Joskus perheen toisella vanhemmalla ei ole vaihtoehtoa, vaan joutuu tekemään kaiken itse

Esikoisellani oli syntymäpäiväkekkerit viikko sitten. Minä järjestän aina kaikki lasten juhlat, vaikka muita aikuisia saattaakin olla itse juhlissa auttamassa. Itse juhlathan ei kestä tavattoman kauaa ja ne yleensä sujuu kuin omalla painollaan.

Mutta tarkastellaanpa hieman sitä, mitä kaikkea piti tehdä etukäteen, ennen kuin juhlat on voineet toteutua?

Metatyö- termin kehittäjä Jenny Lahtinen listaa tekstissään seuraavat asiat:

  • Miettiä mikä olisi sopiva päivä ja aika juhliin, jotta mahdollisimman moni, tai ainakin ne tärkeimmät lapsen ystävät pääsisivät paikalle
  • Valita juhliin teema ja miettiä sopiva ohjelma
  • Tehdä kutsut ja toimittaa ne pienille vieraille
  • Selvittää kaikkien vieraiden mahdolliset allergiat tai muut ruokarajoitteet ja miettiä tarjottavat niiden edellyttämällä tavalla
  • Hankkia tarjottavat ja kenties pikkulahjat kaikille vieraille, valmistella kakut ja muut pöydän antimet sekä pussittaa pikkulahjat valmiiksi
  • Sekä tietysti juhlien jälkeen tämän jonkun pitää siivota paikat ennalleen

Eli kuka järjesti juhlat? Se iskä tai äiskä joka leikittää lapsia pari tuntia juhlissa, vai se, joka suunnitteli ja sai kaiken konkretisoitumaan?

Kaikki se ajattelu ja vaiva, jotta asiat tulee tapahtumaan.

Metatyö on ajattelua

Kodin ja perheen elämän projektipäälliköintiä kutsutaan metatyöksi. Metatyö tarkoittaa harrastusten sekä ruoka- ja vaatehuollon suunnittelu- ja organisointityötä, joka tehdään ennen varsinaisia kotitöitä. Kaikki se ajattelu ja vaiva, jotta lasten ja perheen asiat tulee hoidetuksi ajallaan.

Se on näkymätöntä ja usein vanhemmalle itselleenkin tunnistamatonta työtä. Minulle metatyön kuormittavuus ei ole aiemmin aunnut yhtään – kunnes uuvuin ja aloin lukea asiasta.

Sen lisäksi että metatyö on vaikka syntymäpäiväjuhlien ennakkotyö, on se järkyttävä määrä kaikkea muutakin: mitähän jääkaapista löytyy ja ostoslistojen laatiminen, onkohan vitamiinipillerit loppu, entäs pesuaineet? Pitääkö lakanat vaihtaa jo, harrastusten kartoitus, ilmoittaminen, harrastusvälineiden ja vaatteiden hintavertailu ja  hankinta, kaveritreffien suunnittelu ja muiden vanhempien kontaktitietojen ylläpito. Koulun ja päiväkodin valokuvalaput ja niiden täyttäminen, laskuista huolehtiminen, liikuntavälineiden muistaminen kaikille lapsille, eväspakettien suunnittelu, koulun asioissa ajantasalla pysyminen, joululahjojen ja korttien suunnitelu, merkkipäivien muistaminen ja lomasuunnitelmat.

Metatyö kuormittaa pikkuhiljaa ja salakavalasti

Viime viikolla tajusin olevani täysin uupunut. Syntymäpäiväjuhlat olivat onnistuneet, mutta seuraavana päivänä ärsytti, uuvutti ja itketti.  En jaksanut töissä keskittyä mihinkään, pää oli aivosumua ja teki mieli vaan nukkua.

Lopulta aloin ymmärtää, että jatkuva ajattelu ja suunnittelutyö oli oman väsymyksen taustalla. Luulin ensin että työt väsyttävät minua, mutta kun pohdin läpi päiviäni, tajusin ettei se ole työasiat, jotka vievät eniten voimavaroja. Vaan metatyö.

Taukoamatonta ajattelua ja muistamista kymmenen vuotta. Sitten tuli erikoinen koronakaranteeni, joka oli oikea metatyön huipentuma. Seuraavaksi lasten kesälomat  – ja sama jatkuu. Koko kesä tuntuu olevan päättymätöntä metatyötä ja asioiden järjestelyä: missä lapset on joka päivä, kun olen töissä? Lasten isä ei kykene asioita suunnitella ollenkaan etukäteen ja mikään ei ole rasittavampaa, kuin että joudun asioista vastuuseen viime hetkellä. Tai kuin on jo liian myöhäistä.

Aika usein saa lukea väitteitä siitä, että äitihän se itse valitsee olla perheen pomo ja tehdä kaikki kotityöt. Omalta osaltani voin sanoa, että jollen minä asioita tee, ei tee kukaan muukaan. Ja tilanne on samanlainen varmasti monella muullakin.

Metatyön tekemättömyys aiheuttaa omalla kohdalla huolta ja stressiä – sillä pahimmassa tapauksessa metatyön puutoksesta kärsii lapsi.

Olen äiti joka ei voi olla ikinä varma mistään. Ei siitä että asiat hoituvat, jos niitä ei hoida itse. Ei varma mistään sovitusta, ei siitä että toinen kuuli ja oikeasti muistaa sovitun, vaikka katsoi suoraan kohti ja sanoi asian olevan selvä. Vaikka istun vieressä ja katson miten sovittu siirtyy digitaaliseksi muistutukseksi puhelimeen. (Voit lukea syystä täältä)

Jos en siis suunnittele kaikkea etukäteen, pahimmassa tapauksessa en voi mennä töihin lainkaan tai joudun paniikissa mennä hakemaan lapsia jostakin, koska kukaan ei ollut ajatellut etukäteen, miten päivä oikeasti tullaan organisoimaan. Jos lukukauden aikana minä nukun pommiin, nukkuu kaikki muutkin. Jos en tutki, suunnittele ja sovi lapsille leikkitreffejä, niitä ei tapahdu ollenkaan. Jos en päätä ja tee viikonlopulle jotain yhteistä kivaa, mitään yhteistä kivaa ei koskaan tule.

Metatyön tekemättömyys aiheuttaa omalla kohdalla huolta ja stressiä – sillä pahimmassa tapauksessa metatyön puutoksesta kärsii lapsi.

Pieni, joka joutuu kesäleirillä kastumaan, kun sadevaatteet puuttuu. Pieni, jolla ei ole perjantai-iltapäivänä päiväkodissa mukana pehmolelua, kuten muilla. Koska joku ei ollut  lukenut päiväkodin viestejä ja siten ollut tietoinen, että perjantaina on pehmolelupäivä. Ei ollut jaksanut ajatella tai vaan muistanut tarkistaa viestejä.

Erilaiset lähtökohdat ja yksilöllisyys kannattaa pitää mielessä muiden perheiden toimintaa arvostellessa

Joskus toisella vanhemmalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä kaikki itse. Oli sitten yksinhuoltaja tai perheessä muista taustoista johtuen tilanne sellainen, ettei toinen vanhemmista pysty osallistumaan tasapuolisesti. Perheessä voi olla mielenterveysongelmia, uupumusta, toista vanhempaa ei ole tai toinen vanhempi ei ota vastuuta asioiden hoitamisesta. Erilaiset lähtökohdat ja yksilöllisyys kannattaa pitää mielessä muiden perheiden toimintaa arvostellessa.

Joskus toisella vanhemmalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä kaikki itse.

En ole vielä itse keksinyt muita ratkaisuja helpottamaan omaa kuormitusta, kuin siivousavun palkkaaminen parin viikon välein. Sehän ei varsinaisesti liity metatyöhön, mutta saattaa silti hieman keventää kotitöiden taakkaa. Mutta ehkä jo asian tiedostaminen saa hieman hellittämään ja tekemään entistä paremmin vaikka listoja, jotka helpottavat jatkuvaa ajattelemista. En ole luonteeltani mitenkään järjestelmällinen ihminen, joten vaatii erityistä keskittymistä muistaa edes tehdä muistilistoja – saati toteuttaa ne kaikki.

Mutta pystynhän delegoimaan jo joitakin suunnittelutehtäviäkin vanhemmille lapsille. Uusia tapoja hallita metatyötä tulee joka tapauksessa kehittää, sillä lapset on tällä hetkellä 16, 10 ja 6-vuotiaita, joten vielä toiset kymmenen vuotta on metatyötä edessä!

”Metatyön tunnistaminen yhdeksi erittäin suureksi osaksi vanhempien perustyötä on vaikeaa, koska se hiipii arkeen pikkuhiljaa. Vauvan kanssa varsinaista hoitotyötä on paljon, mutta metatyötä vielä vähän. Lapsen kasvaessa ja sosiaalistuessa myös metatyön määrä kasvaa jatkuvasti teini-ikään asti, jonka jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa itse ottamaan vastuuta kyseisistä asioista.” Jenni Lahtinen

Lue syy, miksi teen metatyöt käytännössä yksin:

Hei Asperger-isä, olet todella arvokas sellaisena kuin olet

View this post on Instagram

Viime viikolla mä tajusin olevani täysin uupunut.⁣ ⁣ Jopa vessapaperien lataaminen vessoihin ärsytti. Eikö kukaan muu oikeasti voi laittaa uutta rullaa, jos käyttävät edellisen loppuun? Saanko joskus tulla vessaan paskalle ilman, että pitää tarkastaa onko paperi varmasti käden ulottuvilla??⁣ ⁣ Eliaksen 10- vuotis syntymäpäiväjuhlat oli takana ja ne oli onnistuneet, mutta nyt seuraavana päivänä ärsytti, uuvutti ja itketti. ⁣ ⁣ En jaksanut seuraavalla viikolla töissäkään oikein keskittyä mihinkään, pää oli aivosumua ja teki mieli vaan nukkua.⁣ ⁣ Luulin ensin, että työt ne tässä vaan väsyttää. Mutta kun pohdin läpi päiviäni, tajusin ettei se ole työasiat, jotka vie eniten voimavaroja. ⁣ ⁣ Vaan se tähän perhe-elämään liittyvä näkymätön metatyö.⁣ Mikä siis? ⁣ Jos nyt tarkastellaan vaikka niitä synttärijuhlia. Niin itse juhlathan ei kestä tavattoman kauaa ja ne yleensä sujuu kuin omalla painollaan.⁣ ⁣ Mutta mitä kaikkea piti tehdä etukäteen, ennen kuin juhlat on voineet toteutua?⁣ ⁣ ⁣Metatyö- termin kehittäjä Jenny Lahtinen listaa tekstissään seuraavat asiat:⁣ ⁣ 🔸Miettiä mikä olisi sopiva päivä ja aika juhliin, jotta mahdollisimman moni, tai ainakin ne tärkeimmät lapsen ystävät pääsisivät paikalle⁣ ⁣ 🔸Valita juhliin teema ja miettiä sopiva ohjelma⁣ ⁣ 🔸Tehdä kutsut ja toimittaa ne pienille vieraille⁣ ⁣ 🔸Selvittää kaikkien vieraiden mahdolliset allergiat tai muut ruokarajoitteet ja miettiä tarjottavat niiden edellyttämällä tavalla⁣ ⁣ 🔸Hankkia tarjottavat ja kenties pikkulahjat kaikille vieraille, valmistella kakut ja muut pöydän antimet sekä pussittaa pikkulahjat valmiiksi⁣ ⁣ 🔸Sekä tietysti juhlien jälkeen tämän jonkun pitää siivota paikat ennalleen⁣ Kaikki se ajatustyö! Ihan todella kuormittavaa hommaa. Eikä sitä tajua edes tekevänsä. Sepä se onkin hankalaa tunnistaa miksi uuvuttaa, kun ei edes itse osaa osoittaa, miksi? ⁣ ⁣Eli kuka järjesti juhlat? Se iskä tai äiskä joka leikittää lapsia pari tuntia juhlissa, vai se, joka suunnitteli ja sai kaiken konkretisoitumaan?⁣ ⁣ Lue koko teksti blogissa – linkki löytyy @jyllanninsuomineito profiilista ♥️⁣ @kaksplus #jyllantikoti #metatyö #kaksplusblogit #decoration #home #bathroom #instablogit

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Kommentit

17 kommenttia
Terhi-Anneli

Moi,

luulen että ymmärtämättömillä ei ole itsellään koskaan ollut tilannetta, jossa rahaa ei vaan oikeasti ole yhtään. Jokainen taas joka on koskaan elänyt vähävaraista vaihetta elämässään, tunnistaa ilmiön. Kaverisyndet jossakin viihdekeskuksessa on kammottavan kallista.

Mutta metatyö on kyllä uuvuttavaa. Ei heti ja lyhyellä aikavälillä, mutta omalla kohdalla uusperheen asioiden suunnittelu ja järjestely 10 vuoden jälkeen alkaa kyllä painaa! Taukojahan ei juurikaan ole.

Terhi

Avatar

Oi, olipas huojentavas lukea artikkelisi. Taalla minua ollaan jo pistamassa psykiatrille, koska tirkahdin itkuun kun sosiaalityontekija oli kaymassa. Kauan on ollut ongelma, ettei miehella ole mitaan vastuota kotitoista tai lapsista. Viime vuoona hanella burnout, sita ennen pari vuotta alkoholiongelma, sita ennen taloudellinen katastrofi ja laheisten perheenjasenien kuolemia (x 4). Ja nyt itse puoli vuotta onnettomuudesta kun mursin selkani. Maalla asutaan hevosten, muiden elukoiden ja 2 lapsen kanssa (2 asuvat poissa kotoa) ja nyt vaikka asiat ovatkin paremmin, en tahdo jaksaa, kotona. Tyotani rakastan; restauroin rakennuksia, mutta kotiin tulessa on energiat totaalisesti loppu. Mutta sun artikkeli antaa voimaa ajatella, etten olekaan tulossa hulluksi tai ole controlfriikki, kuten sanovat. Tai ehka olen, koska kukaan muu ei ota/ halua ottaa vastuita mistaan.

Terhi-Anneli

Hei,

kiva kun kirjoitit. Miten ihmiset ei osaa tunnistaa toisen uupumusta? Koska niin harva näkee sitä jatkuvaa metatyötä ja kotitöitä, jotka on niin näkymättömiä. Ne ikäänkuin ”tapahtuu” vaan kuin itsestään. Sama homma aina meill, jos joskus todella harvoin käyn reissussa yksin. Sitten vasta muu perhe huomaa, että miten paljon teen kaikessa hiljaisuudessa, jos muut eivät tee.

Muiden perheiden aikuisten on myös helppo sanoa ”no pistä ne tekemään!” varsinkaan jos perheissä on vaikeuksia ja erityisiä rajoitteita. Toki meidän pitäa vaan oppia hellittämään joskus, jotta emme uuvu.
Paljon voimia! Ei kotona aina jaksa tehdä asioita, sillä se on päättymätön sorvi.

Terhi

Avatar

💓 halaus

Avatar

Tää teksti sai mut tajuamaan että en todellakaan halua lapsia nykyisen puolisoni kanssa. Teen nyt jo kaikki kotityöt ja hoidan meidän asiat eikä mies tee juurikaan mitään vaikka pyytäisin nätisti, käskisin siivoamaan, vihjailisin, jättäisin kaiken tekemättä tai uhkailisin. Mikään ei auta. Mielummin hankin lapsen sitten yksin niin ei ole miesvauvaa hoidettavana myös.

Terhi-Anneli

Hei!

No arvaapas mitä? On käynyt tuhannen kertaa mielessä ne exät, jotka aina tekivät kotihommia ja suunnitelmia siinä missä itsekin. Miten erilainen kokemus perhe olisi ollutkaan sellaisen kumppanin kanssa. En nyt sano, ettei kannata hankkia perhettä kumppanisi kanssa, mutta ainakin tietää mikä voi ehkä odottaa, ellei toinen opi ottamaan enemmän vastuuta.

Terhi

Avatar

Kiitos kirjoituksestasi ja jaksamista! Olen ollut yksinhuoltaja lähes 10 vuotta, ja hoitanut kaikki juhlat ja arjen itsekseni. Tunnistan hyvin tuon metatyön kuormittavuuden. Yritän huolehtia että lapsilla on mukana ne pehmoeläinpäivän pehmolelut ja valokuvauslaput täytettynä ajallaan, mutta olen huomannut että yhteiskunta, koulumaailma ja päiväkotielämä on suunniteltu sillä oletuksella että perheessä on kaksi läsnäolevaa vanhempaa. Olen esittänyt päiväkodissa ja koulussa toiveen että erityispäivistä tulisi tieto hyvissä ajoin, ei niin että opettaja on klo 19 laittanut Wilmaan viestiä että ”menemme siis huomenna retkelle, makkarat kotoa mukaan”. Meillä ei toinen vanhempi lähde hakemaan sitä makkaraa kaupasta sillä aikaa kun toinen huolehtii lasten iltapalat ja puuhat. Ei, vaan meillä minä huolehdin ensin iltahommelit ja käyn sitten kaupassa tai käyn ensin kaupassa hakemassa sen makkaran ja sitten tunnin päästä huolehdin siihen päälle ne iltapuuhat. Pikku juttu sinänsä, mutta hankaloittaa suuresti elämää kun ne muut sille illalle suunnitellut metatyöt jää tekemättä. Ja jos tieto olisi tullut ajoissa, olisin ostanut sen makkaran samalla kun joka tapauksessa kävin töistä tullessa kaupassa.

Korona-ajan kotikoulu kuormitti minut aivan ratkeamispisteeseen. Minä olin koko ajan normaalisti töissä, en etänä vaan ihan työpaikalla. Koulu lappoi projektia ”pyytäkää vanhemmilta apua/kysykää vanhemmilta”, niinpä vastailin työpäivän aikana vähän väliä puhelimeen jotta kuopus sai kouluhommia edistettyä. Töiden jälkeen oli kotona 4-6 tuntia kotikoulua edessä kun katsoin viorotellen molempien lasten koulutehtävät läpi; kuunneltiin kuunnelmia joita ei saanut päivällä avattua, rakennettiin hyönteishotelleja tms ja palautettiin tehtäviä sinne tänne ja tuonne. Open kanssa koululaisella oli 2x viikkoon etämeetinki tunnin verran. Siihen päälle normaali ruoka-, pyykki-, ja arjen huolto ja lisäksi se ylimääräinen lounas kotonaoleville lapsille, voin kertoa ettei montaa tuntia ehtinyt yössä nukkumaan. Työpaikkani ainoana yksinhuoltajana kuuntelin kun muissa lapsiperheissä oli isät etätöissä kotona ja illalla oli niin mukavaa kun lasten harrastukset olivat tauolla ja ehti itse salille ja lenkille kerrankin kaikessa rauhassa. Hattua kyllä nostan kaikille niille isille ja äidille jotka ”tekivät etätöitä” korona-ajan kotikoulun keskellä.
Omakohtaisen kokemukseni esiintuomisella lähinnä halusin muistuttaa että ihmisillä on erilaisia ylhäältä annettuja elämäntilanteita, joista on vaan selvittävä parhaansa mukaan. Yhteiskunnassa ei kuitenkaan vieläkään tunnisteta kovin hyvin sitä seikkaa että kaikissa perheissä ei ole sitä kahta tolkkua vanhempaa per lapsi arkea pyörittämässä. Eikä se todellisuus aina näyttäydy ulospäin.

Terhi-Anneli

Hei ja kiitos paljon kun jaoit kokemuksesi!

Nimenomaan yksinhuoltajuus on mietityttänyt, miten ihmeessa yksinoleva vanhempi pärjää? Toisaalta mutisen yksin itsekseni ”olen yksinhuoltaja” sillä kuvittelen sen olevan juuri tällaista. Mutta ehkä en siltikään tiedä, millaista olisi olla totaalisen yksin asioiden kanssa.

Kiitos kommentistasi.

Terhi

Avatar

Hei!
Oli helppo samaistua tilanteeseesi. Meillä lapset ovat jo aikuisia (29 ja 33). Hyvässä muistissa ovat edelleen kaaos ja triplavarmistelu – ja silti välillä kaikki meni pieleen. Asperger on myös toisella lapsista ja nyt edelleen huolehdin hänenkin murheistaan miehen murheiden lisäksi.
Muistetaan olla itsellemme armollisia. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Tehdään, mitä jaksetaan.

Avatar

Täysin sama tilanne myös meillä. Meillä minä hoidan kaiken lapsiin, kotiin ja lemmikkeihin liittyvän sekä tietysti omaan työhön liittyvät asiat. Mies hoitaa omat työnsä. Hän tekee paljon pitkää päivää niin kuin yrittäjät tässä maassa monesti tekevät. Siksi hän tietysti myös tienaa hyvin. Hänen tienestejään tietysti käytetään koko perheen hyvivointiin, lomamatkoihin ym. Tästä olen tottakai kiitollinen. Joskus kuitenkin pää meinaa hajota että eikö ketään muu saa juuri sitä paskapaperia vessaan? Eikö ketään osaa oma-aloitteisesti viedä roskapussia roskiin? Siis ilman että minä olen vastuussa ja ohjaamassa tilannetta. En vaadi että ketään muu on vastuussa siitä että onko lapsilla astmalääkettä tai milloin koirat on viimeksi madotettu tai milloin lapsilla on hammaslääkäriaika. Mutta kyllä tämä omanlaisensa lomakoti muille on.

Avatar

Yksinhuoltajana vielä maksat kaiken yksin:asumiset jne. Päälle vielä mahdolliset talousmurheet, niin metatyötä saa tehdä kaiken aikaa.

Avatar

Olipa tutun kuuloista menoa. Itselläni on jo moni asia mainituista taakse jäänyt kun lapset ovat jo omillaan. Nyt kun ollaan kaksin ukon kanssa niin olen itsekin alkanut elämään niin että pyrin huolehtimaan vain omista asioista ja jos jaksan tai huvittaa niin teen myös ns. yhteisiä asioita eli kodin siivousta, lakanan vaihtoa, kaupassa käyntiä tms. Ja kun ei huvita niin sitten ollaan pölyn keskellä ilman maitoa,ukko ei nimittäin vapaaehtoisesti siivoa vaan aina on pyydettävä, kaupassa toki käy kun jääkaapista löytyy vain valo. Nyt makaan mökin sohvalla koiran kanssa ja ukko jäi kotiin, ah ei tartte tehdä metatyötä just nyt. Tein myös havainnon että oliko pakko tehdä niin paljon kun lapset olivat pieniä, oisko voinut jo silloin ottaa rennommin, mutta en osannut vaan stressasin mahdollisimman paljon itse enkä jaksanut tai osannut jakaa tehtäviä muille. Toki kun lapset olivat tarpeeksi isoja yläasteikäisiä niin opetin heidät pyykkäämään omat pyykit ja ruoanlaitto vuorot jaettiin ja imurointiin pystyivät myös. Nyt osaavat niin pojat kuin tytötkin omassa kodissaan tehdä kotitöitä ja ovat olleet siitä kiitollisia. Muistan minäkin ne monet juhlat mitkä tuli järjestettyä stressin kanssa ja itse juhlissa olin sitten kireä kuin viulun kieli vaikka ei se mitään olis haitannut vaikka kaikki ei olis ollut niin tiptop. No, osaanpa lapsiani opastaa ottamaan rennon otteen, ja toivon etteivät siivoa ja stressaa asioita muiden takia. Itseäni ajoi tekemään ylimääräistä metatyötä nimenomaan ulkopuolisten odotukset.

Avatar

Niin tuttua. Hoidan viestinnän päiväkodin kanssa, mies ei edes tietäisi mistä päiväkodin järjestelmiin pääsee ja miten niitä käytetään. Jos en itse järjestäisi, ei olisi leikkitreffejä, ei harrastuksia, ei synttärijuhlia, eikä varmaan sopivia vaatteitakaan. Pääsyy on se, että mies on ulkomaalainen eikä kielimuuri aina anna periksi. Toisaalta ei myöskään koe esim. harrastuksia tarpeellisiksi vielä noin pienille eikä varsinaisesti halua sanojensa mukaan kaveerata toisten vanhempien kanssa (vaikka lapsen kavereistahan tässä on kyse!). Synttärijuhlia ei hänellekään lapsena järjestetty joka vuosi joten miksi näillekään. Ja tietty yksi syy on että minä itse nautin tästä säätämisestä ja keksin jatkuvasti lisää liikkuvia osia. Mies on kyllä sanonut että jos minua ei yhtäkkiä olisi, hommat kyllä hoituisi. Joskus vaan käy mielessä että ehkä voisi vähän edes harjoitella sen varalle jos minä en ehkä jotain pystykään hoitamaan… Reiluuden nimessä on tosin huomautettava että meillä mies tekee kotitöitä yhtä paljon kuin minä ellei enemmänkin, eli ei sinänsä ole valittamista.

Avatar

Näinhän se monella menee ja on perinteisesti mennyt. Eikä muutosta näy, kaikesta feminismivouhkauksesta huolimatta ;). Miehet vetoavat siihen, että nainen ei ”anna” osallistua tai hoitaa asiat paremmin. Epäreiluahan se on joka tapauksessa, kun ei kotirouvia ole enää olemassa. Eli toinen vanhemmista joutuu tuplataakan alle ilman mitään järkevää syytä. Nainen joutuu olemaan mies (elättäjä) ja nainen (hoitaja + huolehtija) samanaikaisesti. Voikin kysyä, mihin hän tarvitsee vielä miestä? Ehkä ei niin moneen asiaan, siihen viittaisi myös avioliittojen epäsuosio ja erojen yleistyminen. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Avatar

No, voi hellanlettas! Katsokaa peiliin! Tässä koko jutussa nostetaan naisia jalustalle ja lytätään miehiä! Tämäkö tasa-arvoa ja nykytrendin mukaista sukupuolettomuutta?

Täällä keskisessä Suomessa oli ”onnellinen” perhe, jossa äiti teki Metatyöt ja isi ne äitin suunnittelemat (käskemät) työt juhlien mm. juhlien kutsuista ja toteutuksesta lähtien! Puhumattakaan lasten hoitamisesta, harrastuksista ja kotitöistä!

Nyt se onnellinen Metaäiti hoitaa hommat joka toinen viikko ja isokin saa vapaa-aikaa… 👍

Avatar

Mietin,että jos kaikesta tuosta vanhempi väsyy noinkin paljon,niin siirtää juhlat esim hoploppiin,hesburgeriin tms,jolloin ei tarvitse muutakuin viedä se lapsi paikalle ja hakea pois parin tunnin päästä.

Avatar

Onko yllä oleva kommentoija miettinyt vaihtoehtoa, että kaikilla ei ole varaa järjestää syntymäpäiviä Hoplopissa tai Hesessä? Ja ihan kuin olisi kyse vain niistä. Tuttua tekstiä oli kyllä. Kyllä se on koko kokonaisuus. Joskus mietin, että aivot poksahtaa kaikesta mitä pitää muistaa. Työt, hoitohommat, koulu (ja oma koulu), eskari, omat muut asiat, lapsien asiat ja toisinaan lapsien isän asiat. Kartalla pitää olla joka tilanteessa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä