Itke vaan, äitipuoli

Teksti

Oletko äitipuoli?

Minä olen. Olen äitipuoli kahdelle lapselle.

Ja sitten minulla on kaksi omaa, joille en syötä niitä myrkytettyjä omenoita. Ne jäävät niille muille, ei omille.

Heitän tässä tietenkin huulta.

Äitipuolen rooli on olla sillanrakentaja.

Olen aiemmin kirjoittanut äitipuolen roolista, kuin arki olisi täynnä maukkaita, aina herkullisia omenoita. Mutta toki roolini kantaa paljon myös mädäntyneempääkin mehuainesta.

Kun elämääsi tulee lapsia, jotka eivät ole sinun. Ja monia vanhempia, joilla on tunteita keskenään ja tahdonsuuntia.

Mutta mitäs jos rakastuniihin ei-sinun lapsiisi? Jos alat oikeasti välittää heistä?

Äitipuolen rooli on olla sillanrakentaja. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta onko se reilua? Kun äitipuoli pitää huolta jonkun toisen lapsesta, äitipuoli on tarpeellinen. Siis silloin kuin muut haluavat. Kun he kokevat, että sinulle on tarve.

Äitipuoli ruokkii, pesee, vie uimahalliin, pesee hampaat, nukuttaa, vie kouluun. On läsnä, kun itkettää. Lukee iltasadut. On siellä kun omien isien ja äitien kanssa on hankalaa. On lohduttamassa jopa silloin, kun ei tiedä, saako äitipuolesta välittää?

Kun biovanhemmat sitten pohtivat, miten lapsi voi ja miten hänen tulevaisuutensa pitäisi olla.

Äitipuoli vaan mukautuu ja on siellä kun muille sopii.

Äitipuoli on siellä, todennäköisesti aina läsnä. Se, joka vie lapsen toisiin huoneisiin, katsomaan televisio-ohjelmaa. Pois realiteeteista. Pois kuuntelemasta niitä kiivaita keskusteluita, jotka täyttävät huoneet.

Äitipuoli on kuitenkin aina poissa lomasuunnitelmista. Äitipuoli vaan mukautuu ja on siellä kun muille sopii. Äitipuolen on tärkeää ymmärtää se, että joka leikkiin lähtee, niin se leikin kestää.

Koulun vanhempien illat. Kuka saa olla läsnä ja kuka ei. Tai ehkä he eivät edes ajattele, että äitipuoli haluaa olla siellä. Eivät vaan ajattele, että äitipuoli on perheenjäsen.

Äitipuolena olen lapsilleni tasa-arvoinen vanhempi. Tai niin lapset minut kokevat.

Silloin ajattelen vain itsekseni: itke vaan äitipuoli. Olet tärkeämpi kuin he juuri nyt ymmärtävätkään.

Kaikki lapset saavat yhtä ärsyttävän aamuherätyksen, yhtä kauhean aamuhalin ja kammottavimmista kauheimman SUUDELMAN. Kaikki ovat biologisia yhtäkauheuksia minulle.

Toiset tulivat toisen naisen kohdusta, toiset minun. Mutta kun katson heitä, he ovat kaikki rakkaita. Eri tavoin, mutta jotenkin samalla tavalla. Minulla kun on jokaisen lapsen kanssa omanlaiseni historia ja tie, ja silti rakastan heitä yhtälailla.

Mutta sitten kun tulee taas sen aika, että olen vain äitipuoli. Ja minulta evätään kaikki oikeus vaikuttaa lapsipuolieni asioihin tai mihinkään mikä koskee heitä.

Silloin ajattelen vain itsekseni: itke vaan äitipuoli. Olet tärkeämpi kuin he juuri nyt ymmärtävätkään.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä