Kotisynnytysten määrä kasvaa Tanskassa – jos sairaala on turvallisempi vaihtoehto, miksi naiset haluavat synnyttää kotona?

Teksti

Sairaala vai kotisynnytys?

Olen saanut kokea upeat vesisynnytykset, mutta minulla oli luonnollisen aktiivisynnytyksen lisäksi aina vaihtoehto synnyttää myös kotona. Kotisynnytystä minulle ehdotettiin silloin, kun olin raskaana toista kertaa. Täällä kotisynnytys kuuluu terveydenhuollon piiriin ja on suurimmassa osaa maata maksuton.

Joillakin alueilla palvelusta joutuu maksamaan, mutta sairasvakuutus kattaa kuitenkin suurimman osan kustannuksista.

En kuitenkaan valinnut kotisynnytystä, koska asumme kaupungin ytimessä sijaitsevassa asunnossa. Synnytys kun voi tunnetusti alkaa milloin tahansa ja ei olisi kauhean mukavaa häiritä naapureitamme mahdollisella keskellä yötä alkavalla ponnistusvaiheella?

Aihe on Tanskassa kuitenkin kiistelty, eivätkä monet julkiset tahot tai sairaalat haluaisi tukea kotisynnytyksiä mahdollisten riskien vuoksi.

Jos elinolosuhteemme olisi ollut toinen, olisin ehkä voinut synnyttää toisen lapseni kotona, sillä Tanskassa kannustetaan luonnolliseen synnytykseen ja kotisynnytykselle on hienot tukiverkostot. Tanskassa kotona synnyttää n.yksi sadasta ja luku on nousemassa. Maailman terveysjärjestön WHO:nasiantuntijoiden mukaan vain noin 15-20% synnyttäjistä tarvitsee avukseen lääketiedettä. Aika suuri määrä meistä siis kykenee luonnolliseen aktiivisynnytyksen, oli synnytysympäristö mikä tahansa.

Yhä useammat tanskalaiset naiset suunnittelevat kotisynnytystä välttääkseen sairaalaympäristön, sillä monet kokevat että pelot ja stressaantuminen vaikeuttavat tai jopa pysäyttävät synnytyksen etenemisen. Monista keskusteluryhmien keskuteluista voi päätellä, että synnyttäjän oma päätösvallan ja tarpeiden koetaan jäävän sairaalan hektisyyden jalkoihin.

Rauhallinen ja tuttu ympäristö läheisen kätilön kanssa taas vaikuttaa äidin oloon voimaannuttavasti, luo turvaa ja vähentää toimenpiteiden tarvetta.

Aihe on Tanskassa kuitenkin kiistelty, eivätkä monet julkiset tahot tai sairaalat haluaisi tukea kotisynnytyksiä mahdollisten riskien vuoksi. Kätilöjärjestöt puoltavat kotisynnytyksiä vedoten synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen ja siihen, miten kotisynnytykset säästävät valtavia määriä sairaalaresursseja ja rahaa.

Mutta mitä jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan? Komplikaatioiden, kuten sikiön hapen puutteen ja äidin runsaan veren vuodon hoitaminen kotona voidaan nähdä merkittävänä riskinä.

Ensisynnyttäjät harvoin Tanskassakaan valitsevat kotisynnytystä, sillä monille synnytys on epävarmuutta herättävä asia. Akuutit tilanteet voivat olla äkkinäisiä ja niin vaikeita, ettei kotisynnytyksen tarpeisto ehkä olisi riittävä tarvittavia toimenpiteitä varten. Mitä jos tilanne on niin paha, ettei ehditäkään sairaalaan? Entäs hätäsektio?

Sariannan ensimmäinen lapsi tuli maailmaan hätäsektiolla ja kokemuksen jälkeen hän oppi kunnioittamaan sairaalaympäristöä

Kaksi erilaista synnytystarinaa: hätäsektio ja kotisynnytys

Shitty is the new black-blogin kirjoittaja Sarianna ei valitsisi kotisynnytystä, sillä kotoa uupuu mahdollinen apu hädän sattuessa. Sariannan ensimmäinen lapsi tuli maailmaan hätäsektiolla ja kokemuksen jälkeen hän oppi kunnioittamaan sairaalaympäristöä:

”En synnyttäisi kotona, koska en näe mitään pahaa sairaalassa synnyttämisessä. Olen ymmärtänyt että yksi suuri syy synnyttää kotona on stressaavan sairaalaympäristön välttäminen. Mutta minä stressasin vähemmän sairaalan keskolassa. Tunsin että olin turvassa ja se tunne minulla on edelleen siitä paikasta.”

Sarianna kokee sairaalan ja sen ammattimaisen henkilökunnan turvana, ei häiritsevänä ympäristönä.

”Olin terve ja raskaus oli edennyt normaalisti ja siksi kotisynnytykselle ei nähty esteitä”

Suomalainen Sara taas valitsi synnyttää kotonaan Tanskassa. Synnytykseen ja sen sujuvuuteen kun vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin turvallisuus ja mahdollisuus medikaalisiin toimenpiteisiin. Jollekin synnyttäjälle tärkeintä voikin olla omaatahtisuus, rauha, tuttu ympäristö ja itsemääräämisoikeus:

”Olin terve ja raskaus oli edennyt normaalisti ja siksi kotisynnytykselle ei nähty esteitä. Kiinnostustani kotisynnytystä kohtaan hämmästeltiin koska olin ensikertalainen, mutta terveydenhoitohenkilökunta ei kyseenalaistanut toiveitani.”

Sara kuuli kotisynnytyksestä ensi kertaa tanskalaisen työpaikkansa kahvikeskustelussa ja otti sen jälkeen selvää mistä oli kyse. Hän ei ollut aiemmin ollut halukas lähtemään synnytysvalmennuksiin, koska ei uskonut niistä olevan hyötyä. Mutta kun hän löysi kotisynnytyksiin keskittyvän tanskalaisen kätilöjärjestön, alkoi vihdoin tuntua siltä kuin hän olisi tullut oikeaan paikkaan.

Tanskan terveydenhuoltopalvelulla on järjestö Kendt Jordemorordning, joka tiedottaa ja avustaa kotisynnytyksissä. Järjestö ei ole vain kotisynnytyksille suunnattu, vaan myös niille jotka syystä tai toisesta kokevat tarvitsevansa enemmän tukea synnyksen lähestyessä ja sen aikana.

Turvallinen sairaalaympäristö

Sariannan tie hätäsektioon alkoi eräs yö kun hän heräsi verenvuotoon. Sairaalasta hänet pyydettiin tulemaan ”käymään käyrillä”, joten he lähtivät sairaalaa kohti. Sairaalassa Sarianna kiidätettiin kuitenkin nopeasti leikkaussaliin ja kaikki oli kin yhtäkkiä vain minuuteista kiinni:

””Onko potilaalle laitettu jo kanyyli?”, joku huutaa maskinsa takaa. ”Ei ole, ei ehditty”, kätilö vastaa. En ehdi seurata, mitä jalkopäässä tapahtuu vaan yritän päästä kärryille, ketä leikataan. Minut käännetään selälleni ja käteni levitetään sivuille. Katson mieshoitajaa kauhusta mykkänä silmiin samalla, kun kätilö ottaa hellästi päästäni kiinni:”Ei hätää Sarianna”. Nukahdan.”

Odotushuoneessa istui puoliso ja tuleva isä, tietämättä tulisiko leikkaussalista ketään enää takaisin: ”Kumpi tytöistä tulee takaisin vai tuleeko kumpikaan? Käviskö niin hyvin, että molemmat?”

Kävi hyvin. Niin hyvin että sekä Sarianna ja heidän lapsensa selvisivät hätäsektiosta molemmat.

Sarianna myöntää auliisti ettei osaa ajatella kotisynnytystä vaihtoehtona, koska ei vaan uskalla. Se perustuu täysin hänen omiin kokemuksiinsa. Koska syy sille miksi hän tänä päivänä saa pidellä elävää lastaan sylissään on sairaalaympäristö, sen osaava henkilökunta ja vahvat lääkkeet.

Jos olo on hyvä ja turvallinen sairaalaympäristössä, miksi edes harkita muuta?

Selviytyjät. Kuva:Sarianna Salo
Selviytyjät. Kuva:Sarianna Salo
Sarianna tyttärensä kanssa. Kuva:Sarianna Salo
Sarianna tyttärensä kanssa. Kuva:Sarianna Salo

Saralle kotisynnytys oli oikea vaihtoehto

Etelä-jyllannin kätilöjärjestössä oli Saran kanssa samaan aikaan kahdeksan naista, joilla oli laskettu aika kahden kuukauden aikajänteellä toisistaan. Osa heistä aikoi synnyttää kotona ja osa oli mukana siksi, että heillä oli traumaattisia kokemuksia aiemmista synnytyksistä.

Kätilöjärjestössä oli kolme kätilöä, jotka tekivät töitä vuoroissa ollen näin aina tavoiteltavissa ja aina valmiudessa juttelemaan puhelimitse tai ajamaan luokse, jos kaipasi apua tai synnytys oli käynnistymässä. Kätilöt loivat suhteen syvyyttä vierailemalla raskaanaolevan kotona, tapaamalla muita perheenjäseniä ja keskustelemalla synnytykseen liittyvistä toiveista ja peloista.

Sara ja hänen kätilönsä keskustelivat kotisynnytyksestä, kätilön roolista synnytyksen aikana ja mahdollisista luonnollisista kivunlievityksistä. Hänestä tuntui kun olisin päästänyt kotiinsa ystävän, jonka oli tuntenut aina ja joka tietäisi mitä hän tarvitsi. Tuntui hyvältä saada kertoa synnytykseen liittyvistä toiveistaan ja ajatuksistaan. Saran kätilöllä oli ilmiömäinen taito myös kertoa synnytyksestä siten, että tuleva isä tunsi rauhaa lähestyvästä synnytyksestä.

”Kun kerroin esimerkiksi, että toivon saavani olla synnytyksessä yksin, ei kätilö hämmästellyt ollenkaan. Hän kirjasi ylös kaikki toiveeni ja loi minuun täyden luottamuksen, joka sai aikaiseksi sen, että avauduin hänelle. Hänen roolinsa oli ennen kaikkea terapeuttinen.”

Saran synnytys alkoi ennen laskettua aikaa. Kun Sara keskittyi synnytykseen, soitti hänen puolisonsa kätilölle kertoakseen tilanteesta. Kätilö tiedusteli mitä Sara tekee, missä asennossa hän on ja minkälaista ääntä hän pitää. Näistä tiedoista kätilö oli laskelmoinut, kuinka pitkällä synnytys voisi jo olla. Kätilö saapui myöhemmin paikalle ja he täyttivät yhdessä ammeen ponnistusvaihetta varten.

”Yhtäkkiä kätilö sanoi “du kan forberede dig på at tage imod dit barn”, ja niin minä nojauduin eteen ja otin lapseni vastaan. Siinä minä sitten olin. Vastasyntynyt sylissäni, täysin häkeltyneenä. Kätilö sanoi miehelleni ”jeg anbefaler, du finder et kamera” ja niin kätilö otti perheestämme sen ensimmäisen kuvan.”

Saralle kotisynnytys oli juuri sitä mitä hän toivoi- ja vähän enemmänkin.

Saran kätilö vastasyntyneen kanssa. Kuva:Sara Penttinen
Saran kätilö vastasyntyneen kanssa. Kuva:Sara Penttinen
Sara lapsensa kanssa. Kuva:Sara Penttinen
Sara lapsensa kanssa. Kuva:Sara Penttinen

Toisille sairaalan ja sen henkilökunnan luoma medikaalinen turvallisuus on tärkeämpää kuin itsemääräämisoikeus, joillekin kodin rauha, omaehtoisuus ja tutut ihmiset ympärillä ovat se kaikkein painavin asia synnytystä suunniteltaessa. Ja vaikka Saralla ja Sariannallakin on kaksi kovin erilaista tarinaa, tärkeintä on kuitenkin että molemmilla synnytystarinoilla on onnellinen loppu.

Lue kotisynnytyksen riskeistä ja kotisynnytyksen eduista

Lue Brittitutkimus synnytyspaikoista ja niiden turvallisuudesta

Lue tutkimus kotisynnytyksen turvallisuudesta

 

Lähteet: WHO, TV2NyhederRegionSydDanmarkJodmoderforeningKendte jordemoderNPEU

 

Millaista synnytystä sinä toivot ja voitko valita synnytystavan-ja paikan vapaasti? Millaisia synnytyksiä sinä olet kokenut?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä