Joskus minäkin saan olla äidin pikkuinen tyttö

Teksti

Miksi tämä olo juuri nyt?

Makasin aamulla sängyssä peiton alla ja katselin miten aamu valkenee. Kuuntelin voipuneena aamun ääniä, kun kaupunkimme heräsi eloon. Kirkon kellot löivät kuusi kertaa. Autot alkoivat ajaa kadulla.

Yksi auto pysähtyi parkkiin talomme eteen:”You and me are baby are nothing but mammals, and we do it like they do it in discovery channel, do it again now!” 

Bassot tärisivät sängyn jousissa. Odotin, että auto jatkaisi matkaansa. Kertosäe kertaantui varmasti sata kertaa. Ärsyttävä renkutus. Nousin ja aioin hiippailla suihkuun ja tekemään muut aamuvalmistelut ennen lasten herättämistä.

En tosin päässyt pitkällekään. Huimasi. Otin tukea sängyn laidasta. Jokaista lihasta särki ja tuntui kun olisin jäänyt rekan alle. Minä, joka yleensä tuntee aamuisin olonsa siltä kuin voisi juosta maratonin? Miksi tämä olo juuri nyt?

Tajusin että olin kuumeessa. KUUMEESSA, minä?

Ja tottakai sairastun juuri nyt, vaikka en ole ollut sairaana vuoteen. Itseasiassa en ole ollut kuumeessa vuosikausiin. Nuhainen olin vuosi sitten, sekin lentokoneen liian kovan ilmastoinnin vuoksi. Ja juuri nyt, kun äitini tuli Suomesta viikoksi meille kylään, saan jonkun rajumman puoleisen viruksen.

Mitä ihmettä ajattelin tehdessäni lapsia tanskalaisen miehen kanssa maassa, jossa meillä ei ole isovanhempia lainkaan?

Lasteni mummu ja vaari asuvat toisessa maassa. Ne ainoat, koska muita isovanhempia heillä ei olekaan. Ja ne ainoatkin asuvat siellä korvatunturimaassa, jonne mennään lentokoneilla ja junilla pari kertaa vuodessa. Siellä ihmemaassa, jossa on aina lunta ja kaikki menevät potkukelkalla kouluun.

Suomeenhan me toki menemme niin usein kun mahdollista. Joskus useammin ja joskus harvemmin. Vähän miten työt ja budjetti antaa varaa. Ei ole mikään halpa keikka kipaista Suomessa pari viikkoa kuuden hengen porukalla. Tai edes puolella siitä. Matkat, yrittäjän palkattomat viikot ja kallis suomenmaa. Monen tonnin keikka, helposti.

Joskus mietin, että mitä ihmettä ajattelin tehdessäni lapsia tanskalaisen miehen kanssa maassa, jossa meillä ei ole isovanhempia lainkaan? Missä olisi se elintärkeä tukiverkosto ja apu, kun lapsiperhearki puskee päälle toden teolla? Tai jos minulle iskee vaikka kuume?

Mutta kun on rakastunut sekä ulkomaiseen mieheen että uuteen kiehtovaan maahan, eihän sitä liikoja ajattele. Ei ainakaan aivoilla. Eikä myöskään ollut mitään hajua siitä, millaista on olla äiti. Joten kertalaakista kaikki muuttuu. Uusi maa, uusi mies, uudet kujeet.

Edelleenkin voipuneena ja sairaana ajattelen että sairastuin tasan sen vuoksi, että äiti on täällä.

Äiti tuli ja nyt hän on ollut täällä kolme päivää. Äiti tiskaa, pesee pyykkiä, viikkaa ja viikkaa minunkin viikkaamani uusiksi. Järjestelee, antaa lapsille aikaansa, hakee lapset koulusta ja on heidän kanssaan. Neuvoo, kertoo miten asiat tulisi tehdä.

Ja minua se ei todellakaan haittaa. Kaipaan sitä, että minulla olisi elämässäni vaikka molemmat anoppi ja äiti, jotka nalkuttaisivat asioista. Ihmisiä, jotka välittäisivät meistä. Siivoileminen ja nalkuttaminen? Ne vasta rakkautta onkin.

On joskus aikamoinen savotta olla sekä ulkomaalainen, äiti, äitipuoli, yrittäjä ja Asperger miehen kumppani. Edelleenkin voipuneena ja sairaana ajattelen tässä kirjoittaessani, että sairastuin tasan sen vuoksi, että äiti on täällä. Kun en ole tottunut saamaan apua arkeen, koko fysiikkani vain petti. Kaikki minussa antoi periksi, stressitaso laski ja annoin itseni valua vuoteenomaksi.

Sairastuminen on toki perseestä. Voimattomuus ja oman vartalon pettäminen ovat ehkä ärsyttävimpiä asioita, joita tiedän. Siis sen biisinrenkutuksen lisäksi.

Mutta nyt kun olen niin tervehtynyt että voin ottaa puhelimeni käteen ja kirjoittaa tämän kirjoituksen, voin olla onnellinen kun äiti on täällä. Kerrankin joku joka sanoo, että nyt lepäät, tervehdyt ja otat aikasi. Kuinka usein moisia sanoja kaipaakaan kuulevansa? Tänään sain olla vähäsen taas äidin pikkuinen tyttöja luottaa siihen, että minustakin pidetään huolta.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä