Kieltoja, sääntöjä ja rajoituksia – milloin naisen hyvinvoinnista tuli kieltoviidakko?

Teksti

Perheellisillähän tunnetusti kasvaa maha ja kaksoisleuka, kun ei enää jakseta panostaa ja elämästä tulee tylsää. Terveellisen ruoan korvaa nakit ja ranskalaiset.

Et kai jää viikonloppuaamuna sänkyyn katsomaan lasten kanssa piirettyjä? Tai jos teet niin, kai nyt olit jo lenkillä tai aamukuuden joogassa?

Etkä todellakaan syö sitä. Etkä tuota. Tai saat tuon, kunhan ensin treenaat. Mutta kannattaako syödä se takaisin minkä juuri hikoilit läskeistäsi? Kun miehesi tilaa kebabin, otat salaatin. Koska naisen kuuluu pitää linjoistaan huolta.

Eihän elämäntilanteiden muutos saisi näkyä ulkonäössä, päinvastoin. Ota kontrolli ja pidä huolta ettei kukaan näe miltä sinusta oikeasti tuntuu.

Treenata pitäisi ainakin viisi kertaa viikossa ja mieluiten enemmän. Turha valittaa sitten jos oma peilikuva ei miellytä. Syö terveellisesti ja liiku, laiskamato.

Onko elämäntilanteesi hankala? Oletko raskaana tai imetätkö? Viralliset tahot mittaavat painokäyrääsi ja kohta synnytyksen jälkeen läheiset ja tutut voivat alkaa odotella painonpudotustasi. Jos pari kuukautta raskauden jälkeen vatsasi on jo litteä, saat ihailua, supernainen!

Vai haluatko olla klishee? Eli se äiti joka leveni kuin pullataikina lapsia saatuaan ja kulkee nyt liian pieniksi jääneissä farkuissa vatsamakkarat housun kauluksista tursuillen? Kukaan ei halua huomata olevansa kolmekymppinen stereotypia.

Jos et saa itseäsi niskasta kiinni ja syötkin sen ja tuon ja olet sen vuoksi ahdistunut, puske itseäsi lujempaa. Hanki personal trainer joka potkii laiskaa takapuoltasi silloin kun oma selkäranka taipuu liikaa. Jos masentaa niin mene lenkille, sehän on se tärkein ensiapu kaikkeen.

Eihän elämäntilanteiden muutos saisi näkyä ulkonäössä.  Vaikka pullautit muutaman kakaran ja kärsit synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ota kontrolli ja pidä huolta ettei kukaan näe miltä sinusta oikeasti tuntuu.

Keho ja mieli ovat niin kiinteä ykseys, ettei aitoa hyvinvointia voi saavuttaa rajoituksilla, säännöillä ja kielloilla.

Joka paikassa saa lukea sääntöjä ja vinkkejä hyvinvointiin. Mutta onko painonhallinta, terveellinen ravinto ja liikkuminen ainoa puoli hyvinvointia?

Hyvinvoinnin nimessä myydään sääntöjä, tehodieettejä, riuduttamisia ja mitä omituisempia uskomuksia, joilla ei kuitenkaan pidetä huolta siitä kaikkein tärkeimmästä, mielestä.

Jos elämäntilanne on vaikea, ahdistaa, masentaa tai stressitasot hipoo pilviä, ei säännöstelty treeniaikataulu ja rajoitettu ruokavalio todennäköisesti auta asiaa. Puntarin lukeman värähdys sinne tai tänne voi saada sumentuneen mielen ahdistumaan entisestään, vaikka lukemalla ei olisi mitään merkitystä sen hetkiselle olotilalle. Painonhallinnasta on tullut tapa kontrolloida tunteita tai hukuttaa ahdistus, joka eivät liity mitenkään omaan painomassaan.

Pulla sinne tänne tai lasten kanssa herkuteltu pizza ei maailmaa kaada. Pizzahetki voi luoda perheyhteyttä ja pullan herkullinen voisilmä maistui väsyneen kotiäidin mielestä taivaalliselta.

Pulla sinne tänne tai lasten kanssa herkuteltu pizza ei maailmaa kaada. Pizzahetki voi luoda perheyhteyttä ja pullan herkullinen voisilmä maistui väsyneen kotiäidin mielestä taivaalliselta. Niin, mitä sitten? Tiukat säännöt ja elämän kontrollointi voivat ollakin merkki siitä, ettei voi tunnetasolla hyvin. Olisiko aika katsoa sisäänpäin ja antaa itselleen lupa tehdä sitä, mikä oikeasti tuntuu hyvältä?

En usko kieltoihin tai suorittamiseen. Keho ja mieli ovat niin kiinteä ykseys, ettei aitoa hyvinvointia voi saavuttaa rajoituksilla, säännöillä ja kielloilla. Negaativinen klangi ja jatkuva kontrolli voi aiheuttaa niin kovaa kokonaisvaltaista stressiä, että se ajaa ääritilaan ja kehitystä ei tapahdu. Ylikunto tai stressistä johtuva unettomuus voi vesittää treenauksen ja ruokavalion mahdolliset edut tykkänään. Unettomuus ja liian vähäinen uni voi lihottaa enemmän, kuin liikaa syödyt kalorit.

Jos merenranta ja tuulen kuunteleminen antavat minulle enemmän juuri sillä hetkellä, se voi vaikuttaa minuun kokonaisuutena positiivisemmin ja tehokkaammin, kuin yksikään salitreeni.

Aluksi kävin treenaamassa viideltä aamulla, jotta sain omat odotukseni täytettyä. Mutta aloin väsyä ja se näyttäytyi kiukutteluna, ahdistuksena ja itkunakin. Ja ovatko ne edes omia odotuksiani – vai naiselle ja äideille ulkoapäin asetettuja paineita?

Meidän pitäisi olla jatkuvasti tietoisia siitä miltä näytämme kun istumme, seisomme, kun sanomme jotain tai jos emme sano mitään. Miten mikäkin vaate asettuu vartalollemme, kasvot ovat mielestämme kauniimmat ja siloitellummat meikin peitossa. Olemme aina valmiita olemaan arvioitavina ja katseen kohteena. Olemme valtavan huolestuneita siitä miltä näytämme valokuvissa joissa emme ole muistaneet kontrolloida ilmeitämme. Se kolmoisleuka siinä kuvassa, kun nauroi koko sydämensä voimalla ja unohti itsensä. Miten paljon vaatii kanttia harkita jokainen sana ja ilme, ulostani ja reaktio. Miten paljon aivokapasiteettia vie tiedostaminen ja jatkuva kontrolli.

Miksi me välitämme ulkoisista ja pinnallisista asioista niin paljon? Mitä väliä näillä asioilla on rakkaillemme – lapsillemme ja niille, jotka aidosti meistä välittävät? Pistämme voimavaramme täysin turhiin asioihin ja niin vuodet vierivät ohitsemme.

Hyväksyin että meillä on kiireinen vaihe elämässämme ja vaikka treenaan vähemmän tai käymme pizzalla kun olen liian uupunut tekemään ruokaa, on se ihan ok. Nyt meillä on enemmän aikaa käydä rauhallisilla metsäretkillä ja pötkötellä aamuisin katselemassa piirrettyjä. En välitä miltä näytän kuvissa. Mitä sitten jos naamani on punainen tai käsivarsi näyttää läskiltä? Jos kuvat eivät vastaa omaa mielikuvaani itsestäni?

Vai onko tärkeämpää  että keskittyy läsnäoloon, nauraa sydämensä kyllyydestä ja nauttii ihmisten kanssa yhdessäolosta. Luo katseensa niihin jotka ovat seurassa ja nauttii vaikka tuulesta, joka tarttuu hiuksiin vallattomasti.

Mitä jos ei eläisi lokeroita, patriarkkaa, valokuvia tai sosiaalista mediaa varten, vaan tarttuisi elämän ainutkertaisuuteen. Jokainen teko ja päätös odotusten vastaisesti murtaa naisen asemaa ja ahdasta paikkaa miesten maailmassa.

Jos en jaksa lähteä treenaamaan ja jos merenranta ja tuulen kuunteleminen antavat minulle enemmän juuri sillä hetkellä,  vaikuttaa se minuun kokonaisuutena positiivisemmin ja tehokkaammin, kuin yksikään salitreeni. Tärkeintä on että meillä on hyvä olla ja me hyväksymme itsemme.

En usko, että voi tulla fyysisesti voimakkaammaksi, jos ei opi kuuntelemaan sisäistä ääntään. Ei voi syödä itseään hyvinvoivaksi, jos elää surussa. Ei voi treenata itseään mestariksi, jos ei hyväksy omaa kehollisuuttaan ensin. Ei voi tulla onnelliseksi, jos toimii jatkuvasti itseään vastaan.

View this post on Instagram

Älä syö sitä. Tai tuota. Tai jos syöt niin treenaat ensin. Ei elämä saa näkyä ulospäin vaikka pullautit muutaman kakaran ja kärsit synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ota kontrolli ja pidä huolta ettei kukaan näe miltä sinusta oikeasti tuntuu. Miksi me välitämme ulkoisista ja pinnallisista asioista niin paljon? Painonhallinnasta on tullut tapa kontrolloida tunteita tai hukuttaa ahdistus, joka eivät liity mitenkään omaan painomassaan. Siksi en usko kieltoihin tai suorittamiseen. Keho ja mieli ovat niin kiinteä ykseys, ettei aitoa hyvinvointia voi saavuttaa rajoituksilla, säännöillä ja kielloilla. Negatiivinen klangi ja jatkuva kontrolli voi aiheuttaa niin kovaa kokonaisvaltaista stressiä, että se ajaa ääritilaan ja kehitystä ei tapahdu. Mitä väliä näillä asioilla on rakkaillemme – lapsillemme ja niille, jotka aidosti meistä välittävät? Mitä jos ei eläisi lokeroita, patriarkkaa, valokuvia tai sosiaalista mediaa varten, vaan tarttuisi elämän ainutkertaisuuteen. Jos merenranta ja tuulen kuunteleminen antavat minulle enemmän juuri sillä hetkellä, se voi vaikuttaa minuun kokonaisuutena positiivisemmin ja tehokkaammin, kuin yksikään salitreeni. En usko, että voi tulla fyysisesti voimakkaammaksi, jos ei opi kuuntelemaan sisäistä ääntään. Ei voi syödä itseään hyvinvoivaksi, jos elää surussa. Ei voi treenata itseään mestariksi, jos ei hyväksy omaa kehollisuuttaan ensin. Ei voi tulla onnelliseksi, jos toimii jatkuvasti itseään vastaan. Lue koko teksti nyt @kaksplus blogissani, linkki löytyy @jyllanninsuomineito profiilista ☆📷 @jyllanninsuomineito #fredericia #denmark #østerstrand #jutland #jyllanninsuomineito #blogit #kaksplusblogit #kaksplus #blog #hyvinvointi #kehopositiivisuus

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

 

 

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Leijonaäiti!

Niin totta. On kauhean surullista seurata tätä menoa, varsinkin miten naiset ja äidit pyrkivät kohti jotain täydellisyyttä jota ei ole edes olemassa. Niin paljon aikaa ja voimavaroja. Mitä varten lopulta?

Avatar

Aamen!

Terhi-Anneli

Amen to that! 😀

Terhi

Avatar

Tämä kouraisi syvältä. Mä olen just se tyyppi, joka ei voi lauantaina pötköttää sohvalla lasten kanssa katsomassa piirrettyjä, kun pitää mennä lenkille. Tai kun isänpäivänä muut syövät kroisantit ym. aamupalalla, mä syön puuroa. Stressikäyrä nousee, kun yrittää tavoitella jotain ideaalia, joka on iskostunut mieleen vuosien kuluessa ja jota ympäröivä kulttuuri vain vahvistaa jatkuvilla terveys- ja liikunta-aiheisilla ohjenuorilla. Kehon pitäminen ruodussa tuntuu menevän kaiken ohitse. Mitä sen niin väliä, vaikka mieli haluaisi ja tarvitsisi vapautta… Oma projektini on tällä hetkellä mielen hyvinvoinnissa ja vanhojen tapojen kyseenalaistamisessa. Eiköhän kehokin vielä kiitä, jahka se kaikesta kurinalaisuudesta joskus toipuu.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä