aika tavallinen asia, mutta osaako siihen lopulta kuitenkaan varautua huolella? Kun elämääsi tulee lapsia, jotka eivät ole sinun. Ja monia vanhempia, joilla on tunteita keskenään ja tahdonsuuntia. Bonuslasten perheissä voi olla erilaisia elämäntilanteita, vaikeuksia, surua, menneisyyteen liittyvää kaunaa ja monitahoisia inhimillisyyteen liittyviä asioita, joita on vaikea ennalta nähdä.

Ja mitäs jos rakastut niihin ei-sinun lapsiisi? Jos alat oikeasti välittää heistä? Tai mitä jos heitä kohtaan ei tunne rakkautta, onko bonuslapsia pakko rakastaa?

Äitipuolen yksi tärkeä rooli on olla sillanrakentaja.

Äitipuoli ruokkii, pesee, vie uimahalliin, pesee hampaat, nukuttaa, vie kouluun. On läsnä, kun itkettää. Lukee iltasadut. On siellä kun omien isien ja äitien kanssa on hankalaa.

Kun biovanhemmat sitten pohtivat, miten lapsi voi ja miten hänen tulevaisuutensa pitäisi olla. Tai jos biovanhemmat eivät tule ollenkaan toimeen.

Äitipuoli vaan mukautuu ja on siellä kun muille sopii.

Äitipuoli on siellä, todennäköisesti aina läsnä. Se, joka vie lapsen toisiin huoneisiin, pois kuuntelemasta niitä kiivaita keskusteluita, jotka täyttävät huoneet.

Äitipuoli on kuitenkin aina poissa lomasuunnitelmista.

Äitipuoli vaan mukautuu ja on siellä kun muille sopii. Äitipuolen on tärkeää ymmärtää se, että joka leikkiin lähtee, niin se leikin kestäköön.

Koulun vanhempienillat. Kuka saa olla läsnä ja kuka ei? Tai ehkä he eivät edes ajattele, että äitipuoli haluaisi olla siellä. Eivät ehkä vaan ajattele, että äitipuoli on perheenjäsen.

Silloin ajattelen vain itsekseni itke vaan äitipuoli.

Kun vuosia joustaa, rakentaa uudelleen jo kertaalleen poltettuja siltoja ja venyy, joskus ei vaan jaksa.

On tabu sanoa ääneen, että miten paljon se oikeasti joskus vituttaa, kun äitipuolelta evätään oikeus vaikuttaa lapsipuolien asioihin tai mihinkään mikä koskee heitä.

Vastuuta pitää kantaa, mutta mielipiteillä ei ole vaikutusta. Niitä ei usein edes kysytä.

Ja kuitenkin aina ymmärtää uusperheen nokkimisjärjestystä ja sitä, että bonuksilla on omat vanhemmat ja he ovat lapsistaan aina lopulta päävastuussa.

Mutta ei ymmärtäminen aina vie pois niitä tunteita, jota omassa sisimmässä syntyy. Ne tilanteet, kun turhauttaa ja sattuu. Silloin ajattelen hiljaa itsekseni, että itke vaan äitipuoli. Sillä sekin on ihan ok.

Lue uusin blogitekstini:

6 ihanaa asiaa 6-vuotiaassa pojassa

View this post on Instagram

2/3 #jyllantikoti ⁣ ⁣ Tämän lempeän katseen saattelemana voit saapua meidän uuteen kotiin.⁣ ⁣ Ja tuon katseen alla sulaa hempsakka sisustaja, jonka unelmien koti seisoo jykevästi paljaiden jalkojen alla.⁣ ⁣ Käy katsomassa kuvia uudesta kodista ja lue miten tänne päädyttiin. Linkki @jyllanninsuomineito profiilissa. Ja pistä seurantaan mun #jyllantikoti hästägi, ja voit seurata mun eettistä ja ekologista sisustamista☀️⁣ Oon aina ollut onnettoman parantumaton pesänrakentaja: jo pienenä käytin tuntikausia siirtelemällä huoneen tavaroita paikasta toiseen ja etsimällä juuri oikeaa vibaa😅🙏 ⁣ 🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸🔸⁣ ⁣ Olen katsellut kaupungin alueen vuokrattavia huoneistoja jo vuosia, mutta mikään ei ole oikein resonoinut. Kunnes näin ilmoituksen kauniista vanhasta tanskalaisesta talosta, jonka koko ylimpään huoneistoon etsittiin vuokraajia. ⁣ ⁣ 175 neliötä silkkaa charmia. Kunnostettu koko talon läpi ulottuva koti, jossa oli säilytetty upeasti kaikki vanhat yksityiskohdat.⁣ ⁣ Kun näin asunnon ja sen sijainnin, tiesin että me kuulumme tänne. ⁣ ⁣ Vanha tanskalainen sanonta kuuluu: ”Kærlighed til havet, er kærlighed til livet”. Rakkaus merta kohtaan, on rakkautta elämää kohtaan.⁣ ⁣ Tänne lähelle rakasta lasten isoisää, meren aaltojen luo.⁣ ⁣ Edesmenneen merimiehen tuhkat kun on ripoteltu tänne Lille Beltin siltojen kupeeseen.⁣ ⁣ Ja jos vieraassa maassa on aina vähän juureton, täällä meren aaltojen jatkuvasta liikkeestä tuntuu löytyneen jonkinlainen koti.⁣Liikkeessä, kuten merikin. ⁣ ⁣ ⁣ #jyllantikoti⁣ ⁣ ⁣

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei!

Kiitos paljon kommentistasi. Asiat on paljon helpottuneet, mutta muistelen erityisesti ensimmäisiä vuosia, miten hankalaa se oli. Toivottavasti jokainen uusperheellinen ymmärtää myös bonusvanhempien puolen asioissa.

Terhi

Avatar

Hei!

Tiedän tunteesi tasan tarkkaan. Olin äitipuolena 13,5 vuotta.
Koska aloin pitää puoliani n. 10 vuotta sitten mm. meidän kotia ja perhettä koskevien päätösten teossa, se teki hallaa parisuhteellemme. Mies halusi erota. Hän ei koskaan kyennyt ymmärtämään, että minä olen meidän perheessä toinen maksava aikuinen ja siten minulla pitää olla myös sananvaltaa joihinkin asioihin, mikä koskee myös lapsipuoltani. Jos olisin ollut hiljaa, kuten kirjoitit, olisin ahdistunut yli äyräitteni. Kumpi sitten parempi, mutta en ainakaan menettänyt minuuttani ja arvojani.

Tsemppiä sinulle! Tiedän, että roolisi on vaikea.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä